Kouluhanketta ollaan ohjaamassa riskiraiteelle

Aika surullinen olo tuli kun luin uuden koulun hankesuunnitelmaa. Tämäkö on todella paras mahdollinen toteutusvaihtoehto, jonka hankkeen ohjausryhmä on löytänyt?

Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen Hämeen Sanomiin jo ennakkotietojen pohjalta – ennen kuin varsinainen hankesuunnitelma oli valmistunut. Otetaan se tähän alkuun pohjustukseksi:

 

Yläkoulu tarvitsee terveet tilat

Parolan yhteiskoulun perusosat on rakennettu 1960-1980 -luvuilla. Kuntotutkimusten perusteella koko vanha rakennuskanta on todettu riskirakenteelliseksi ja sitä ei kannata peruskorjata.

Huonokuntoisimpia opetustiloja on poistettu käytöstä, mutta vanhoissa osissa on edelleen päivittäisessä käytössä tiloja yli 2000 m2 edestä (+liikuntasali). Tätä rakennusmassaa korvaamaan on nyt suunnitteilla 1000 m2 uudisrakennus (HäSa 17.9.). Jokainen ymmärtää, että tämä yhtälö ei tule toimimaan – vanhoja ja sisäilmaltaan kyseenalaisia tiloja joudutaan käyttämään myös uudisrakennuksen valmistumisen jälkeen.

Huomionarvoista on, että myöskään ruokalaan ja Parolan koululle tähän mennessä remontoidut väistötilat eivät toteuta nykyaikaisille opetustiloille asetettuja vaatimuksia. Eri rakennuksiin ripotellut opetustilat ovat pohjaratkaisuiltaan toimimattomia, eivätkä mahdollista opetussuunnitelman täysipainoista toteuttamista mm. yhteisopettajuuden ja oppiainerajat ylittävän ilmiöopetuksen suhteen.

Ilmeisesti pitkän tähtäimen visiona on rakentaa myöhemmin vielä yksi uusi koulurakennus samalle kampusalueelle. Jokainen rakennusprojekti vaatii kuitenkin omat suunnittelukustannuksensa, omat taloautomaationsa jne. Kokonaistaloudellisesta näkökulmasta tällaisessa hankkeen pilkkomisessa ei ole mitään järkeä.

Ylivoimaisesti suurin huoleni kohdistuu joka tapauksessa vanhoihin tiloihin ja oppilaiden sekä henkilökunnan terveyteen. Rakennukset ovat siinä kunnossa, että sisäilman osalta ratkaiseva muutos huonompaan voi tapahtua milloin tahansa. On täysin mahdollista, että rakennus 2.0 tarvitaan jo ennen kuin edes ensimmäinen uudisosa on käyttökunnossa.

Alkuperäisen kuuden miljoonan euron talousarviovarauksen puolittaminen ei ole millään tavalla vastuullinen ratkaisu. Päättäjien velvollisuus on turvata terveet ja yläkouluopetukseen sopivat tilat.

 

Ennakkotiedot pitivät paikkansa. Hankesuunnitelmassa tosiaan esitetään hankkeen vaiheistamista. Ensimmäisessä vaiheessa tarkoitus olisi rakentaa max. 1100 m2 kokoinen uudisrakennus ja toisessa vaiheessa kokonaan uusi ja erillinen n. 2000 m2 rakennus. Ensimmäisen vaiheen on laskettu valmistuvan 2021-2023 (toteutustavasta riippuen). Toinen vaihe aloitetaan ilmeisesti aikaisintaan 2023, jolloin se valmistunee noin vuonna 2025.

En lainkaan ymmärrä mistä tämä ykkösvaiheen 1100 m2 on repäisty? Sillä kun ei ole mitään tekemistä todellisen tilantarpeen kanssa. Tarvittaisiin 1300-1500 m2, jotta edes vanhimmasta 1960-luvulla rakennetusta aikapommista päästäisiin kokonaan eroon. Hankesuunnitelmassa esitetty malli johtaa siis siihen, että mm. 60-luvun osaan siirretyn kotitalouden väistötilan pitäisi toimia terveenä opetustilana vuoteen 2025 asti. Taito- ja taideaineet on tarkoitus sisällyttää vasta toiseen rakennusvaiheeseen.

Lähes kaikki kyseisen kotitalousluokan ympärillä olevat tilat on jo nyt poistettu käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi. Ja tähän on siis päädytty noin kahdessa vuodessa, jonka aikana ongelmat ovat eskaloituneet. Nyt tuo yksi tila pitäisi saada jotenkin mystisesti kestämään vielä viisi vuotta lisää? Jep jep. Not going to happen. Lisää ongelmia syntyy myös siitä, että tämän yhden opetustilan takia mitään koulun osia ei päästä kunnolla sulkemaan / kapseloimaan. En todellakaan ymmärrä mitä tässä on ajateltu. Tai ehkä sittenkin ymmärrän. Tällaisia ”pikkuasioita” ei ole vaivauduttu ajattelemaan ollenkaan. Mutta olisi kyllä pitänyt. Olen nimittäin täysin vakuuttunut siitä, että tällä toteutusmallilla joudutaan miettimään kalliiksi käyviä väistöratkaisuja jo seuraavien 2-3 vuoden sisällä.

 

Kokonaiskuva on vielä karumpi. Oppilaat ja henkilökunta asetetaan koekaniineiksi. Kukaan ei tiedä missä vaiheessa myös 1980-luvulla rakennettu osa alkaa aiheuttamaan merkittäviä terveydellisiä ongelmia. Siellä on sama riskirakenne ja ilmanvaihdollisilla ratkaisulla on edelleen nopeutettu rakennuksen loppuunkulumista. Hankesuunnitelmassa esitetty toteuttamismalli onkin omasta mielestäni täysin käsittämätön. Riskit ovat suuret eikä näköpiirissa ole minkäänlaista mahdollista voittoa vaikka uhkapeli onnistuisi. Eli kuten mielipidekirjoituksessa totesin, myöskään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna vaiheistamisessa ei ole mitään järkeä. Kaksi erillistä projektia on kaikissa tapauksissa kokonaiskustannuksiltaan kalliimpi vaihtoehto kuin yksi. Projektin hallinta maksaa enemmän ja myös ”turhia” tiloja tulee enemmän. Jälleen kerran kunnallinen taloudenpito näyttää olevan pelkkää kirjanpidollista kikkailua, jossa ongelmia ratkotaan siirtämällä väistämättömiä kustannuksia tulevien vuosien (ja uusien päättäjien) rasitteeksi.

Tiivistetysti voisi todeta, että minun nähdäkseni hankesuunnitelmassa esitetty toteutustapa ei ole perusteltavissa yhtään mitenkään – ei terveydellisesti, ei pedagogisesti, eikä taloudellisesti. Kyseessä on puhdas poliittinen ja kirjanpidollinen silmänkääntötemppu. Toisin sanoen tähtäimessä on ainoastaan ajan pelaaminen sekä kaikista pahimpien tulipalojen sammuttaminen. Ja vieläpä nimenomaan niin, että kaikkia palopesäkkeitä ei edes yritetä sammuttaa. Pari nurkkaa jätetään tietoisesti kytemään ja toivotaan, että ne eivät leimahda täyteen liekkiin ennen kuin seuraava sammutusyksikkö saapuu paikalle.

 

Ikävä kyllä juna on tässä asiassa puksuttanut jo pitkälle ja sen kääntäminen tässä vaiheessa on vaikeaa, koska projekti on pakko saada myös toteutukseen. On täysin käsittämätöntä, että valtuustoa ei ole millään tavalla infottu tällaisesta vaiheistamisen valmistelusta vaan hattulamaiseen tyyliin jälleen kerran pöydälle heitetään ykskaks esitys – ”ota tai jätä”. On joka tapauksessa täysin selvää, että jotain tälle on yritettävä tehdä – minä en ainakaan aio ottaa esitettyä ihmiskoetta ja taloudellista riskiä kannettavakseni. Siksi tuon varmuudella valtuustoon jonkinlaisen vastaesityksen. Toivon, että jokainen kanssavaltuutettu todellakin miettii ja sisäistää mitä on tekemässä ennen kuin valitsee puolensa. Jos hyväksyy esitetyn hankesuunnitelman, silloin on oltava myös myöhemmin valmis kantamaan vastuu päätökseen sisältyvistä – niin terveydellisistä kuin taloudellisista – riskeistä ja niiden seurauksista.