Kaikille hyvä Kanta-Häme

Oma kärkiteemani vuoden 2022 aluevaaleissa on tuttu ja turvallinen:“eturyhmistä ja ideologioista vapaata järkipolitiikkaa”. Kyseinen lause on mielestäni kaiken päätöksenteon A ja O – ohjenuora, jota ihan jokaisen päättävässä asemassa olevan henkilön tulisi noudattaa.

Lupaan luopua sloganistani välittömästi siinä vaiheessa kun se tulee tarpeettomaksi, eli kun merkittävä osa muista poliitikoista noudattaa sitä. Ikävä kyllä tällä hetkellä ei ole mitään viitteitä siitä, että vapaa ajattelu olisi muuttumassa valtavirraksi. Pikemminkin päinvastoin. Ideologinen vastakkainasettelu pahenee pahenemistaan. Henkilökohtaisella tasolla olen erittäin surullinen tästä suuntauksesta. Mielestäni on täysin varmaa, että ihmisten kaivautuminen ideologisiin poteroihin ei millään muotoa yhdistä kansaa eikä se myöskään auta yhteiskuntaa kehittymään.


Edelliseen kappaleeseen liittyen, teemassani esiintyvät eturyhmäajattelu ja ideologiat ovat monille tuttuja käsitteitä. Minulta kysytään kuitenkin usein järkipolitiikan syvimmästä olemuksesta. Mitä se käytännössä tarkoittaa? No – vaihtelun vuoksi annan tällä kertaa käänteisen esimerkin siitä mitä se EI ainakaan ole. ?

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin puoluetukeen suunnitellusta piilokorotuksesta. Veronmaksajien rahojen käyttäminen puolueorganisaation vahvistamiseen ja puolueen sisäiseen toimintaan on todella kaukana järkevästä päätöksestä. Elämme 2020-luvulla ja kaikki toiminnot pitäisi kiireesti digitalisoida. Asukkaita voidaan osallistaa verkkokyselyilllä. Poliitikot voivat pitää palavereita teamsissa, meetissä tai zoomissa. Mielestäni on selvää, että eduskunnan kautta jaettava miljoonaluokan puoluetuki on täysin riittävä, kunhan sitä aletaan käyttää edes hiukan nykyistä kustannustehokkaammin.

On todella ironista, että julkiselta sektorilta vaaditaan jatkuvasti tehostamista, mutta puolueet itse ovat jämähtäneet 1900-luvulle. Halutaan ylläpitää vanhoja rakenteita ja jopa rakentaa uusia (suoja)työpaikkoja, vaikka todellisuudessa puolueiden pitäisi ehdottomasti pystyä vähentämään palkattua henkilöstöä isolla kädellä. Huoltosuhteen heiketessä kaikki liikenevät veroeurot pitää ehdottomasti sijoittaa ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Se on sitä järkipolitiikkaa.


Toinen merkittävä henkilökohtainen teema, jota haluan pitää esillä on “kaikille hyvä Kanta-Häme”. Hyvinvointialueemme erikoispiirre on se, että alue koostuu selkeästi kolmesta eri seutukunnasta – Hämeenlinna, Riihimäki ja Forssa. Parhaimmillaan “kolminapaisuus” on vahvuus, joka helpottaa toimivan palveluverkon suunnittelua, mutta pahimmillaan se kääntyy itse itseään vastaan.

Oma kauhuskenaarioni on se, että eri seutukunnilta olevat valtuutetut keskittyvät pitämään yksinomaan oman alueensa puolta. Alkaa verinen taistelu, jossa kukaan ei halua luopua mistään. Seutukunnittain maataan syvissä poteroissa ja unohdetaan täysin kokonaisvaltainen kehittäminen.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki valitut valtuutetut ymmärtävät olevansa koko Kanta-Hämeen asialla. Loppujen lopuksi fakta on kuitenkin se, että se mikä on koko hyvinvointialueen hyväksi, on myös hattulalaisen, hämeenlinnalaisen ja humppilalaisen asukkaan hyväksi. Mikäli hommaa ei saada toimimaan Kanta-Hämeen mittakaavassa, niin tulevaisuuden uhkakuvana häämöttää takuuvarmasti pakkoliitos johonkin toiseen hyvinvointialueeseen. Silloin päätösvalta sekä palvelut karkaavat entistä kauemmaksi.

Tehdään yhdessä kaikille hyvä Kanta-Häme! ?