Kokousteknisestä näkökulmasta katsottuna syyskuun valtuuston kokous oli täysi katastrofi ja farssi. Tallenne kokouksesta löytyy täältä – suosittelen tutustumaan varsinkin tapahtumiin ajanhetkestä 1:02:00 eteenpäin. Jostain syystä mediat, mm. Hämeen Sanomat halusi kohdella Hattulaa armollisesti ja kirjoitti illan tapahtumista (otsikkoa lukuunottamatta) hyvin asialliseen sävyyn (löytyy täältä). Omasta mielestäni huomattavasti julmempikin julkinen raatelu olisi ollut ihan oikeutettua.
Sekoilun pohjimmainen syy oli se, että valtuuston varsinainen puheenjohtaja oli poissa ja kapulaa heiluttamassa oli ensimmäinen varapuheenjohtaja. Heiluttamassa todellakin – sillä nuijaa koputettiin aivan holtittomalla tavalla mm. hyvinvointijohtajaa valittaessa. Yleisesti hyväksytyt ja jopa lainsäädännön mukaan vaaditut kokouskäytännöt yritettiin puheenjohtajan toimesta kokonaan ohittaa. Lopputuloksena päätös olisi tehty sellaisella tavalla, että siihen kohdistetut valitukset olisivat menneet heittämällä läpi ja valtuuston päätös ei olisi ikinä saanut lainvoimaa.
Onneksi valtuusto itse oli hereillä ja salin puolelta ohjattiin – ja suorastaan vaadittiin – puheenjohtajaa etenemään normaalin protokollan mukaan. Näin asiat saatiin vietyä yhteisymmärryksessä läpi ja ainakaan kokousteknisistä asioista ei pitäisi löytyä valitusperusteita.
Tällaisen sekoilun jälkeen ei kuitenkaan kannata ihmetellä, jos ihmiset eivät luota politiikkaan eivätkä halua lähteä luottamustehtäviin mukaan. Kunnallinen päätöksenteko ei yksinkertaisesti voi olla tuollaista kaaosta. Siksi nostinkin jo kokouksen yhdessä epäviralliseen keskusteluun varapuheenjohtaja-asian. Toimielinten varapuheenjohtajuudet eivät voi jatkossa olla mitään “kunniavirkoja”, vaan niihin pitää valita sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat kokouskäytännöt ja pystyvät tarpeen vaatiessa viemään kokouksen asiallisesti läpi. Muuten demokratian toteutuminen on todella pahasti uhattuna.
Kokouksen ylivoimaisesti tärkein asia oli uusien toimialajohtajien valitseminen. Pidin aiheeseen liittyen puheenvuoron, jossa korostin uudistumisen tärkeyttä. Tarvitaan radikaaleja liikkeitä, jotta Hattula alkaa lunastamaan niitä odotuksia, joita sijainti meille asettaa. Muuten Hämeenlinna nielaisee meidät ennemmin tai myöhemmin. Puheenvuoroni on kuunneltavissa kokonaisuudessaan täällä.
Olen erittäin tyytyväinen, että valtuuston enemmistö oli lopulta samaa mieltä kanssani ja valitsi molemmat toimialajohtajat nykyisen organisaation ulkopuolelta. Valtuustoinfon lyhyen haastattelun perusteella joukkoomme liittyy pikapuoliin roppakaupalla innovatiivisuutta ja kehittämishalukkuutta. Tervetuloa Kati Honkanen ja Kari Uusitalo – rakennetaan yhdessä parempaa ja ennen kaikkea elinvoimaisempaa Hattulaa. ?
Kokouksen loppupuolella käytiin läpi ja hyväksyttiin myös toinen merkittävä asia – organisaatiouudistuksen vuoksi uudistettu hallintosääntö. Se oli pitkä ja raskas savotta, mutta samalla se toi mukanaan muutaman ihan tervetulleen uudistuksen.
Eräs kanssavaltuutettu esitti varajäsenille mahdollisuutta etäosallistua lautakuntien kokouksiin (ilman kokouspalkkiota). Moinen vaihtoehto ei ole tullut itselleni koskaan edes mieleen, mutta kyseessä on erinomaisen hyvä uudistus. Nyt varajäsenillä on halutessaan mahdollisuus pysyä paremmin kartalla käsittelyssä olevista asioista eikä heidän tarvitse tulla kokoukseen suoraan “pystymetsästä”.
Itse puolestaan esitin nuorisovaltuustolle suoraa aloiteoikeutta, jotta heidän edustajansa voisi valtuutettujen tavoin jättää valtuustoaloitteita kokousten yhteydessä. Näin nuorisovaltuuston aloitteet saavat julkisuutta ja niille on määritelty tietty läpimenoaika, jonka jälkeen vastaus käsitellään valtuustosalissa. Molemmat edellä mainitut esitykset menivät läpi yksimielisesti. Joskus näinkin. 🙂
Kolmas merkittävä hallintosäännön uudistus – joka kylläkin vaati äänestyksen – oli valtuuston määrän pienentäminen nykyisestä 35 valtuutetusta 33 henkilöön. Henkilökohtaisesti olisin ollut valmis huomattavasti merkittävämpäänkin leikkaamiseen (vähimmäismäärä Hattulassa on 27 valtuutettua), mutta suunta on joka tapauksessa oikea.
Joku saattaa ihmetellä miten minä demokratian puolestapuhujana voin kannattaa pienempää valtuustoa, mutta syy on yksinkertainen. Edellisissä vaaleissa 5 viimeistä sisäänpäässyttä edusti Hattulan kolmea suurta ryhmää (kokoomus – SDP – keskiryhmät) ja vuoden 2012 vaaleissa 5/6 viimeisistä sisäänpäässeistä oli tuosta kolmikosta. Eli tosiasiallisesti valtuustoa pienentämällä demokratia ei kapene millään tavalla – pikemminkin päinvastoin. Isojen valtuustoryhmien painoarvo pienenee ja moniäänisyys saa enemmän valtaa.
Lisäksi olen tässä 3,5 vuoden aikana hieman huolestuneena seurannut sitä, että kaikki valtuutetut eivät perehdy kovinkaan hyvin käsiteltäviin asioihin. Se on toki ymmärrettävää, koska kyseessä on vapaaehtoinen “harrastus”, mutta uskon (tai ainakin toivon), että jos valtuustoon on vaikeampi päästä, se myös lisää motivaatiota siellä toimimiseen.