Suomen (ja Hattulan) nuoret – äänestääkö vai eikö äänestää?

Olin eilen seuraamassa Hattulan nuorisovaltuuston järjestämää vaalipaneelia lukiolaisille. Nimenomaan seuraamassa. En siis ollut puolueemme virallisena edustajana paikalla vaan ainoastaan huutelemassa välikommentteja takapenkistä (=sivupenkistä). 😀

Yksi tilaisuudessa paljon puhuttanut aihe oli nuorten osallistuminen politiikkaan ja päätöksentekoon. Eli suomeksi sanottuna nuorten mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kunnallisvaalien kohdalla nostetaan tasaisin väliajoin esiin ajatus äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen ja tässäkin paneelissa aihetta sivuttiin. Kysymys jakaa mielipiteet niin poliitikkojen kuin nuorten itsensä keskuudessa. Oma kantani on hyvin selkeä. Itse näkisin sen erinomaisena uudistuksena.

 

Yle uutisoi juuri tällä viikolla, että edellisissä kuntavaaleissa 18-24 -vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli todella alhainen, ainoastaan 30 prosentin tasolla. 25-34 -vuotiaistakin ainoastaan noin 40% äänesti. Samaan aikaan esimerkiksi 55-69 -vuotiaiden ikäryhmässä äänensä antoi 72 prosenttia kuntalaisista. Mielestäni nämä ovat todella huolestuttavia tilastoja. Meidän hallintomme kun on tyypiltään edustuksellinen demokratia. Tai ainakin sen pitäisi olla. Minkälainen valtuusto tulee valituksi, jos keski-ikäiset ja sitä vanhemmat kuntalaiset ovat tällä tavalla yliedustettuina äänestäjien joukossa? Edustaako se todellakin kunnan väestöä tasapuolisesti? Sitä voi jokainen miettiä hiljaa mielessään.

 

Miksi sitten 18-34 -vuotiaat nuoret aikuiset äänestävät niin laiskasti kuntavaaleissa? Omakohtaisen kokemukseni kautta olen päätynyt sellaiseen skenaarioon, että kyse on tietynlaisesta välivaiheesta elämässä. Merkittävä osa nuorista on tuossa vaiheessa muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan opiskelemaan tai työn perässä. Uusi paikkakunta, uudet kuviot. Harva tietää etukäteen kuinka pitkään tällä nimenomaisella paikkakunnalla tulee asumaan, joten paikallinen päätöksenteko ei yksinkertaisesti kosketa. Itsekin voin siis tunnustaa sortuneeni juuri tähän. Olen kyllä ollut lainkuuliainen kansalainen ja käyttänyt äänioikeuttani aina valtakunnallisissa vaaleissa, mutta kahdet kunnallisvaalit menivät ohi puhtaasti väliaikaisen asuinpaikan vuoksi. Ei ollut riittävää mielenkiintoa tutkia ja vertailla ehdokkaita, koska tiesin muuttavani lähitulevaisuudessa toiselle paikkakunnalle.

Tähän problematiikkaan eli nuorten aikuisten laiskaan äänestysintoon ja sitä kautta helposti syntyvään vääristyneeseen valtuustorakenteeseen tarjoaisin itse ratkaisuksi tuota alennettua äänioikeuden ikärajaa kunnallisvaaleissa. 16- ja 17-vuotiaat nuoret paikkaisivat siten vanhempien nuorten jättämää “äänityhjiötä”. Näin nuorison osuus koko kunnan äänistä saataisiin kasvamaan edes hieman oikeudenmukaisemmalle tasolle. Lisäksi alle 18-vuotialla olisi luultavasti jopa selkeästi vahvempi halu vaikuttaa oman kunnan asioihin kuin noilla kotoa pois muuttaneilla / juuri muuttoa suunnittelevilla nuorilla aikuisilla. Äänestysprosentin suhteen voitaisiin siis kenties kokea positiivinen yllätys? Niin tai näin – mielestäni kyseessä on joka tapauksessa selkeä win-win -tilanne. On täysin perusteetonta pelätä vallan jakamista pari vuotta totuttua nuoremmille. 16-vuotiaat ovat aivan riittävän valveutuneita tekemään päätöksen siitä kuka olisi oikea henkilö edustamaan heitä kunnallispolitiikassa. Hupiäänestäjiä toki löytyy aina, mutta täytyy muistaa, että Aku Ankka saa yhtä lailla ääniä myös ihan “aikuisiltakin”. Ne eivät muuta lopputulosta vaan häviävät taustakohinaan.

 

Kansanedustajat, huhuu! Kuka ottaa aiheesta kopin?

 

PS. Tähän hätään ongelma ei tule ratkeamaan. Jos siis olet 18-34 -vuotias, niin älä tee niin kuin minä tein. Sillä ei ole mitään merkitystä asutko tällä hetkellä Hattulassa, Tampereella vai Inarissa. Vaikka sinua ei nykyisen asuinpaikkasi asiat kiinnostaisikaan, niin ajattele kaikkia niitä nuoria, jotka kyseisellä paikkakunnalla asuvat. Käytä äänioikeuttasi ja estä omalta osaltasi kuntapolitiikan “ukkoutuminen”.

PPS. Kannustan toki myös kaikkia yli 35-vuotiaita äänestämään. Yleisestä äänestämisen tärkeydestä on kuitenkin tulossa oma blogikirjoituksensa hieman myöhemmin. 🙂