Tämän alkuviikon polttavin puheenaihe on ollut luonnollisesti kunnanjohtajan valinta. Kirjoitin asiasta blogiini aiemmin keväällä ja nyt valintaprosessin päätyttyä on pakko myöntää, että en olisi kuuna päivänä uskonut näin positiiviseen lopputulokseen.
Pysyn täysin aiempien sanojeni takana siitä, että tätä(kin) prosessia on vaivannut turha kiirehtiminen ja avoimuuden puute – ne kaksi helmasyntiä, jotka tuntuvat tulevan esille lähes jokaisen Hattulan projektin yhteydessä. Olen myös edelleen sitä mieltä, että ei-kunnanjohtajataustaisia henkilöitä ei olisi pitänyt raakata automaattisesti pois. Onneksi tässä on kuitenkin kyse ainoastaan yhden, juuri sopivan henkilön etsimisestä. Tällöin pienet virheet prosessin aikana eivät välttämättä vaikuta millään tavalla lopulliseen henkilövalintaan.
Aiempi viittaukseni “positiivisesta lopputuloksesta” ei siis ollut tarkoitettu suoraksi kannanotoksi uuden kunnanjohtajamme eli Katariina Koiviston puolesta. Toki toivon ja uskon, että valinta osui oikeaan henkilöön, mutta tässä vaiheessa on turhan aikaista ottaa kantaa sen enempää puolesta kuin vastaan. Tulevat vuodet kertovat meille totuuden sen asian suhteen. Kaikista positiivisinta tässä kunnanjohtajan valinnassa oli joka tapauksessa se, että loppusuoralla oli kaksi erittäin potentiaalista kandidaattia, joiden välillä päätös tehtiin. Tarkalleen ottaen ehdokkaita oli toki kolme, mutta kuten äänestystulos (18-17-0) kertoo, todellinen valinta tapahtui kahden vaihtoehdon välillä. En halua kuitenkaan ottaa mitään pois myöskään kolmanneksi sijoittuneelta Juri Niemiseltä. Hän on toki voimakas ja ristiriitainen persoona, mutta myös ansioitunut talouden saneeraaja ja muutosjohtaja. Sellainen, jota kunnassamme kaivattiin 2010-luvun alkupuolella. Vuoden 2017 Hattula on kuitenkin hieman eri näköinen ja siksi myös kunnanjohtajan kriteerit ovat erilaiset.
Mitä kahteen kärkiehdokkaaseen tulee, niin molemmilla oli (ja on toki edelleenkin) omat vahvuutensa. Pekka Järvi on kerännyt kehuja erityisesti hyvänä henkilöstöjohtajana ja pitkän linjan hattulalaisena hän myös tuntee lähiseudut läpikotaisin. Katariina Koivistolla on puolestaan erittäin vankka kokemus kunnallisesta hallinnosta ja hän on toiminut pitkään nimenomaan Hattulan kaltaisessa ympäristössä. Noin 10 000 asukkaan Huittinen on monella tapaa samankaltainen kuin oma kuntamme ja omasta mielestäni tämä on yksi erittäin iso ja merkittävä asia. Pari edellistä kunnanjohtajaamme on siirtynyt tänne hyvin erilaisesta toimintaympäristöstä Punkalaitumelta (3000 asukasta) ja tällöin muutos vaatii luonnollisesti myös enemmän sopeutumista.
Luottamushenkilönä olen siinä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvinnut tehdä päätöstäni ainoastaan edellä mainittujen ”yleisten” ominaispiirteiden perusteella. Käytettävissä oli erilaista tausta-aineistoa (mm. soveltuvuuskokeiden tulokset) ja lisäksi ehdokkaat kävivät myös valtuuston haastateltavina. Taustatiedot helpottivat päätöksentekoa, mutta eivät kuitenkaan poistaneet lopullista ongelmaa. Kahdesta hyvästä vaihtoehdosta oli valittava toinen. Tough decision. Kuten todettua, äänestys päättyi niukimmalla mahdollisella erolla 18-17 Koiviston eduksi.
Tiukan vaalin johdosta vielä tälläkin hetkellä puolet valtuutetuista saattaa miettiä sitä, että olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Siihen on mahdotonta antaa vastausta. Kenelläkään ei ole sellaista kristallipalloa. Jos asiaa kysyttäisiin kuntalaisilta, niin yleinen mielipide lienee selvä. Väärin valittu. Me valtuutetut saimme nimittäin sosiaalisessa mediassa täyslaidallisen niskaamme välittömästi tuloksen selvittyä. “Tuskin tätäkään kunnanjohtajaa tarvitsee kauaa katsella.” “Mitä valtuusto oikein mietti? Ei ainakaan kunnan parasta.” Omalla tavallaan ymmärrän kyllä kuntalaisten turhautumisen. Kerrankin tarjolla oli varteenotettava oman kunnan ehdokas. Mies, jonka monet kuntalaiset tuntevat ihan henkilökohtaisesti. On kuitenkin täysin absurdia väittää, että valtuusto ja siellä istuvat valtuutetut eivät ajattelisi kunnan parasta. En ainakaan itse keksi ainuttakaan motiivia tehdä valinta muuten kuin kunnan ja kuntalaisten parhaaksi. Se on vain ikävä tosiasia, että tavallisten kuntalaisten ja asioihin (toivottavasti) hieman enemmän perehtyneiden päättäjien näkökulmat eivät välttämättä aina kohtaa. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin valmis avaamaan oman valintani taustoja kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle.
Tähän loppuun voisi vielä todeta, että mielestäni pelko kunnanjohtajan nopeasta häipymisestä on huono perustelu “väärälle valinnalle”. Ei kukaan, ei edes asianosainen itse pysty varmuudella sanomaan mihin elämä kuljettaa esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Tuleva kunnanjohtajamme Katariina Koivisto on joka tapauksessa tehnyt 17 vuoden uran Vampula-Huittinen akselilla, joten siitä näkökulmasta pidempi putki Hattulassa ei kuulosta mitenkään utopistiselta vaihtoehdolta. Paljon on varmasti myös kiinni siitä miten viihtyisäksi työympäristöksi Hattula koetaan. Se, että haastatteluissa kertoo harkitsevansa muuttoa vasta myöhemmässä vaiheessa ei voi olla mikään miinus. Päinvastoin, se kertoo ihmisen suoraselkäisyydestä. Kerrotaan asioista totuudenmukaisesti eikä vastata ainoastaan haastattelijan toivomalla tavalla. Todellinen sitoutuminen syntyy ihan muista asioista kuin katteettomista lupauksista. Haastatteluissa sanotuilla asioilla kun ei ole sitäkään vähää painoarvoa kuin poliitikkojen vaalilupauksilla. 😀