Politiikan saralla haluan ensimmäiseksi nostaa esille lukion sijaintipaikkakysymyksen. Kuten aiemmin kirjoitin (teksti löytyy täältä), kunnanhallitus yritti lyödä nykyiseen ratkaisuun pysyvän leiman sokkona – ilman että koulua oli käyty niissä tiloissa päivääkään. Vaikka ratkaisu on sittemmin osoittautunut kohtuullisen toimivaksi, on siinä edelleen myös monia ratkaisemattomia epäkohtia (mm. ruokailu vuokratiloissa, opiskelijoiden taukotilat, opettajien sosiaalitilat).
Päätöksen sisällön ongelmallisuuden lisäksi kunnanhallitus ylitti toimivaltansa monellakin eri tavalla tässä asiassa. Jätin siksi päätöksestä oikaisuvaatimuksen kesäkuun puolivälissä. Odottelin oikaisuvaatimuksen käsittelyä pitkälle elokuuhun, kunnes minulle selvisi, että sitä ei tulla käsittelemään lainkaan. Kunnanhallitus oli nimittäin kesäkuun lopun kokouksessa palauttanut asian valmisteluun.
OK, ei siinä mitään – näinhän sen kuuluikin mennä. Ilmeisesti viranhaltijapuolellakin oli ymmärretty, että pieleen meni ja päätöksestä ei kuivin jaloin selvitä. Olisi joku kuitenkin voinut kertoa myös minulle, että asia on uudelleenvalmistelussa. Kyseinen pykälä oli nimittäin noussut kesäkuun lopussa päätöksentekoon hyvin epämääräisesti.alkuperäisen julkisen esityslistan ulkopuolelta. En tajunnut lukea pöytäkirjaa ja siksi odottelin ihan turhaan vastauksia oikaisuvaatimukseeni. Mutta tämähän on toki tuttua Hattulassa – asioista tiedottaminen ei toimi edes luottamushenkilöiden keskuudessa.
Organisaatiomuutoksesta ei ole juurikaan uutta kerrottavaa. Se puksuttaa valituksista huolimatta eteenpäin ja jännitys tulevien henkilövalintojen osalta alkaa tiivistyä. Hakuaika toimialajohtajien virkoihin päättyy maanantai-iltana. Ilmeisesti kiinnostusta on ollut jonkin verran, mutta lisää hyviä ehdokkaita toki toivotaan edelleen. Saa siis hakea tai vinkata kaverille. 😉
Organisaatiomuutoksen ohella tämän syksyn tärkein poliittinen agenda Hattulassa on talouden tasapainottaminen – varsinkin kun kouluhanke tuntuu edelleen jumittavan jossain koneiston syövereissä. Talouden oikaisemista varten perustettu toimikunta on kokoontunut nyt kaksi kertaa. Keskusteluissa on tullut paljon hyviä avauksia ja tavoitteena on todellakin nostaa ihan aidosti kaikki kortit pöydälle. Perinteisten koululakkauttamisten ja henkilöstön ulkoistamisen lisäksi nyt lasketaan kustannusvaikutuksia myös huomattavasti pienemmille kuluerille – kuten tarpeettomille lehtitilauksille ja valtuutettujen määrän vähentämiselle.
Tässä vaiheessa on mahdotonta ennustaa minkälainen lajitelma toimenpiteitä lopulta siirtyy päätöksentekoon. Varmaa on joka tapauksessa se, että osa esityksistä on vähemmän kivuliaita ja osa enemmän kivuliaita. Varmaa on myös, että toimenpiteet poikivat paljon ennakkokeskustelua ja todennäköisesti myös äänestyksiä valtuustokäsittelyssä.
Henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä asiana sitä, että valtuutetut uskaltavat toimia vastuullisesti vaalien läheisyydestä huolimatta. Edellinen tasapainotusesitys jäi täydelliseksi torsoksi ja nyt on saatava myös tuloksia aikaan. Se ei tarkoita sitä, että nyt on pakko hyväksyä mitä tahansa, esimerkiksi lukion lakkauttaminen. Ei – sitä en luonnollisesti tule itsekään hyväksymään. Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että jokainen valtuutettu on valmis tekemään ylipäätään jonkinlaisia (merkittäviä) leikkauksia. Eli jos esittää jonkin säästökohteen säilyttämistä, niin on valmis nostamaan sen tilalle jotakin muuta. Nähtäväksi jää miten asian kanssa lopulta käy.
Tämä oli joka tapauksessa vain pintaraapaisu tähän tärkeään aiheeseen. Tulen takuuvarmasti palaamaan ja paneutumaan tarkemmin potentiaalisiin säästökohteisiin vielä tässä syksyn mittaan.
Kolmas (tai neljäs) asia, jonka haluan nostaa esille politiikan saralta liittyy edelliseen valtuuston kokoukseen. Kokouksessahan puntaroitiin kunnanhallituksen luottamusta ja sitä pitäisikö valtuuston perustaa tilapäinen valiokunta luottamuksen selvittämiseksi. Toimikuntaa ei perustettu ja hyvä niin. Nyt on mahdollista toivoa, että edes joitakin keskeneräisiä asioita saadaan eteenpäin ennen keväällä tapahtuvaa vallanvaihdosta.
Eräs yksityiskohta kokouksessa jäi kuitenkin tyrmistyttämään – ja toisaalta tragikoomisuudessaan jopa hymyilyttämään. Keskustelun aikana nimittäin esitettiin, että valiokunnan perustamisesta pitäisi äänestää suljetulla lippuäänestyksellä. Kokoustauon aikana selvitettiin, että lainsäädäntö on tältä osin hyvin selkeä – ainoastaan henkilövaalit voidaan käydä “anonyymisti” äänestyslippujen välityksellä.
“Äänestys toimitetaan avoimesti. Päätökseksi tulee ehdotus, joka on saanut eniten ääniä, tai äänten mennessä tasan ehdotus, jota puheenjohtaja on äänestänyt.” (kuntalaki § 104)
Keskustelun päätyttyä valtuuston puheenjohtaja totesi, että esitys suljetusta lippuäänestyksestä hylätään. Onhan selvää, että valtuuston ei kuulu äänestää siitä toimitaanko lain mukaan vai laittomasti. Vaikka demokratia tarkoittaakin kansanvaltaa, niin ihan kaikista asioista ei paikallisella tasolla voi sentään itse päättää. No, lopullisen päätöksen jälkeen eräs valtuutettu halusi kuitenkin jättää eriävän mielipiteen – perusteluna juurikin se, että hänen mukaansa valtuuston olisi pitänyt äänestää siitä käytetäänkö lainvastaiseksi todettua lippuäänestystä.
Tässä kohden kannattaa palauttaa mieleen eriävän mielipiteen perimmäinen tarkoitus. Käytäntöhän on luotu sitä varten, että luottamushenkilö voi vapautua (oikeudellisesta) vastuusta päätöksen suhteen. Jep – tämä eräs hattulalainen valtuutettu ei siis halunnut kantaa vastuuta siitä että tehty päätös on laillinen. Ilmeisesti hänen mielestään hänelle (ja koko valtuustolle) olisi pitänyt tarjota mahdollisuus tietoiseen lain rikkomiseen?
Only in Hattula. 😀