Pienten lasten isänä sitä törmää usein lauseeseen “mutkun toi lupasi…”. Niin – mitä oikeastaan tarkoittaa lupaus? Sanan yleisesti hyväksytty suomenkielinen määritelmä lienee sitoumuksen ilmaus. Toisin sanoen sitoudutaan siis siihen, että jotakin tulee varmuudella myöhemmin tapahtumaan. Ikävä kyllä lupauksia käytetään kuitenkin usein myös väärin ja määritelmän vastaisesti – eräänlaisina “pelinappuloina”, joilla haetaan hetkellistä etua tai löydetään ulospääsy hankalasta tilanteesta.
Itse olen parhaani mukaan yrittänyt kasvattaa lapsiani siihen, että minkäänlainen lupauksilla pelaaminen ei käy. Lupaukset on pidettävä. Toki näin aikuisen näkökulmasta on myös todettava, että varsinkin alle kouluikäisillä lapsilla tahtoo olla melkoisen mustavalkoinen käsitys siitä mikä tosiasiassa on lupaus. Lupausten kategoriaan tahtovat mennä ihan kaikki ääneen lausutut ajatukset. 🙂
Omasta mielestäni yksi pahimmista virheistä luottamustehtävän suhteen on luvata jotakin sellaista, mitä ei ole mahdollista pitää. On väärin antaa ihmisille epärealistinen “sitoumus”. Tästä syystä inhoan yli kaiken vaalikoneissa käytettäviä ehdottomia muotoiluja – kuten “mistään hinnasta”. Olen iloinen veronmaksaja ja arvostan todella paljon laadukkaita julkisia palveluja, mutta samaan aikaan tunnustan myös tosiasiat.
On päivänselvää, että esimerkiksi jokaisella ei-lakisääteisellä palvelulla on aina olemassa jokin rajakustannus, jonka jälkeen siitä on pakko luopua. Maksimaalinen hintalappu asialle X voi olla jonkun kuntalaisen mielestä 100 000 euroa, toiselle se voi olla kenties miljoona tai jopa kymmenen miljoonaa euroa – mutta se on joka tapauksessa olemassa. Joka muuta väittää, valehtelee.
Olen kenties surkea poliitikko, mutta myönnän ihan avoimesti, että minä en pysty valehtelemaan ihmisille kuntatalouden lainalaisuuksien suhteen. Minä en pysty lupaamaan, että minun äänellläni lukio tai kyläkoulut säilyvät “hinnalla millä hyvänsä”. Minä en pysty myöskään lupaamaan, että en äänestä seuraavan neljän vuoden aikana veronkorotusten puolesta. Siksi minun on aina todella hankalaa vastata kysymyksiin, jotka koskevat vaalilupauksia. En halua luvata mitään sellaista, jota en pysty pitämään.
No – Ylen vaalikoneessa pyydettiin joka tapauksessa antamaan kolme vaalilupausta. Tässä siis omani:
1) Lupaan ottaa asioista selvää ja tehdä päätökset aina faktoihin perustuen.
2) Työskentelen luottamustehtävissä täysin omana itsenäni ja oman arvomaailmani mukaisesti. Ei ole olemassa erillistä poliitikko-Mikkoa.
3) Puutun reippaasti epäkohtiin ja tuon muutenkin näkemykseni julki. En istu hiljaa valtuustosalissa.
Näitä periaatteita olen noudattanut nyt jo neljän vuoden ajan, joten uskallan aidosti luvata – eli antaa sitoumukseni – että ne tulevat toteutumaan myös tulevaisuudessa. Olettaen siis toki, että ylipäätään saan kuntalaisten luottamuksen ja sitä kautta pääsen jatkamaan luottamustehtävissä.
Mikäli rikon yllä esitettyjä lupauksia, niin mörökölli minut syököön.