Viimeisimmässä valtuuston kokouksessa nähty talouden tasapainotusohjelman käsittely oli täydellinen tyyppiesimerkki politiikan maailmasta ja ikävä kyllä myös sen nurjasta puolesta eli “poliittisesta kaupankäynnistä”. Isojen asioiden (=lukio + tukipalvelut) osalta päätökset menivät juuri sillä tavalla kuin itsekin toivoin – sen suhteen en valita – mutta itseäni harmittaa se, että jälleen kerran avoimuus ja suoraselkäisyys jäivät taka-alalle ja osan päättäjistä etukäteen sopima päätös runnottiin lävitse.
Laitetaan tähän alkuun lyhyt tiivistelmä faktoista, jos ja kun kaikki lukijat eivät ehkä ole perehtyneet asiaan täydellisesti. Talouden tasapainottamisohjelma tuotiin siis valtuustoon sellaisella ajatuksella, että kaikki suunnitellut toimenpiteet käsitellään omina kohtinaan ja jokaisesta asiasta päätetään erikseen. Kävi kuitenkin niin, että heti keskustelun ensimmäisessä puheenvuorossa tehtiin kilpaileva esitys, jonka mukaan lukion lakkauttaminen ja tukipalvelujen ulkoistaminen poistetaan kokonaan toimenpidelistauksesta ja kaikkien muiden kohtien osalta käsittely siirretään syksyyn. Kokouskäytäntöjen mukaisesti tämän jälkeen keskusteltiin ainoastaan kyseisestä käsittelyn siirron sisältävästä esityksestä ja suoritettiin äänestys, joka päättyi 19-16 tämän uuden esityksen hyväksi. Tulosta ei pidä tulkita missään nimessä niin, että nuo 16 henkilöä olisivat halunneet lakkauttaa lukion ja ulkoistaa tukipalvelut. Osa ehkä olisikin halunnut, mutta osa – kuten minä itse – ainoastaan halusi, että tasapainottamisasia käsitellään nyt kokonaisuudessaan ja yksi kohta kerrallaan.
Demokratiaan kuuluvat enemmistöpäätökset, se on täysin luonnollinen asia. Niitä ei kuitenkaan pitäisi rakentaa lehmänkauppojen avulla – jos sinä rapsutat minun selkääni, niin minä rapsutan sinun. Tällainen toiminta murentaa uskoa ihmisten vapaaseen tahtoon ja siihen, että demokratia todellakin aidosti toteutuu. Tietenkin asioista voidaan (ja myös pitää) neuvotella etukäteen. Se ei kuitenkaan ole oikea toimintatapa, että puolueiden erilaiset tavoitteet koplataan yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen ryhmäkuri tai -paine hoitavat loput.
Tästä tulee väkisinkin mieleen nykyinen hallitus ja heidän sotepakettinsa maakuntamalleineen ja valinnanvapauksineen. Jos haluat maakuntauudistuksen, niin joudut hyväksymään myös valinnanvapauden ja toisinpäin. No – tuo järjetön monsteriuudistus nyt sentään meni nurin ja hyvä niin. Tässäkin tapauksessa monet hallituspuolueiden edustajat ehtivät nimittäin tuomaan julki sen, että eivät hyväksy kaikkia paketin osia. Mielestäni se on täysin luonnollista ja osoittaa edes jonkinlaista suoraselkäisyyttä. Erilaisia tavoitteita ja täysin toisiinsa liittymättömiä asioita ei pidä nivoa yhdeksi isoksi harmaaksi köntiksi. Lopputulos on kompromissien kompromissi, jota kukaan ei allekirjoita, mutta enemmistö pitkin hampain puoltaa.
Palataanpa sitten takaisin Hattulaan ja tuohon tasapainotusohjelman käsittelyyn. Itse olen vakuuttunut siitä, että päätöksen päälinjat olisivat pysyneet samanlaisina kaikissa tapauksissa. Sekä lukio että tukipalvelut olisi poistettu listalta myös alkuperäisessä käsittelyjärjestyksessä. Puolueet olisivat edelleen voineet keskustella etukäteen asioista, mutta päättäjät olisivat kuitenkin saaneet (tai joutuneet) tehdä aidosti oman valintansa jokaisen esitetyn säästökohteen kohdalla ja siten jokainen olisi myös joutunut vastaamaan omista valinnoistaan. Nyt tehtiin kollektiivinen “nahkapäätös”, jonka taakse on äärimmäisen helppo piiloutua. Yhdenkään päättäjän ei tarvitse perustella kuntalaisille miksi kannatti lukion lakkauttamista / säilyttämistä ja tukipalvelujen ulkoistamista / säilyttämistä, koska ei ole olemassa mustaa valkoisella siitä mikä kenenkin mielipide lopulta oli. Populistista vastuunpakoilua, sanon minä.
Kaikista eniten minua harmittaa kuitenkin se, että tämä aikaisin tehty siirtoesitys esti käytännössä kokonaan tasapainottamistoimenpiteistä keskustelun. Joku kokouksessa totesi, että merkittävä osa alkuperäiselle listalle jääneistä kohteista on pitkän aikavälin toimenpiteitä. Se on aivan totta. Niille ei aiheudu merkittävää haittaa käsittelyn siirtämisestä ja hyvä niin. Täytyy kuitenkin muistaa, että se ei kuitenkaan ole koko totuus tässä asiassa. Kaikki salissa olleet päättäjät tiesivät erittäin hyvin, että lisää säästöesityksiä oli tulossa – niin minulta kuin muiltakin valtuutetuilta. Nyt niitä ei voitu ottaa edes mukaan keskusteluun puhumattakaan siitä, että osa toimenpiteistä olisi mahdollisesti päästy siirtämään käytäntöön jo tämän kevään aikana.
Tehty päätös oli vastuutonta politiikkaa, koska se ei ratkaissut pienimmässäkään määrin Hattulan taloudellisia ongelmia. Oikeastaan päinvastoin. Kaikki tietävät, että tämän vuoden talousarvio on jo lähtökohtaisesti heikoissa kantimissa. Tasapainotustoimenpiteiden käsittelyn siirtäminen syksyyn tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän vuoden osalta hanskat heitettiin suosiolla tiskiin. Yksikään syksyllä (mahdollisesti) päätettävistä toimenpiteistä ei ehdi vaikuttaa merkittävästi tämän vuoden tilinpäätökseen. Tasapainotusohjelma lähtee siis toden teolla käyntiin aikaisintaan vuonna 2020.
Ymmärrän erittäin hyvin sen, että päätöksiä ei haluta tehdä kiireellä ja vajavaisilla pohjatiedoilla – itsekin inhoan sitä yli kaiken. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että olen parissa vuodessa oppinut tuntemaan hattulalaisen päätöksentekokulttuurin enkä ole kovinkaan optimistinen sen suhteen, että tilanne tulee olemaan merkittävästi parempi muutaman kuukauden päästä. Toivon toki sydämestäni, että olen väärässä. Toivottavasti virkamiehet jatkavat tällä välillä valmistelua, tarkentavat laskelmiaan ja yrittävät etsiä myös uusia mahdollisia säästökohteita. Toivottavasti jokainen valtuutettu perehtyy aihepiiriin, laskelmiin ja tulevaisuusskenaarioihin, miettii asioita omalta kohdaltaan ja on syksyllä valmis tekemään päätöksiä Hattulan parhaaksi. Jos näin käy, siirtopäätös ei ollut välttämättä pelkästään negatiivinen asia. Tämänhetkisten tietojen valossa pidän kuitenkin päätöstä yksinomaan vääränä ja vastuuttomana.
Loppukaneettina todettakoon, että nyt tehty päätös ei voi eikä saa tarkoittaa sitä, että tämän vuoden osalta säästöjä ruvetaan loppuvuoden aikana etsimään “normaalin” käyttötalouden sisältä – nipistämään vähän sieltä ja vähän tuolta. Sellaistakin huhua on nimittäin jo kuulunut. Valtuusto on hyväksynyt tämän vuoden talousarvion ja lautakunnat ovat hyväksyneet käyttösuunnitelmat, joten eri toimintoihin käytettävät rahasummat on siltä osin lyöty lukkoon. Mitään päätöksiä ylimääräisestä säästökuurista ei ole olemassa, joten alkuperäisillä suunnitelmilla mennään ja vuoden lopussa katsotaan mitä viivan alle jää tämän vuoden osalta. Tämä oli valtuuston enemmistön tahto ja valtuusto kantaa siitä myös vastuun – vaikka itse olinkin (ja olen edelleen) osittain eri mieltä. Päätöksiä ne on huonotkin päätökset ja niitä pitää kaikkien osapuolten kunnioittaa.
No niin – talouden tasapainottamisen ja tämän kirjoitussarjan äärelle palataan siis takuuvarmasti uudelleen myöhemmin tänä vuonna. Tältä erää tämä aihe oli kuitenkin tässä ja seuraavaksi pureudutaan taas johonkin muuhun paikallispoliittiseen asiaan. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen. 🙂