Minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa blogiini seuraavaksi positiivisista Hattulaan liittyvistä asioista – koska sellaisiakin on viime aikoina ollut näkyvissä – mutta viime päivien tapahtumat pakottivat muuttamaan suunnitelmaa.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun YLE Häme julkaisee jutun, joka on paitsi totaalisen asenteellinen ja yksipuolinen, niin sisältää myös täysin päivänselviä asiavirheitä ja puolitotuuksia. Tällainen journalismi on arkipäivää Seiska- ja Iltapulu-osastolla, mutta valtiorahoitteisen firman tuotannossa kyse on aivan täydellisestä rimanalituksesta. Kirjoitus ei sinällään kosketa minua henkilökohtaisesti, mutta se leimaa koko Hattulan poliittisen kulttuurin – vaikka juuri sillä osastolla on tapahtunut merkittävää edistystä tämän valtuustokauden aikana.
Ennen kuin mennään itse kirjoituksen sisältöön, niin todettakoon, että artikkelin takana oleva toimittaja haastatteli myös minua useita kuukausia sitten. Jo silloin oli aistittavissa, että tulossa on hyökkäys yksittäistä henkilöä vastaan. Yritin kertoa, että tässä on kyse laajemmasta ongelmasta ja että vikaa on kaikissa osapuolissa. Lopputulos – olin ”väärää” mieltä. Kuulun siis siihen puolikkaaseen, jota ei juurikaan päästetä ääneen tässä artikkelissa.
Sitten itse asiaan. Kirjoituksen ylivoimaisesti räikein virhe koski kunnanhallituksen erottamisesitystä. Aikamuoto on imperfekti, koska tämä virhe korjattiin vajaa vuorokausi artikkelin julkaisemisen jälkeen. Kyseessä on kuitenkin sen mittaluokan lapsus, että se on pakko nostaa edelleen esille. Se nimittäin kuvastaa erinomaisen hyvin toimittajan asennoitumista tähän kokonaisuuteen.
”Valtuustossa äänestystä vaadittiin käytäväksi suljetulla lippuäänestyksellä, mutta puolueiden ryhmäjohtajat päättivät ohi valtuuston, että äänestys käydään avoimella äänestyksellä.”
Jokaiselle politiikkaa seuraavalle ihmiselle – toimittajasta puhumattakaan – pitäisi olla päivänselvää, että valtuustoryhmien puheenjohtajat (=oikea nimitys) eivät päätä valtuuston kokouksessa yhtään mitään ohi valtuuston. Eivätkä päättäneet tässäkään tapauksessa. Kokouksessa pidettiin tauko, jonka aikana me ryhmyrit kävimme hallintopäällikön kanssa läpi sen kohdan kuntalaista, jossa kerrotaan äänestysmenettelyistä. Laki on hyvin selkeä. Ainoastaan henkilövalintojen kohdalla voidaan käyttää suljettua lippuäänestystä.
Täsmälleen sama asia löytyy myös kyseisen valtuuston kokouksen pöytäkirjasta.
”Keskustelun kuluessa Matti Hämäläinen esitti Kaj Nordenswanin kannattamana suljettua lippuäänestystä. … Keskustelun päätyttyä puheenjohtaja totesi, että Matti Hämäläisen esitys on lainvastainen, joten sitä ei oteta äänestykseen, mikä hyväksyttiin.”
Toimittajan versio oli siis ihan silkkaa puppua, vaikka asioiden oikea laita olisi ollut äärimmäisen helposti tarkistettavissa. Tämä on nimenomaan nykyajalle tyypillistä poliittista populismia ja agendajournalismia. Faktat ovat sivuseikka, tärkeintä on se miten asiat koetaan ja mikä tukee omaa, valittua näkemystä. Oikaisun tekeminen jälkikäteen ei muuta sitä, että tässäkin tapauksessa todennäköisesti tuhannet ihmiset ovat lukeneet alkuperäisen virheellisen version. Äärimmäisen harva lukee samaa artikkelia kahteen kertaan.
Toista propagandan ”tehokeinoa” eli valikoitujen faktojen periaatetta käytetäänkin sitten kirjoituksessa jo useammassa kohdassa. Puolitotuudet ovat oikeastaan vielä asiavirheitäkin pahempia mielipiteen muokkaajia. Niitä kun ei voi vaatia korjattavaksi.
Esimerkiksi artikkelissa mainittu viranhaltijajohdon maaliskuinen kirjelmä valtuutetuille sisälsi paitsi ongelmien kuvausta, yhtä lailla myös toteamuksen hyvähenkisestä ja rakentavasta keskustelusta johtoryhmän ja kunnanhallituksen välillä. Tämän keskustelutilaisuuden jälkeen mm. toimialajohtajat alettiin kutsumaan säännönmukaisesti kunnanhallituksen kokouksiin. Tällainen ratkaisukeskeinen lähestymistapa asioihin ei sovi tämän artikkelin narratiiviin, joten se on ilmeisesti katsottu siitä syystä parhaaksi jättää kokonaan pois?
Samoin jutussa muistetaan kyllä nostaa esille syksyllä päätetyn organisaatiouudistuksen lisäkustannukset (~200 000 euroa), mutta sopivasti unohdetaan muuttuneen henkilöstörakenteen kautta syntyvät säästöt sivistystoimessa (~75 000 euroa) sekä yhteyspäällikön / kehitysjohtajan tehtävän täyttämättä jättäminen (~70 000 euroa). Organisaatiouudistuksen nettovaikutus ei siis suinkaan ole -200 000 euroa, vaikka sellainen kuva jutussa yritetäänkin lukijalle antaa. Olen tässä kirjoituksessani avannut tarkemmin organisaatiouudistuksen kustannuslaskelmia.
Kolmantena valikoituna faktana nostan esille vielä sen, että artikkelissa on kaivettu hyvin tarkasti esille yksityiskohtia kunnanhallituksen puheenjohtajan menneisyydestä. Tosiasiat ovat tosiasioita ja niiden esille tuominen on ihan fine, mutta todellinen tutkiva journalisti olisi tehnyt vastaavanlaista selvitystä myös viranhaltijoiden työhistoriasta ja virheistä, joita sillä puolella pöytää on tehty.
Kokonaisuudessaan kirjoitus on siis erittäin asenteellinen ja siinä tuodaan hyvin selvästi esille, että luottamushenkilöt – kunnanhallituksen puheenjohtajan johdolla – ovat kaiken pahan alku ja juuri. Artikkelissa unohdetaan täysin se, että kunnan sisäistä toimintaa on yritetty kehittää ja ongelmia on yritetty ratkaista. Kuten edellä totesin, esimerkiksi tiedonkulkua hallituksen ja johtoryhmän välillä parannettiin merkittävästi jo viime keväänä.
Haluaisinkin tässä kohtaa muistuttaa, että tangoon tarvitaan aina kaksi. Oman näkemykseni mukaan luottamushenkilöt ovat viranhaltijoiden iholla, koska osa viranhaltijoista on toistuvasti viitannut kintaalla demokratialle ja toimielinten demokraattisille päätöksille. Valmistelua on tehty salassa, asioita on viety yksinomaan itselle mieleiseen suuntaan ja ”epämieluisten” päätösten toimeenpanoa on hidastettu ja estetty. Henkilökohtaisella tasolla voin vielä antaa yhden esimerkin – jos viranhaltija vastaa valtuutetun (ja silloin myös kunnanhallituksen jäsenen) täysin asialliseen sähköpostiyhteydenottoon ”…millä perusteella tämä asia kuuluu sinulle” – niin mielestäni asennepuolella on kyllä jotain korjattavaa.
Tässä kirjoituksessa esittelen valtuuston päätöksiä vuodelta 2019, joita ei ole edes yritetty toimeenpanna ajallaan – ja osaa ei vielä tähänkään päivään mennessä ole saatu aikaiseksi. Puutteista syntyy melkoisen pitkä lista pelkästään yhden kalenterivuoden ajalta. Onko sekin siis luottamushenkilöiden vika? Ilmeisesti. Väärin päätetty.
Summa summarum – Hattulassa muutamien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välit ovat tulehtuneet. Se on fakta eikä sitä kannata piilotella. Fakta on myös se, että joitakin yksittäisiä ylilyöntejä on nähty. Myönnän todistaneeni epäasiallista käytöstä luottamushenkilöiden taholta viranhaltijoita kohtaan. Se on väärin ja sellaista kohtaan pitää olla nollatoleranssi.
Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Luottamushenkilöihin kohdistuvan sormella osoittelun rinnalla täytyy muistaa, että Hattulassa myös viranhaltijat ovat toimineet monella tapaa väärin. Ihan todistetusti. Meillä on annettu organisaation sisäisiä huomautuksia ja varoituksia täysin kiistattomista toimivallan ylityksistä. Kuntamme viranhaltijat ovat saaneet moitteita valvovilta viranomaisilta – niin AVI:sta, hallinto-oikeudesta kuin eduskunnan oikeusasiamieheltä. Monet suorittavan portaan työntekijät kokevat työhyvinvoinnin sijasta jatkuvaa työpahoinvointia. Tällaisista asioista pitää voida antaa muutakin palautetta kuin päänsilittelyä.
Kuten sanonta kuuluu – ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”. Hattulassa asioihin on nyt puututtu ja viranhaltijat ovat selkeästi suuttuneet, mutta se tärkein asia eli peiliin katsominen on unohtunut ihan kokonaan.
Hyvä Yleisradio. Hattula on kaukana luottamushenkilöiden terrorisoimasta Kittilästä. Meillä on ongelmia, mutta teemme parhaamme, jotta ne saadaan selvitettyä. Jos vielä joskus aiotte tehdä jutun Hattulan sisäisistä ristiriidoista, niin kuunnelkaa aidosti kaikkia osapuolia. Kiitos.