Tässä on nyt melko tarkalleen puoli vuotta aikaa siihen, että ensi kevään kuntavaalipäivä on tosiasia. Reilua kuukautta aiemmin on viimeinen ehdokashakemusten jättöpäivä. Nyt on siis oikea aika ruveta miettimään vakavasti ehdokkaaksi ryhtymistä.
Ei – en tarkoita itseäni. Henkilökohtaisesti olen päätökseni tehnyt. Kuten täällä kerroin, olen ehdolla ja se tapahtuu “Huomisen Hattulan” (tms) väreissä. Prologin tarkoituksena oli laittaa jokainen lukija miettimään asiaa omalta kohdaltaan. Hattula kaipaa ehdottomasti uusia tuoreita kasvoja päätöksentekoon, mutta se ei tietenkään onnistu, jos kukaan ei asetu ehdokkaaksi vaaleihin.
Oma toivomukseni on, että mahdollisimman moni uusi ihminen uskaltautuisi mukaan. Se, minkä ryhmän väreissä ehdokkuus toteutuu on sivuseikka. Totta kai toivon, että oma ryhmäni saa kannatusta ja sitä kautta lisää ehdokkaita, mutta on selvää, että jokainen valitsee täysin vapaasti omaa ideologiaansa parhaiten vastaavan vaihtoehdon. Aivan kuten äänestyspäivänäkin. Ketään en siis lähde käännyttämään. 🙂
Olen itse tähän mennessä käynyt noin kymmenkunta ehdokkuuteen liittyvää keskustelua politiikasta (ja Huomisen Hattulasta) kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Toistaiseksi lopputulema on se, että yksi lisäehdokas on varmuudella saatu ja parilla asia on vielä mietinnässä.
Ylivoimaisesti yleisin kieltäytymiseen johtava syy on ajankäytölliset ongelmat. Itseäni näin ruuhkavuosia elävänä perheenisänä kyseinen selitys vähän hämmentää. Ymmärrän luonnollisesti näkökannan, että päättäjäksi ei kannata ryhtyä, jos ei ole aikaa perehtyä asioihin kunnolla. Näinhän se on, kokousten lisäksi myös taustatyöhön on oltava aikaa. Mutta samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että kiireisiin vetoaminen tässä asiassa tuntuu vähän turhan kovalta itsekriittisyydeltä. Jos ihmisellä on vain yksi luottamustehtävä (valtuusto, lautakunta, jaosto), sen vaatimat muutamat tunnit kuukaudessa pitäisi kyllä onnistua kaivamaan (lähes) jokaisen kuntalaisen arjesta. Varsinkin kun apua ja tukea tehtävän hoitamiseksi on takuuvarmasti saatavana kaikissa valtuustoryhmissä.
Ketään ei siis pakoteta hyppäämään suoraan syvään päähän. Itselläni vaalimenestys oli 3,5 vuotta sitten niin hyvää suhteessa ehdokasryhmän kokoon, että sain shokkialun ja koko kourallisen luottamustehtäviä kerralla. Ei minunkaan olisi silti ollut pakko ottaa kaikkea vastaan, mutta halusin tehdä niin. Nyt kun rotaation myötä omat tehtäväni ovat keventyneet huomattavasti, olen huomannut kuinka maltillisella ajankäytöllä paikallispolitiikkaan voi oikeasti osallistua.
Toinen ymmärrettävä pelko ehdolle ryhtymisessä on sosiaalisessa mediassa niskaan kaadettava kura. On selvää, että jonkin verran tyytymättömyyttä sekä pahaa oloa on aina ja se purkautuu estottomasti päättäjien niskaan internetin erilaisilla foorumeilla. Siitä ei kuitenkaan kannata ottaa itseensä. Jos tekee päätökset faktoihin perustuen ja oikeasti kuntalaisten parasta ajatellen, niin silloin niiden takana on helppo myös seistä.
Tässä kohdassa kuvaan astuu myös oman tulevan ryhmämme ideologia. Ketään ei painosteta äänestämään tietyllä tavalla vaan jokainen saa vapaasti olla sitä mieltä, jonka tuntee oikeaksi. Suurin osa ihmisistä arvostaa sellaista suoraselkäisyyttä, vaikka oma mielipide itse asiasta olisikin erilainen. Omalla toiminnalla voi siis vaikuttaa paljon siihen miten ihmiset reagoivat – ja ainakin itse voin rehellisesti sanoa saaneeni tähän mennessä selvästi enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta.
Haastan nyt siis jokaisen lukijan syventymään tämän asian äärelle vielä kerran. Kyteekö jossain syvällä sisimmässäsi halu päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin? Mikäli vastaus edelliseen kysymykseen on kyllä, niin sitten ei muuta kuin asiassa eteenpäin ja yhteydenotto itselle sopivaan organisaatioon. Luottamustehtävään liittyvä ajankäyttö ei varmasti ole kenellekään ylitsepääsemätön ongelma. Myöskään poliittinen kokemattomuus ei ole este tai edes hidaste. Päinvastoin. Tuoreet ajatukset ja out-of-the-box ajattelu ovat erittäin tervetullut lisä päätöksentekopöytiin.
Nyt on se hetki, jolloin pitää uskaltaa ottaa ensimmäinen askel. Itse tein sen neljä vuotta sitten, joten tiedän tasan tarkkaan miltä kyseinen temppu tuntuu. Voin luvata, että kynnys on oikeasti pienempi kuin miltä se näyttää. Me paikallispoliitikot olemme ihan tavallisia ihmisiä ja ainakin itse olen erittäin mielelläni valmis auttamaan myös muita uusia ihmisiä ”poliittisen uran” alkuun. Kannattaa muistaa, että jos tämän aikaikkunan nyt missaa, niin seuraava mahdollisuus koittaa vasta vuonna 2025. Edessä on siis neljä pitkää vuotta voivottelua ja besserwisseröintiä. Ja sitähän me emme halua. En minä – etkä sinä. 🙂