Onnistumisen elämyksiä

Menneiden parin vuoden aikana sitä on jo ehtinyt tottua siihen, että kuntademokratiassa tehdään kohtuullisen usein sellaisia päätöksiä jotka eivät itseä miellytä. Mikä vielä ikävämpää – osa päätöksistä on puhtaiden faktojenkin valossa erittäin huonoja ja suorastaan käsittämättömiä. Jotenkin asioihin kuitenkin osaa jo nyt näinkin lyhyen kokemuksen jälkeen suhtautua paremmin kuin alussa. Huonon päätöksen jälkeen on turha menettää yöunia – ei muuta kuin rinta leukaan ja kohti uusia pettymyksiä. Seuraava huono päätös odottaa luultavasti jo nurkan takana. 😀

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole tarkoitus piehtaroida epäonnistumisissa – kuten otsikostakin voi päätellä. Nyt on nimittäin sellainen harvinaislaatuinen tilanne, että voin aidosti iloita siitä, että jokin asia on mennyt haluamallani tavalla politiikan puolella. Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, niin edelliseen valtuuston kokoukseen mahtui jopa kaksikin omasta mielestäni onnelliseen lopputulokseen päättynyttä asiaa. Ja puhun nyt nimenomaan sellaisista päätöksistä, joihin olen myös itse ollut mukana vaikuttamassa.

 

Ensimmäinen ja tärkein ilonaihe tässä hetkessä on Parolan lukion kohtalo. Vaikka edellisessä kirjoituksessani kritisoinkin päätöstä, joka sisälsi lukion säilyttämisen, niin tämä osuus päätöksestä oli toivotunlainen ja mielestäni Hattulan kunnan näkökulmasta ainoa oikea. Olen täysin vakuuttunut siitä, että lukion lakkauttaminen olisi ollut katastrofaalinen virhe, jota olisi kaduttu hyvin nopeasti (perusteluja voi lukea mm. täältä). Puhtaasti tästä syystä tein itsekin kaikkeni säilymispäätöksen eteen. Jo nyt – ensi syksyn hakijamäärän varmistuttua – voi todeta, että valtuuston päätös oli ehdottomasti oikea.

Jos lukioasiaa pohditaan hieman näin jälkikäteen, niin merkityksellisin tekijä lukion säilymisessä ei suinkaan ollut minun (tai kenenkään muunkaan valtuutetun) henkilökohtainen panos, vaan hattulalaisten nuorten toimenpiteet ja sitä kautta nopeasti syntynyt julkinen paine. Ulosmarssi ja etenkin 1000 kuntalaisen allekirjoittama adressi ovat malliesimerkkejä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Ihmisten ääni kuuluville ja demokratia kunniaan! Edustuksellinen demokratia kun ei suinkaan saa tarkoittaa sitä, että neljän vuoden välein valitut päättäjät saavat huseerata tuon ajanjakson vapaasti haluamallaan tavalla – kuntalaisista ja heidän näkemyksistään välittämättä. Pikemminkin päinvastoin. Meidät päättäjät on valittu nimenomaan toteuttamaan kuntalaisten tahtotilaa ja näkemyksiä. Mielestäni on suorastaan käsittämätöntä, että osa päättäjistä ilmoitti ihan julkisesti olevansa valmiita kävelemään tarvittaessa jopa kuntalaisten enemmistön mielipiteen ylitse.

Osittain edellä mainitusta syystä en ole mitenkään vakuuttunut siitä, että lukio olisi säilynyt, mikäli tämä samainen asia olisi ollut esillä muutama vuosi sitten. Kaikenlaiset kansanliikkeet ja nuorten protestoinnit olisivat hyvinkin saattaneet kaikua kuuroille korville vielä tuolloin. Olen jo aiemminkin tuonut esille sitä, että Hattulan poliittinen ilmapiiri ja päätöksenteon kulttuuri ovat tällä hetkellä muutosprosessin kourissa. Päättäjät eivät enää niele kritiikittä kaikkea mitä virkamiesten taholta syötetään, vaan valtuutetut ovat alkaneet myös kyseenalaistaa asioita ja selvittää itsenäisesti taustatietoja. Vielä edellisen valtuuston aikana virkamiesten näkemyksiä harvoin haastettiin ja ikävä kyllä se näkyi myös päätösten sisällössä. Esimerkiksi lukion siirto Tavastian alle meni heittämällä läpi vuonna 2013, vaikka selkeät faktat olivat kaikkien saatavilla. En usko, että yhtä radikaalia virhettä päästettäisiin tapahtumaan enää tällä hetkellä.

 

Edellä mainitussa kulttuurillisessa muutoksessa tunnen itse olleeni mukana ainakin jonkinlaisessa roolissa. Sen lisäksi, että olen yksi uusista päättäjistä, olen myös kuluneiden kahden vuoden ajan aktiivisesti yrittänyt puuttua virkamiesten laskelmiin ja niissä esiintyneisiin kiistattomiin virheisiin. Kanssavaltuutetut suhtautuivat aluksi minuun erittäin suurella varauksella (ihan ymmärrettävistä syistä). Vähitellen salissa on kuitenkin alettu tiedostaa, että minä useimmiten tiedän mistä puhun – ainakin kun matemaattisista laskelmista on kyse.

Oli melko luonnollista, että tämä oli minun “tehtäväni” myös lukioasiassa. Kaivoin rahoitukseen liittyvät faktat esille ja osoitin, että meille esitetyt laskelmat eivät pidä paikkaansa. Päätöksenteon näkökulmasta on – tai ainakin pitäisi olla – aivan eri asia tuleeko jollakin toimenpiteellä säästöä 500 000 euroa vai 200 000 euroa. En tiedä kuinka moni valtuutetuista pohjasi oman päätöksensä nimenomaan kustannuslaskelmiin, mutta haluan ainakin uskoa, että olin osaltani vakuuttamassa ihmisiä lukion lakkauttamispäätöksen järjettömyydestä.

Apollo 11 miehistön sanoja mukaillen, tämä on pieni askel minulle, mutta huomattavasti suurempi koko Hattulan johtamiskulttuurille. Päätökset ovat siirtymässä enenevässä määrin faktapohjaisiksi ja kestävät objektiivista sekä avointa tarkastelua. Tai ainakin minä uskon ja toivon niin. Ei siis laiteta sitä leukaa takaisin rintaan – ainakaan ihan vielä. 😉

 

PS. Se toinen, huomattavasti vähäpätöisempi “voitto” syntyi oman asuinalueeni eli Kotirinteen pysäköintiasiassa. Vaikka itse asia on hyvin pieni, haluan puhua siitäkin myös laajemmassa kontekstissa. Tästä syystä en sekoita kyseistä päätöstä ja sitä edeltänyttä prosessia tähän tekstiin, vaan kirjoitan siitä kokonaan oman postauksensa lähipäivinä.