Hyvän päätöksen anatomia

Eräässä vaalikoneessa tiedusteltiin, mitä tekisin ensimmäisenä, jos olisin Hattulan yksinvaltias. Hämmennyin. En minä halua tehdä muiden ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä yksin. Olen pyrkimässä osaksi päätöksentekokoneistoa. Historia on täynnä esimerkkejä diktatuureista ja kaikki ovat päättyneet huonosti (tai tulevat päättymään).

 

Omasta mielestäni hyvä päätös rakentuu kahdelle asialle.

1) Päätös on hyvin perusteltu. Taustatiedot ovat kunnossa ja laskelmat (kustannusarviot, kannattavuuslaskelmat jne) on huolella tehty. “Musta tuntuu”, “kuulemma” ja “luulisin” ovat kiellettyjä argumentteja.

2) Päätös on tehty yhdessä. Asiasta käydään avointa keskustelua ja kaikilla sidosryhmillä on oikeus tulla aidosti kuulluksi prosessin aikana. Jos asioista tiedotetaan tyylillä ”ilmoitus kunnantalon seinällä” tai ”pykälä jaetaan kokouksessa” niin silloin aliarvioidaan ihmisten halua osallistua päätöksentekoon. Tai sitten dialogia ei todellisuudessa edes haluta käydä. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä huonoja.

Sellaista tilannetta tuskin koskaan tulee, että päätös miellyttäisi kaikkia. Mutta mielestäni siihen ei pidä pyrkiäkään. Riittää, että päätös on hyvä. Siihen siis vaaditaan, että päätöksen taustat ovat kunnossa eikä myöhemmin tule mitään suuria yllätyksiä. Lisäksi kaikkien osapuolten pitää kokea tulleensa kuulluksi. Esillä olleita muita vaihtoehtoja pitää oikeasti puntaroida eikä konemaisesti lytätä suoralta kädeltä. Hyvä päätös ottaa aikansa ja tämän vuoksi asioiden valmistelu tulee aloittaa hyvissä ajoin. Kiireellä tulee vain kirjoitusvirheitä. Mikäli edellä mainitut kriteerit täyttyvät, niin ainakin itse uskon pystyväni seisomaan päätösten takana. Myös silloin, kun olen henkilökohtaisella tasolla eri mieltä valitusta vaihtoehdosta.