Valtuuston on tarkoitus valita ensi viikolla uudet toimialajohtajat. Keskustelu käy kuumana ja siihen liittyen olen törmännyt hyvin outoihin päätelmiin ja kuvitelmiin kustannusvaikutusten osalta. En tiedä onko kyseessä tahallista propagandaa vai tahatonta väärinymmärrystä – harmillista se on joka tapauksessa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi mahdollisimman yksinkertaisesti erilaiset skenaariot kustannusten näkökulmasta. Mitä eroa on sillä valitaanko nykyinen toimialajohtaja vai organisaation ulkopuolelta tuleva henkilö? Lisäksi avaan organisaatiouudistuksen kokonaiskustannuksia ja lopuksi kerron vielä oman näkemykseni johtajavalinnoista sekä niistä asioista, jotka minun mielestäni pitää huomioida päätöstä tehtäessä.
Pohjatiedoksi todettakoon, että organisaatiouudistuksen hyväksynnän yhteydessä perustettiin 5 uutta virkaa: hyvinvointijohtaja, elinvoimajohtaja, johtava rehtori, kaavoituspäällikkö ja sosiaalipalvelupäällikkö. Samalla nykyisistä viroista sivistysjohtajan, teknisen johtajan ja perusturvajohtajan virat tullaan lakkauttamaan ja heille osoitetaan uudet tehtävät organisaation sisältä.
Uusista viroista sosiaalipalvelupäällikön virka tullaan erittäin todennäköisesti täyttämään nykyisen perusturvajohtajan siirrolla. Tästä syystä en huomioi sitä erikseen vaihtoehtoja vertailtaessa, vaan keskityn neljän muun viran täyttämiseen eri tavoilla. Niissä sivistysjohtaja tullaan joko valitsemaan hyvinvointijohtajaksi tai siirtämään johtavaksi rehtoriksi ja tekninen johtaja tullaan joko valitsemaan elinvoimajohtajaksi tai siirtämään kaavoituspäälliköksi. Kaikki laskennassa käyttämäni luvut ovat viranhaltijoiden laatimia ja ne on poimittu kunnanhallituksen vastineesta hallinto-oikeudelle.
Aloitetaan – ensimmäiseksi tarkastellaan hyvinvointijohtajan valinnan vaikutusta palkkakustannuksiin.
Vaihtoehto 1 – nykyinen sivistysjohtaja valitaan hyvinvointijohtajaksi:
Hyvinvointijohtajan palkka on jatkossa vähintään 6905 e/kk (=sivistysjohtajan nykyinen palkka). Minun nähdäkseni on myös mahdollista, että sivistysjohtaja tulee vaatimaan palkankorotusta uuden viran myötä, koska vastuualue laajenee merkittävästi entiseen verrattuna. Johtavan rehtorin palkka on 5255 e/kk – valitaan siihen virkaan myöhemmin kuka tahansa.
Vaihtoehto 2 – ulkopuolinen henkilö X valitaan hyvinvointijohtajaksi:
Hyvinvointijohtajan palkka sovitaan erikseen, maksimissaan sille on varattu 6905 e/kk. Sivistysjohtaja siirretään johtavan rehtorin virkaan, jolloin palkka siinä tehtävässä on 6905 e/kk.
Eroa vaihtoehtoon 1 verrattuna on maksimissaan 1650 e/kk eli 19 800 euroa vuodessa (+sivukulut). Ero pienenee, jos vaihtoehdossa 1 sivistysjohtajalle joudutaan antamaan palkankorotus vastuualueen kasvamisen vuoksi tai jos vaihtoehdossa 2 ulkopuolelta tulevan hyvinvointijohtajan palkka saadaan sovittua alemmaksi kuin 6905 e/kk.
Nyt vuorossa on elinvoimajohtaja ja palkkakustannukset.
Vaihtoehto 1 – nykyinen tekninen johtaja valitaan elinvoimajohtajaksi:
Elinvoimajohtajan palkka on vähintään 6237 e/kk (=teknisen johtajan nykyinen palkka). On mahdollista, että tekninen johtaja tulee vaatimaan palkankorotusta uuden viran myötä, koska vastuualue laajenee merkittävästi entiseen verrattuna. Perusteet vaatimukselle ovat nähdäkseni olemassa. Ulkopuolelta palkattavan kaavoituspäällikön palkka on 4402 e/kk.
Vaihtoehto 2 – ulkopuolinen henkilö X valitaan elinvoimajohtajaksi:
Elinvoimajohtajan palkka sovitaan erikseen, hakijoiden palkkatoiveet ovat olleet 4000-6000 e/kk. Suunniteltu maksimipalkka on 6250 e/kk. Tekninen johtaja siirretään kaavoituspäällikön virkaan, jolloin palkka on 6237 e/kk.
Eroa vaihtoehtoon 1 verrattuna on maksimissaan 1848 e/kk eli 22 176 euroa vuodessa (+sivukulut). Ero pienenee, jos vaihtoehdossa 1 tekniselle johtajalle joudutaan antamaan palkankorotus vastuualueen kasvamisen vuoksi tai jos vaihtoehdossa 2 ulkopuolelta tulevan elinvoimajohtajan palkka saadaan sovittua alemmaksi kuin 6250 e/kk.
Seuraavaksi laajennetaan näkökulmaa ja lähestytään uudistusta kaikkien siinä syntyvien palkkakustannusmuutosten kautta.
Organisaatiouudistus lisää palkkakustannuksia johtavan rehtorin ja kaavoituspäällikön palkkasumman verran. Lisäksi palvelupäällikön tehtävään valittu henkilö tulee saamaan omaan kuukausipalkkaansa 212 euron korotuksen. Tehtäväkohtaisilla palkoilla laskettuna tämä kaikki tekee yhteensä 9869 e/kk eli 118 428 euroa vuodessa + sivukulut.
Samaan aikaan sivistystoimialalla rehtorien opetusvelvollisuudet kasvavat ja siitä syntyvä säästö on 3689 e/kk eli 44 268 euroa vuodessa (+sivukulut). Lisäksi hallinnon yksinkertaistaminen (Juteinin kouluun “tavallinen rehtori”, apulaisjohtajat poistuvat, koulunjohtajat palkataan) tuo säästöä (778)-1328 e/kk. Lopullinen summa riippuu rehtoreiden poissaolomääristä, mutta oma valistunut arvioni säästöstä on minimissään 15 000 euroa vuodessa (+sivukulut).
Elinvoimapuolella uudessa organisaatiossa ei täytetä yhteyspäällikön tai sitä seuranneen kehitysjohtajan tehtävää. Yhteyspäällikön palkka oli 4326 e/kk ja kehitysjohtajan 6000 e/kk. Jos säästö lasketaan pidempään organisaatiossa olleen yhteyspäällikön mukaan, niin palkkakustannukset pienenevät 51 912 euroa vuodessa (+sivukulut).
Kun kaikki edellä mainitut muutokset yhdistetään, niin organisaatiomuutos tulee lisäämään palkkakustannuksia 7 239 euroa vuodessa (+sivukulut). Mikäli valitaan ulkopuolisia henkilöitä toimialajohtajien virkoihin tai nykyiset toimialajohtajat vaativat palkankorotuksia, niin summa voi kasvaa edellä mainitusta – kuitenkin maksimissaan 49 215 euroon (+sivukulut). Puhutaan siis n. 0,2 – 1 henkilötyövuoden kustannuslisäyksestä, mikä ei ole paljon, jos muutoksella saavutetaan edes jonkinlaisia toiminnallisia vaikutuksia. Hattulalla on nimittäin joka tapauksessa edessään miljoonaluokan sopeuttamistarve, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan isoja muutoksia juurikin toiminnassa ja toimintakulttuurissa.
Tässä kohden on luonnollisesti pakko mainita, että jos toimialajohtajien yt-neuvottelut olisi käyty irtisanomispohjalta ja takuupalkkoihin liittyvää ongelmaa ei olisi, niin uusi organisaatio olisi tullut kaikissa tapauksissa nykyistä organisaatiota halvemmaksi. Se maito on kuitenkin jo maassa, joten ei jossitella sen enempää. Halukkaat voivat tutustua aiheeseen ja siinä yhteydessä tehtyyn virheeseen tarkemmin tämän blogikirjoituksen avulla.
Omat näkemykseni toimialajohtajien valinnoista:
Kuten ylempänä on todettu, organisaatiomuutoksen kustannusvaikutus on joka tapauksessa suhteellisen pieni. Siksi nyt ei pidä missään tapauksessa tuijottaa hakijoiden palkkatoiveisiin tai mahdollisesti syntyviin “ylisuuriin” palkkoihin vaan erilaisten vaihtoehtojen tuomiin uhkiin ja mahdollisuuksiin.
On täysin kiistatonta, että hyvin monet toiminnan laadulliset mittarit huutavat Hattulassa muutoksen puolesta. Yritysbarometri ja yrittäjien lausunnot kertovat karua kieltä yrittäjämyönteisyydestä (tai -vastaisuudesta) ja muista elinvoimapuolen ongelmista. Henkilöstökyselyt (mm. ParTy) ja henkilöstön lausunnot puolestaan nostavat jatkuvasti esiin toimintakulttuurin epäkohtia erityisesti sivistystoimialalla. Lisäksi sairaslomien valtava määrä kaikilla kunnan sektoreilla kertoo väkisinkin jotain henkilöstössä kytevästä pahoinvoinnista.
Samaan aikaan nykyiset toimialajohtajat ovat tehneet todistetusti toimivaltaylityksiä hankinnoissa ja heidän toimintansa sekä päätöksensä ovat johtaneet lukuisiin kriittisiin yhteydenottoihin kuntalaisten taholta. Osa asioista on johtanut konkreettisiin valituksiin valvoville viranomaisille ja saipa sivistysjohtaja vajaa vuosi sitten jopa ihan suoria moitteita oikeusasiamieheltä (lisää voi lukea täältä).
Tätä taustaa vasten ei liene vaikea ymmärtää, että minä liputan täysillä ulkopuolelta tulevien uusien johtajakandidaattien puolesta. Miettikääpä nyt – minkälaista viestiä Hattulan kunta antaa ulospäin, jos moitittava käytös ja heikko laadullinen tulos palkitaan lisääntyvällä vastuulla? Minä en ainakaan halua sotkeentua pitkällä tikullakaan moiseen hyväveli-suhmurointiin. Ensin pitää tulla tulosta ja vasta sen jälkeen voidaan pohtia urapolulla etenemistä. Ei toisinpäin.
On myös äärimmäisen vaikea uskoa, että menneisyyden ongelmat katoaisivat sormia napsauttamalla. Niin käy ainoastaan elokuvissa. Sen sijaan uudet elinvoima- ja hyvinvointijohtajat ovat kirjoittamattomia kortteja ja siten täynnä mahdollisuuksia. Esimerkiksi kunnanhallituksen esittämät kandidaatit ovat papereiden perusteella todella kovia tekijöitä – löytyy niin koulutusta kuin työkokemusta. Jos he onnistuvat hankkimaan vuositasolla 1-2 uutta yritystä tai 10 uutta asukasta enemmän kuin nykyinen johto, niin se muuttaa käytännössä koko kunnan tulevaisuusvision. Mihinkään palkkavaikutuksiin on sen jälkeen aivan turha palata. Nyt ei saa näperrellä – nyt yritetään kääntää koko Hattulan kurssia ja se vaatii uusia ihmisiä ja tuoreita näkemyksiä. Ehdottomasti.