Isojen asioiden äärellä (osa 2)

Isot asiat jatkuvat. Ennen varsinaista päivän epistolaa palaan vielä lyhyesti kunnanjohtajan valintaan yhden pienen kuriositeetin muodossa… Satakunnassa sijaitseva 7000 asukkaan Harjavalta kävi nimittäin Hattulan kanssa samaan aikaan läpi omaa prosessiaan kaupunginjohtajan löytämiseksi. Myös siellä uusi johtaja on löytynyt. ”Ylipäälliköksi” nousee Hannu Kuusela, Kempeleen nykyinen sivistysjohtaja. Nimi, jonka itse nostin esille yhtenä potentiaalisena kandidaattina keväällä Hattulan hakijalistan nähtyäni. Hattulassa Kuuselaa ei siis kutsuttu edes haastatteluun, mutta samaa suuruusluokkaa olevassa Harjavallassa hän vei koko potin. Ja samanaikaisesti Harjavallan entinen kaupunginjohtaja pääsi täällä kolmen joukkoon erottamisepäselvyyksistään huolimatta. En siis todellakaan väitä, että Kuusela olisi ollut parempi valinta kunnanjohtajaksi kuin juuri valittu Katariina Koivisto, mutta olisiko hänen kuitenkin pitänyt olla edes varteenotettava vaihtoehto? Entistä vahvemmin kyseenalaistan prosessin etenemisen ja valintaryhmän linjauksen haastateltavien hakijoiden suhteen.

No niin, se siitä. Kuriositeetti on mainittu ja nyt se voidaan unohtaa. 🙂 Uskon ja luotan, että valitsimme erinomaisen henkilön kuntamme vetäjäksi. On ensiarvoisen tärkeää, että koko Hattulan kunta ja sen luottamushenkilöt sekä työntekijät antavat täyden tukensa Koivistolle, kun hän lokakuussa pääsee aloittamaan työnsä ihan toden teolla.

Kuuselan nykyisestä virasta sivistysjohtajana saadaan joka tapauksessa sopiva aasinsilta tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli Hattulan sivistystoimeen. Viime viikon kokouksen toinen iso asia oli nimittäin vastuuvapauksien epääminen digiloikan epäselvyyksien perusteella. Itse olin valtuuston kokouksessa esteellinen käsittelemään tätä kyseistä pykälää, koska olen palvelussuhteessa sivistystoimen alla. Se ei kuitenkaan estä minua kertomasta omaa näkemystäni asiasta.

Vastuuvapauksista keskusteleminen ja etenkin niiden epääminen ei todellakaan ole jokapäiväistä toimintaa kuntapolitiikassa. En tiedä onko esimerkiksi Hattulassa koskaan aiemmin oltu saman asian äärellä? Joka tapauksessa ei ainakaan ihan lähivuosina. Jos asiaa katsotaan koko Suomen näkökulmasta, niin usein epäämisen syynä on ihan puhtaasti tarkoituksellinen (ja lainvastainen) toiminta, jolla asianomainen hakee taloudellista hyötyä itselleen tai lähipiirilleen. Tällöin asiaa käsitellään luonnollisesti myös poliisin toimesta.

Hattulan tapauksessa ihan näin räikeästä toiminnasta ei pitäisi olla kyse. Virheet koskevat enimmäkseen asioiden hallinnollista käsittelyä ja toimivallan ylittämistä. Kuten eräs valtuutetuista asian tiivisti: “Lähinnä sähköpostitse on hyväksytty hankintoja ja kustannukset ovat 430 000 euroa vuodessa”. Se, että virheitä ei ole tehty “oma etu” mielessä, ei tee kuitenkaan menettelyistä yhtään hyväksyttävämpiä. Omasta mielestäni kyseessä on törkeä välinpitämättömyys veronmaksajien rahojen suhteen. Kunnallisessa päätöksenteossa on omat selkeät sääntönsä sille kuka asioista päättää ja miten asioita viedään eteenpäin.

Miten tähän on sitten tultu? Suoraan sanottuna en tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto: a) sivistysjohtaja ei ole tiennyt mitä tekee vai b) sivistysjohtaja on tiennyt mitä tekee. Mikäli toimialajohtaja ei useamman vuoden kokemuksen huolimatta tiedä miten asioita kuuluu hoitaa, on hän mielestäni väärä henkilö väärässä paikassa. Jos hän taas on tiennyt miten asioissa olisi pitänyt edetä ja toiminut tietoisesti väärin, on toimintatapa täysin moraaliton ja monella tapaa käsittämätön.

Koska aineisto on monelta osin julkista, jokainen voi halutessaan tehdä omat päätelmänsä tapahtumaketjun etenemisestä ja virheiden tahallisuudesta. Muun muassa sivistysjohtajan oma selvitys prosessin eri vaiheista löytyy valtuuston pöytäkirjan liitteistä. Tosin sitä lukiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on ns. “puolustuksen puheenvuoro”. Ja länsimaiseen oikeuskäytäntöön kuuluu itsekriminointisuoja eli itseään vastaan ei tarvitse todistaa. 😉

No, pääasia joka tapauksessa on, että valtuusto päätyi antamaan sivistysjohtajalle kirjallisen varoituksen. Oli totuus sitten kumman tahansa skenaarion (a) tai (b) mukainen, niin toimintaan on nyt työnantajan taholta puututtu ja jatkossa voidaan olettaa, että prosessit etenevät täysin sääntökirjan mukaisesti. Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, niin kunnalla on täysi oikeus (ja suorastaan velvollisuus) irtisanoa viranhaltija.

Valtuuston päätöksen mukaan vastuuvapaus evättiin sivistysjohtajan ja sivistyslautakunnan lisäksi myös kaikilta muiltakin tilivelvollisilta. Miksi näin? Käytännössä kyse on valvontavastuusta. Sivistyslautakunnan lisäksi kunnanhallitus (ja mahdollisesti myös johtoryhmän jäsenet) ovat olleet tietoisia digiloikan etenemisestä ainakin jollain tasolla. Tämän vuoksi heiltä olisi voitu edellyttää tilanteeseen puuttumista. Seuraavaksi tarkoituksena on selvittää onko Hattulan kunta kärsinyt sellaista taloudellista vahinkoa, että vastuullisilta henkilöiltä voitaisiin vaatia vahingonkorvauksia. Itse en tähän usko, mutta pidän joka tapauksessa hyvänä sitä toimintamallia, että asiat tutkitaan perusteellisesti. Hyssyttelyn ja villaisella painamisen aika on ohi.

Noin, tällaista tänään. 🙂 Mutta eivät isot päätökset suinkaan tähän lopu. Seuraava poikkeuksellisen suuri asia odottaa jo oven takana. Se koskee kuntamme sote-palveluiden järjestämistä. Kuten julkisuudessa on uutisoitu, markkinaoikeus kumosi Hattulan aiemman kilpailutuksen ja siksi olemme jälleen lähtöruudussa. Vaikka valtion tasolla aikataulua juuri ruuvattiinkin kauemmas tulevaisuuteen, niin fakta on kuitenkin edelleen, että sote-uudistus painaa päälle ja paikallistason päätöksiä pitää tehdä se silmälläpitäen. Lähtökohta on luonnollisesti se, että terveyspalvelut säilyvät Parolan taajamassa myös tulevaisuudessa. Tästä asiasta on tehty jo joitakin (alustavia) linjauksia, mutta ne eivät ole vielä olleet toimielinten virallisessa käsittelyssä enkä siitä syystä lähde avaamaan asiaa enempää julkisesti. Saatan palata tämän asian äärelle uudemman kerran siinä vaiheessa kun lopullisia päätöksiä sen tiimoilta on tehty.