On jälleen se aika vuodesta, jolloin sateenkaaren värit ovat ilmestyneet katukuvaan ja nettimaailmaan puolustamaan vähemmistöjen oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tasa-arvon edistäminen on äärimmäisen tärkeä teema paitsi Suomessa, niin varsinkin globaalilla tasolla. ?️?
Muun muassa naisten asemaa on viimeisten vuosikymmenten aikana saatu hilattua ylöspäin ja pääosin kohtuulliselle tasolle (poikkeuksia toki edelleen on). Se on hieno asia. Tästä huolimatta maailma ei silti missään tapauksessa ole valmis. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on yhä edelleen kriminalisoitu kymmenissä maissa eri puolilla maapalloa. Yhdenvertaisuuskeskustelulla ja pridella on siis ehdottomasti paikkansa. Ikävää asiassa on kuitenkin se, että hyvä ja tärkeä aihe jää jalkoihin kun yksi asiaan liittyvä tunnusmerkki – liputus – synnyttää ihmisissä voimakkaita tunteita ja kaikki keskustelu pyörii sen ympärillä.
Myös meillä Hattulassa jouduttiin tänä vuonna ihan toden teolla myrskyn silmään, kun nuorisovaltuusto jätti pride-liputusta koskevan aloitteen. Kovinta keskustelua ja vastakkainasettelua on käyty 2020-luvulle tyypillisesti sosiaalisessa mediassa, mutta myös valtuustokäsittelyssä käytettiin lukuisia puheenvuoroja asiaan liittyen. Oman puheenvuoroni voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä linkistä, mutta tiivistän ydinajatuksen seuraavaksi muutamaan kappaleeseen.
On todella surullista, että priden kaltainen teema kärjistyy ideologiseksi vastakkainasetteluksi. Pridenhan pitäisi olla ihmiskuntaa yhdistävä tekijä – tarkoituksena on yrittää saada kaikki vähemmistöt tasa-arvoiseen asemaan valtaväestön kanssa. Ikävä kyllä se kuitenkin toimii päinvastoin. Jostakin syystä tämä aihe saa ihmiset kaivautumaan syvälle omiin ideologisiin poteroihinsa ja hakemaan tukea samalla tavalla ajattelevista. Kaiken huippuna valtava määrä energiaa kulutetaan pieneen yksityiskohtaan eli riitelyyn siitä mikä lippu nostetaan salkoon vai nostetaanko mitään.
Jos itse saisin päättää, niin pridea liputettaisiin joka paikassa sateenkaarilipulla. Omasta mielestäni yhtä lailla myös mm. romaneja ja saamelaisia pitäisi liputtaa heidän omilla lipuillaan. Vähemmistöt ovat kautta historian joutuneet sorretuiksi ja – kuten alussa totesin – esimerkiksi homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitua useissa maissa. Tästä syystä on täysin perusteltua, että “sivistyneissä” maissa tehdään kaikki mahdollinen sen eteen, että suvaitsevaisuus ja tasa-arvo saadaan nostettua mahdollisimman hyvin esille. Jonkun on pakko näyttää esimerkkiä. Liputus on puhtaasti symbolinen ele, mutta se kertoo, että vähemmistöjen olemassaolo ja ongelmat on tiedostettu eikä asiaa haluta lakaista maton alle.
Huomisen Hattulan periaatteisiin kuuluu ihmisten osallistaminen, joten järjestin ennen valtuuston kokousta sosiaalisessa mediassa kyselyn liputukseen liittyen. Facebookin kuntaryhmässä tehtyyn kyselyyn vastasi noin 900 ihmistä – suurin osa entisiä ja / tai nykyisiä hattulalaisia. Noin puolet vastanneista oli sitä mieltä, että Hattulassa tulisi liputtaa sateenkaarilipulla. 15% ihmisistä oli Suomen lipun kannalla ja 35% ei haluaisi liputtaa ollenkaan. Kyselyn tulos kuvaa hyvin tämän aiheen ongelmallisuutta. Tekevät päättäjät minkä ratkaisun tahansa, niin merkittävä osa kuntalaisista pahoittaa mielensä ja riitely jatkuu.
Henkilökohtaisella tasolla siis kannatin – ja kannatan – sateenkaarilipun käyttämistä. Itselleni ylivoimaisesti tärkeintä on kuitenkin itse teema ja se, että aihetta pidetään positiivisella tavalla esillä. Hattulan valtuustossa kävi lopulta niin, että päädyttiin kahden tiukan äänestyksen jälkeen Suomen lipulla liputtamiseen. Ymmärrän, että osa ihmisistä kokee tämän turhana sekä “näennäisenä” oman kilven kiillottamisena ja olisi mieluummin kokonaan liputtamatta. Itse en kuitenkaan näe asiaa yhtä mustavalkoisena. Aina kun (Suomen) lippu on salossa, se herättää mielenkiintoa. Esimerkiksi ohikulkeva lapsi saattaa kysyä vanhemmiltaan mikä liputuspäivä nyt on.
Hämeenlinnassa ja Riihimäellä uutisoitiin juuri pride-lippujen varastamisesta. On selvää, että tämän tyyppinen vastakkainasettelu ja siitä syntyvä vandalismi eivät ainakaan helpota vähemmistöjen asemaa. Jos (ja kun) Suomen lipulla liputtaminen on monen ihmisen mielestä neutraalimpi tapa kunnioittaa pride-viikkoa, niin itse pidän sitä parempana ensiaskeleena kuin ei askelta lainkaan. Liian suuri harppaus tässä asiassa voi aiheuttaa jopa eräänlaisen taka-askeleen. Suomalaiset ovat monella tapaa konservatiivista kansaa ja se on vain pakko hyväksyä. Ehkä liputusasiassakin kannattaa siis edetä maltilla sen sijaan, että tietoisesti “haastetaan riitaa”? Liputetaan nyt ensin pari vuotta Suomen lipulla ja palataan sitten sateenkarilipun osalta asiaan uudemman kerran. ?
PS. Valtuuston päättämän liputuksen toimeenpano sujui tuttuun hattulamaiseen tyyliin. Maanantaina lippua ei saatu lainkaan hilattua Juteinitalon lipputankoon, mutta tiistaista asti se on siellä sentään heilunut (luultavasti lukuisten yhteydenottojen jälkeen). No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. ?