Kuten kaikki tietävät, viimeisin kulunut vuosi (tai kohta jo lähemmäs 1½ vuotta) on ollut todella poikkeuksellista aikaa. Sama poikkeuksellisuus kuvastaa erittäin hyvin myös näitä nyt ovella kolkuttavia kuntavaaleja – niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisestakin näkökulmasta.
Ehdokkaat aloittelivat vaalikampanjoitaan normaaliin tapaan alkuvuodesta, kunnes yhtäkkiä annettiin ilmoitus, että vaaleja siirretään parilla kuukaudella eteenpäin. Kampanja-aika siis käytännössä kaksinkertaistui kertaheitolla ja on kyllä pakko myöntää, että jonkinlaista ”vaaliväsymystä” tässä on ollut havaittavissa niin ehdokkaiden kuin suuren yleisön osalta. Oman lisämausteensa hommaan ovat tietenkin tuoneet myös koko kevään ajan voimassa olleet kokoontumisrajoitukset. Niiden vuoksi kaikenlainen “katukampanjointi” jäi pois ja markkinoinnin painopiste siirtyi vahvasti sosiaaliseen mediaan.
Itselleni kumpikaan muutos ei sinällään ole ollut mitenkään mullistava, koska varsinaista suureellista kampanjointia ei ollut tarkoitus tehdä missään tapauksessa. Henkilökohtaisesti koen, että istuvalle valtuutetulle ylivoimaisesti parasta kampanjointia on aktiivinen toiminta koko valtuustokauden aikana. En usko – enkä oikeastaan edes toivo – että kovinkaan moni äänestää minua mainoksen perusteella ja hetken mielijohteesta. Jos neljän vuoden aikana tekemäni työ ei ole vakuuttanut kuntalaisia, niin sitten lienee parempi, että valtuustoon valitaan uudet kasvot myös minun tilalleni.
No, millä tavalla nämä vaalit ovat olleet sitten poikkeukselliset minun kohdallani? Neljän vuoden takaisiin vaaleihin verrattuna poikkeavaa on luonnollisesti ollut se, että minkäänlaista puolueen tukea ei ole ollut saatavissa – kaikki asiat on ollut pakko hoitaa omakätisesti ja itse. Se ei kuitenkaan tullut yllätyksenä eikä siten ole varsinaisesti “poikkeuksellista”.
Poikkeuksellista on kuitenkin ollut se, millä tavalla ehdokasryhmien ulkomainoksia on kohdeltu ja vandalisoitu. Sitä on tapahtunut myös tällaisessa “lintukodossa” kuin Hattula. Ainakin vuoden 2017 kuntavaaleissa julisteet saivat olla huomattavasti paremmin rauhassa kuin nyt.
Tämä ongelma koskettaa minua siis myös henkilökohtaisella tasolla. Yksi Huomisen Hattulan ulkomainoksista on joutunut toistuvasti ilkivallan kohteeksi ja tuhoamisen keskiössä on ollut nimenomaan meikäläisen kuva. Sinällään asia ei minua isommin hetkauta – oikeastaan osasin jopa ammattini vuoksi odottaakin sitä. Koko julisteen pilaaminen aiheuttaa kuitenkin harmia yhtä lailla myös muille ryhmämme ehdokkaille.
Mainosmateriaali on omilla rahoilla hankittua, joten mitään varajulisteita emme lähteneet varmuuden vuoksi hankkimaan. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen päätinkin vielä parsia julisteen kokoon niin hyvin kuin mahdollista. Lopputulos oli omasta mielestäni ihan kelvollinen. Samalla yritin ottaa huumorin ja itseironian aseeksi vandaaleja vastaan, joten korvasin tuhotun kuvani tikku-ukko -piirroksella. 🙂
Ikävä kyllä tihutyön tekijät paljastuivat tosikoiksi ja julistettamme oli jälleen muutaman päivän jälkeen revitty uudemman kerran.
Osa ihmisistä olisi saattanut luovuttaa viimeistään tässä vaiheessa. Minä olen kuitenkin tunnettu jääräpäisyydestäni eikä pyyhkeen heittäminen kehään käynyt edes mielessä. Mietintää aiheutti lähinnä seuraavan siirron toteutus ja sisältö. Päädyin lopulta astetta luovempaan ratkaisuun ja piirustelin vajavaisilla kuvataidetaidoillani kokonaan uuden julisteen suoraan vanerille. Taideteoksen keskiössä on neljä “ässää” – korttipakan ylivoimaisesti parhaat kortit. 🙂
Nähtäväksi jää kauanko uusin versio julisteesta saa olla rauhassa. Se on joka tapauksessa selvää, että tuon tuhoamiseen tarvitaan jo sitten ihan järeitä työkaluja. Hetken mielijohteesta sitä ei saa rikki. 👿
Yllätin itseni ja ylitin luovuusrajani myös toisessa vaalimarkkinointiin liittyvässä tehtävässä. Hattulan kirjasto pyysi ehdokkaita kertomaan mm. kirjaston merkityksestä ja lempikirjasta. Jostain ihmeen syystä insinööri-Mikko siirtyi taka-alalle ja sain päähäni tehdä vastauksen videomuodossa. Pyysin lopulta myös toisen ehdokkaan eli vaimoni mukaan projektiin ja sitä kautta toteutusta vielä hieman viilattiin . Lopputulosta voi ihailla alapuolella. 😀 ?
Toivoa sopii, että poikkeukselliset asiat ja luovuutta vaativat tehtävät olisivat nyt näiden vaalien osalta ohi ja myös julisteemme saisivat olla viimeiset päivät ihan rauhassa. Tunnen oloni huomattavasti kotoisemmaksi esimerkiksi numeroiden pyörittelyn ja excelin parissa. Vaikka ei sitä kannata kieltää – onhan näitäkin kommelluksia varmasti mukava muistella sitten vanhana keinutuolissa. 🙂