Kuinka monta kertaa olet kuullut seuraavanlaisia väitteitä? “Pienpuolueita ei kannata äänestää.” tai “Ääni menee hukkaan, jos äänestää marginaalipuoluetta.” Olen jyrkästi eri mieltä. Muutosta ei tapahdu, jos sitä ei aktiivisesti tehdä.
Myös historia on tässä asiassa minun puolellani. Harva muistaa, että perussuomalaiset keräsi kolmissa ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan 1% – 1,5% – 4% kannatuslukemat ennen “jytkyä” ja nousua nykyiselle tasolle. Vihreät puolestaan on kammennut itsensä keskisuureksi puolueeksi tasaisemman vauhdin taktiikalla. Silti heilläkin muutamat ensimmäiset vaalit (niin eduskunta- kuin kuntatasolla) jäivät 2-4% tasolle.
Mitä olisi tapahtunut, jos ihmiset olisivat jättäneet äänestämättä persuja ja vihreitä siinä vaiheessa kun ne olivat vielä pienpuolueita? OK, jonkun vääräleuan mielestä suomalainen politiikan kenttä olisi ehkä nykyistä parempi, mutta se ei ole näiden esimerkkien pointti. Oleellista on se, että puolue nousee kannatuskuopasta vain ja ainoastaan äänestäjien äänillä.
Palataan Liike Nytin omiin numeroihin hieman myöhemmin tässä kirjoituksessa. Ennen sitä haluan perustella otsikkoni toisen näkökulman. Millä tavalla Liike Nyt on (todellinen) vaihtoehto? Otetaan tarkasteluun pari väitettä (tai oikeammin tosiasiaa) suomalaisiin eduskuntapuolueisiin liittyen.
- Perinteisten puolueiden toimintakulttuuri on konservatiivinen ja vanhanaikanen:
- Tehdään asioita niin kuin aina on tehty
- Halutaan rakentaa “omille” lisää luottamustehtäviä / palkkiovirkoja / you name it
- Kansan mielipiteellä ei ole merkitystä, poliitikot tietävät kaiken paremmin
- Perinteisiä puolueita ohjaa voimakkaasti tietty ideologia tai ne ajavat tietyn eturyhmän asiaa:
- Merkittävä osa päätöksistä tehdään puhtaasti oman kannattajaryhmän / tietyn muun eturyhmän parasta ajatellen
- Kaikessa toiminnassa ja julkisessa keskustelussa ylikorostetaan tiettyä ideologiaa ja sitä kautta luodaan tietoista vastakkainasettelua ”me vs. muut”
.
Mielestäni Liike Nyt on piristävä poikkeus kummankin numeroidun kohdan osalta. Asioita halutaan tehdä aidosti uudella – ja järkevällä – tavalla. Hillotolppia ja muita korruption muotoja vastustetaan näkyvästi. Ehdokkaat ja sitä kautta päättäjät eivät ole poliittisia broilereita vaan tavallisia kansalaisia eivätkä he millään muotoa koe olevansa muiden yläpuolella. Päätöksentekoa ei ohjaa yksikään ideologia eikä eturyhmä.
Tiivistetysti – suomalainen politiikka on hyvin vanhanaikaista ja ummehtunutta. Juhlapuheissa sekä julkisuudessa väitetään toki muuta, mutta totuus ja todelliset käytännöt tulevat onneksi aina vaalien välillä ilmi. Kuten monet lukijoista tietävät, itse olen perinteisen politiikanteon vastakohta – sitoutumaton vapaa-ajattelija, joka haluaa uudistaa politiikkaa ja sen käytäntöjä täysin puhtaalta pöydältä. Kuntapolitiikassa täydellinen poliittinen sitoutumattomuus on ihan toimiva vaihtoehto. Muilla päätöksenteon tasoilla se ei kuitenkaan sitä ole. Suomalainen versio demokratiasta on totaalisen puoluekeskeistä ja siksi korkeamman tason vaaleissa on aina pakko valita puoluekentältä se vähiten huono vaihtoehto.
Tämänhetkisistä puolueista ylivoimaisesti suurin sympatiani kohdistuu Liike Nytiin ja – kuten todettua – heidän tapaansa uudistaa politiikkaa. Itse asiassa olen ollut liikkeen hiljainen kannattaja ihan sen perustamisesta asti. Äänestin jo vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Liike Nytin ehdokasta, vaikka toimin itse samaan aikaan kuntatasolla vihreässä valtuustoryhmässä. Siksi myös näissä hyvinvointialueen vaaleissa oma ainoa todellinen vaihtoehtoni – ja valintani – on Liike Nyt.
Palataan numeraaliseen dataan. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vuonna 2019 Liike Nyt ei ollut vielä edes organisoitunut puolueeksi. Sen valitsijayhdistyksillä oli yhteensä 109 ehdokasta eli noin puolet maksimimäärästä ja mm. Satakunnan sekä Vaasan vaalipiireissä ehdokkaita ei ollut lainkaan. Koko maan tasolla kannatus oli silti hyvä 2,3%. Helsingissä kansanedustajan paikka jäi ainoastaan muutaman sadan äänen päähän ja Uudellamaalla toisen edustajan saaminen oli yhtä pienen marginaalin päässä. Oli siis erittäin lähellä, että Liike Nyt olisi tällä hetkellä kolmen kansanedustajan puolue. Tällöin uskottavuusongelma olisi selätetty heti alkuunsa eikä tällaista “todistelua” tarvitsisi edes tehdä.
No, kaatunutta maitoa on jälleen kerran turha itkeä. Jatketaan. Viime kesän kuntavaaleissa liikkeellä oli ehdokkaita 81 kunnassa ja valtakunnallinen kokonaiskannatus oli 1,6%. “Laskusuunnassa, kuoleva puolue” – voisi hätäisempi ajatella. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Kun suhteutetaan tuo 81 kuntaa asukaslukuineen Suomen kuntien kokonaismäärään eli 309, havaitaan, että itse asiassa kannatus oli täysin edellisten eduskuntavaalien tasolla (~2,3%).
Tämäkään ei ole ihan koko totuus, koska valtaosassa kunnista Liike Nytin ehdokkaita oli ainoastaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Tamperetta lukuunottamatta valtuustopaikka (tai useampia) irtosi kaikissa niissä kunnissa, joissa ehdokkaita oli yli kymmenen. Omasta mielestäni piilevää kannatuspotentiaalia on ihan selkeästi olemassa joka puolella Suomea. Nyt aluevaaleissa se täytyy vain saada realisoitua. Kuten alapuolella olevasta “Helsinki-korjatusta” aluevaaligallupista käy ilmi, välimatka mm. kristillisdemokraatteihin on todellisuudessa hyvin pieni.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa käytännössä – paikallisella tasolla? Kanta-Hämeen hyvinvointialueella äänikynnys valtuustoon tulee olemaan noin 1,5%. Aiempien vaalien ja gallupien perusteella sen ylittäminen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Näin ollen keskustelu kannattaa kääntää siihen montako edustajaa Liike Nyt saa valtuustoon? Hieman yli kolmen prosentin kannatuksella paikka pitäisi irrota kahdelle valtuutetulle ja samalla matematiikalla kolme valtuutettua vaatii puolestaan vajaat 5% äänistä.
Kannatuslukemista puhuttaessa kannattaa muistaa, että yhtään ääntä ei ole vielä annettu ja että suuren yleisön kiinnostus näitä vaaleja kohtaan ei ole kovin korkealla. On selvää, että nyt – jos koskaan – kannattaa äänestää Liike Nytin kaltaista pienempää ryhmittymää. Mikäli äänestysaktiivisuus jää näissä vaaleissa ennakkoarvioiden mukaisesti matalaksi, jokaisen annetun äänen painoarvo kasvaa merkittävästi. Mikäli omat kannattajat saadaan tehokkaasti uurnille, gallupien ennakoima 2-3% kannatus kääntyy helposti 4-5% tasolle ja se taas näkyy suoraan paikkojen määrässä ja sitä kautta vaikutusvallan kasvussa. Kolme valtuutettua on aivan eri asia kuin yksi.
Maailma muuttuu yksi ääni kerrallaan.
Kirjaimellisesti.
Muista siis äänestää – joko ensi viikolla ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä eli 23.1. ?