Hämeen Sanomat uutisoi viime viikolla (24.5.) Hattulan digiloikan tiimoilta. Tarkastuslautakunta on tilintarkastuksen yhteydessä puuttunut prosessissa tapahtuneisiin virheisiin ja asianosaiset joutuvat kantamaan vastuunsa. Hyvä niin. Tajusin kuitenkin juttua lukiessani, että minä en ole kirjoittanut aiheesta sanaakaan tänne blogiini. Vaikka se on juurikin THE asia. Se, joka aikanaan sai minut tekemään lopullisen päätöksen kunnallispolitiikkaan lähtemisestä.
Tämä puute korjataan nyt. En kuitenkaan aio tässä kirjoituksessa ruotia itse prosessia ja sen etenemistä vaan keskityn katsomaan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Asian tiimoilta on tehty lukuisia huonoja päätöksiä ja valintoja, mutta ne ovat nyt menneisyyttä ja niihin ei voida enää vaikuttaa. Oleellista on, että samoja virheitä ei toisteta eikä tilannetta myöskään paikata tekemällä uusia virheitä. Tulevien päätösten taustatyö pitää tehdä huolella.
No niin – asiaan. Tällä hetkellä kunta siis tarjoaa jokaiselle perusopetuksen oppilaalle oman henkilökohtaisen päätelaitteen. Pienimmillä oppilailla tämä tarkoittaa tablettia ja kaikilla muilla chromebook-läppäriä. Järjestely kaikkine oheispalveluineen maksaa Hattulan kunnalle vuositasolla satoja tuhansia euroja enemmän kuin entinen “vanhanaikainen” malli. Summa lienee jossain 350 000 ja 400 000 euron välimaastossa. Ikävä kyllä tarkkojen lukujen suhteen joudun nyt toistaiseksi tarjoamaan eioota. Olen kyllä käynyt asiasta keskustelua ICT-päällikön kanssa, mutta totesimme parhaaksi käydä asioita yksityiskohtaisemmin läpi palaverin muodossa. Näiltä osin tietoni siis tarkentuvat toivottavasti parin viikon päästä.
Suuruusluokka on kuitenkin tiedossa ja se riittää yleisen tason tarkasteluun. Ensimmäinen ja suurin ongelma tässä on yksinkertaisesti se, että digitalisaatioon ei ole budjetoitu kunnan taholta lainkaan erillistä rahaa. Sivistystoimen välittömät kustannukset nousivat vuositasolla siis tuon 350 000 – 400 000 euroa ja tuon päälle maksettavaksi tulee vielä langattomien verkkojen rakennuskustannukset korotettujen sisäisten vuokrien muodossa. Vajaa puoli miljoonaa euroa on iso summa. Ja vielä isommaksi se muuttuu, jos se pitää etsiä yhden toimialan sisältä toimintoja tehostamalla. Varsinkin kun perusopetuksen puolella (ja luultavasti koko sivistystoimessa?) on jo lähtökohtaisesti kaavittu kaikki ylimääräinen pois.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa esimerkiksi oppilaiden tarvikerahat. Kirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin on koko Hattulassa varattu yhteensä hieman alle 100 000 euroa (~87e/oppilas) (se on siis todella, todella vähän moniin muihin kuntiin verrattuna, mutta ei sotketa sitä nyt tähän 🙂 ) No, nyt joku saattaa todeta, että juurihan tässä digiloikassa sitä summaa korotetaan, laitetaan satoja tuhansia opetustarvikkeisiin. Ikävä kyllä se ei ratkaise eikä edes pienennä ongelmaa millään tavalla. Liikunta, käsityöt, kuvaamataito, kotitalous, luonnontieteet – kaikki tarvitsevat edelleen tarvikkeita. Kirjoista puhumattakaan. Sillä puolella tilanne suorastaan pahenee digitalisaation myötä. Ainakin vielä toistaiseksi e-kirjat tulevat kouluille huomattavasti kalliimmaksi kuin perinteiset paperiset.
Lienee joka tapauksessa selvää, että materiaaleissa ei ole Hattulassa enää mitään säästettävää. Mikä on siis ainoa vaihtoehto säästöjen löytämiseen? Aivan. Henkilöstömenojen pienentäminen. Julmaa, mutta totta. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että jos ja kun digiloikkaan ei löydy kunnan taholta rahoitusta, niin se tarkoittaa karkeasti 7-8 henkilötyövuoden vähentämistä sivistystoimesta.
Tämä digiloikka on toteutettu kunnanvaltuuston tekemän päätöksen pohjalta, joten olen vakaasti sitä mieltä, että päättäjien on myös pystyttävä osoittamaan rahaa siihen. Ja se raha täytyy löytyä muualta kuin sivistystoimen sisältä. Jos kerran ohjeistetaan tekemään isoja muutoksia, niin ei päätä voi laittaa pensaaseen vaikka kustannukset karkaisivatkin odotettua suuremmiksi. Henkilökohtaisesti olisin valmis harkitsemaan jopa veroprosentin väliaikaista nostoa, jotta sivistyspuolella selvitään kuivin nahoin seuraavat pari vuotta. Opetuksesta ei ole varaa enää säästää. Nykyisten laitesopimusten loppuun mennessä koko digitalisaatio-hömpötys pitää olla miettittynä uudelleen. Ja tällä kertaa taustatyö tulee tehdä paljon huolellisemmin.
Tässä kohtaa on hyvä todeta, että minä en suinkaan ole digitalisaatiota ja teknologista kehitystä vastaan. Päinvastoin. En vain näe mitään järkevää syytä siihen, että kunta tarjoaa oppilaille henkilökohtaiset tekstinkäsittelylaitteet. Okei, voi niillä katsoa myös youtube-videoita. 😉 Joo joo, nyt ei pidä ymmärtää väärin. Tiedän kyllä koko lailla hyvin mitä näillä laitteilla voi tehdä ja mitä ei. Kirjoitan tätäkin tekstiä nimenomaan chromebookilla. Fakta kuitenkin on se, että ainoastaan osassa oppiaineissa tietotekniikasta on merkittävää apua ja monilla tunneilla laitteiden pääasiallinen käyttötarkoitus on A5-vihkon korvike.
Jos kunnalla olisi ylimääräistä rahaa (mitä siis ei ole, koska tämäkin digiloikka kaivetaan sivistystoimen selkänahasta), niin tarjolla olisi huomattavasti järkevämpiäkin teknologisia käyttökohteita. Miten olisi 3D-tulostimet? Jo parilla tuhannella eurolla saa hyvän koulukäyttöön sopivan vehkeen. Kaikkiin alakouluihin yksi ja hintaa tulee 10 000 euroa. Ja tuo on siis kertainvestointi, juoksevat kulut ovat tämän jälkeen paljon pienemmät. No, entä yläkouluilla? Omissa oppiaineissani (kemia ja fysiikka) hankkisin ilomielin opetuksen tueksi digitaalisia antureita, teknisessä työssä robotiikka tarjoaa lähes rajattomia mahdollisuuksia. Ja niin edelleen. Kustannukset tällaisissa investoinneissa laskettaisiin vuositasolla muutamissa tuhansissa euroissa. Kaikkea kun ei tarvitse hankkia kerralla, jos pystyy luottamaan siihen, että kunnallisella päätöksenteolla on suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Tällä hetkellä kaikki edellä mainitut ovat luonnollisesti toiveunta. Jokainen ylimääräinen euro menee lyhentämättömänä digiloikan kuluihin. Mutta hei, onhan meillä ne koneet oppilailla. Kuten useampi kuntapäättäjä on ääneen todennut: “Me ollaan edelläkävijöitä!” – vai ollaanko sittenkään? 🙁
Mitä minä siis ehdotan? Henkilökohtaisesti olen koska tahansa valmis luopumaan oppilaiden omista koneista ja ottamaan tilalle luokasta toiseen siirrettäviä “laitekärryjä”. Chromebookien hyvä puoli on se, että kaikki tieto tallennetaan pilveen, joten koneiden ei tarvitse olla henkilökohtaisia ja kulkea oppilaan mukana. Jos laitekanta saataisiin esimerkiksi puolitettua, pelkkä päätelaitteista tuleva säästö olisi noin 70 000 euroa ja kokonaissäästöä pitäisi mielestäni tulla helposti 100 000 – 150 000 euroa. Säästöstä osan voisi korvamerkitä noihin edellä esittelemiini muihin teknologisiin vimpaimiin ja loput voisi mennä yleisen taloustilanteen parantamiseen pääasiassa sivistyspuolella mutta tarvittaessa myös muilla kuntasektoreilla. Ehkä voitaisiin sittenkin perua se lupaamani veronkorotus. 😀
Tämä on siis vain yksi malli digitalisaation järkeistämisen suhteen. En tiedä olisiko se hyvä, mutta omasta mielestäni melkein mikä tahansa muutos on parempi nykytilanteeseen verrattuna. Ensiarvoisen tärkeää olisi joka tapauksessa kuunnella opetushenkilöstön mielipiteitä asiassa. Toiveenani on, että Hattulassa teetetään perusteellinen selvitys laitteiden käyttöasteesta ja tarpeellisuudesta eri luokka-asteilla ja eri oppiaineissa. Sen perusteella voidaan suunnitella järkevä, kustannustehokas ja toimiva kokonaisuus, joka otetaan käyttöön syksyllä 2019.
Uusi sivistyslautakunta. I rely on you. 🙂