Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista hattulalaista, joka antoi viikko sitten tukensa minulle äänen muodossa. KIITOS!
135 ääntä. Se on ihan mahtava tulos. Joskin omasta näkökulmastani näin hyvä menestys tuo mukanaan myös yhden hieman ikävämmän tosiseikan. Nyt kaikki paineet ovat minulla. 🙂 Minä en ole lähtenyt politiikkaan mukaan sen takia, että nautin vallan tunteesta enkä siksi, että “kunnanvaltuutettu” -titteli näyttää hyvältä CV:ssä. Haluan rakentaa entistä parempaa Hattulaa ja korjata havaitsemiani epäkohtia. Ja tämän vaalituloksen myötä olen saanut myös kuntalaisten vahvan tuen taakseni. Siksi koen, että jotain pitää saada myös aikaiseksi. Vaalilupauksia en ihan tietoisesti tehnyt, mutta näin heti vaalien jälkeen voin yhden sellaisen antaa. Neljän vuoden lähtölaskenta on alkanut. Jos minkäänlaista muutosta Hattulan toimintakulttuurissa ei tämän vaalikauden aikana tapahdu, ammun itse itseni kauas pois päätöksenteon ytimestä, politiikkaa kiertävälle radalle. Tyhjän saa pyytämättäkin. 😀
Näiden kuntavaalien tuloksiin liittyy paljon iloisia asioita. Kaikista iloisin asia on toki se, että oman puolueemme teemat sivistyksen ja avoimemman päätöksenteon puolesta keräsivät taakseen yli 400 hattulalaista. Kiitos siis vielä yhteisesti kaikkia vihreitä ehdokkaita äänestäneille!
Olen myös tyytyväinen, että nyt jo lähes 1000 hattulalaista oli sitä mieltä, että neljän “suuren” puolueen kortit on katsottu loppuun ja muutoksen tuulia todella tarvitaan. Edellisissä kuntavaaleissa vihreiden, vasemmiston ja kristillisten yhteenlaskettu kannatus oli alle 9% ja nyt siis osuus nousi reilusti yli kaksinkertaiseksi, 21,4 prosenttiin.
Kolmas ja ei suinkaan vähäpätöisin iloinen asia on uudet valtuutetut. Heidän määränsä ja ikänsä. En ole ikärasisti, mutta kahdeksan alle 40-vuotiasta (7 uutta) ja toiset kahdeksan 40-49 -vuotiasta (3 uutta) antaa uskoa sille, että vanhoista kaavoista on todellakin mahdollista irrottautua tällä valtuustokaudella. Toivon mukaan tilalle rakennetaan kokonaan uudenlaista päätöksenteko- ja johtamiskulttuuria. Sellaista, joka pohjautuu avoimuuteen ja yhteistyöhön. Henkilökohtaisesti tunnen etukäteen vain muutaman uusista nuoremman polven valtuutetuista, mutta usko ja luottamus läpimurtoon on kova. Jo ennen vaaleja ja varsinkin heti vaalien jälkeen tultiin tarjoamaan erittäin pessimistisiä näkemyksiä “ei siellä yksin voi tehdä mitään”, “toivottavasti et pety” jne. Itse en moista asennetta ymmärrä enkä allekirjoita. Asioita kyllä tapahtuu, kunhan vain löydetään yhteinen tahtotila. Vähemmän puoluepolitiikkaa ja enemmän yhdessä tekemistä, kiitos.
Vaalien jälkeinen viikko on ollut kiireinen. Aloitin sivistyspuolen asioiden kanssa painimisen oikeastaan jo ennen vaaleja ja vaalituloksen myötä oma intoni vain vahvistui entisestään. Taustatyötä on siis todellakin tämän viikon aikana tehty, perheen mielestä välillä ehkä hieman liikaakin. 🙂 Nyt ollaan joka tapauksessa siinä pisteessä, että voin hyvällä omallatunnolla sanoa tehneeni kaiken voitavani tässä vaiheessa. Kylmä tosiasia kun on, että viestikapula siirtyy uudelle valtuustolle vasta kesän korvalla. Kaikki avaimet ovat vielä toistaiseksi vanhojen luottamushenkilöiden käsissä. Löytyykö siltä osastolta vielä sitä aiemmin peräänkuuluttamaani yhteistä tahtotilaa – siihen en osaa vastata.
Tämän tarkemmin en rupea asioita julkisesti avaamaan. Jokainen nykyinen valtuutettu ja luottamushenkilö voi mielestäni katsoa peiliin ja miettiä onko vielä jotakin mitä voisi tehdä a) kuntamme sivistyspuolen ja b) tulevan valtuuston toiminnan helpottamiseksi? Vai onko poliittinen valtakausi kääntynyt jo krapulan puolelle ja millään ei ole enää mitään väliä? Niin tai näin, siitä sitä sitten joka tapauksessa jatketaan uuden henkilöstön voimin. Onko tie pitkä ja kivinen vai pitkä ja vähän vähemmän kivinen? Loppukevät näyttää.
Se menneen viikon kaivelusta. Edessä on uusi viikko ja uudet kujeet. Todellakin. Ensi viikolla päärooliin nousee tulevan valtuustokauden luottamuspaikat ja neuvottelut niistä. Tämä on ensimmäinen (ja pahoin pelkään, että ei viimeinen… :D) sellainen osa-alue, josta itselläni ei ollut minkäänlaista käsitystä etukäteen. Matemaattisten aineiden opettaja on kuitenkin heti täydessä valmiudessa, kun ruvetaan puhumaan paikkojen pisteyttämisestä ja excelin pyörittämisestä. Ja hereillä sitä pitääkin todella myös olla. Nyt tehdään isoja päätöksiä niin sivistystoimen kuin myös vihreiden valtuutettujen vaikutusvallan kannalta.
Laitetaan tähän nyt vielä loppukevennys politiikan ihmeellisestä maailmasta ja siellä vallitsevista lainalaisuuksista. Itse olen siis omasta mielestäni lähtenyt tähän hommaan mukaan täysin avoimin kortein. Tarkoituksenani on lisätä päätöksenteon avoimuutta ja vahvistaa kunnallista demokratiaa. Mutta kuten elämässä ylipäätään, niin varsinkin politiikassa on mahdotonta miellyttää kaikkia. Vaikka kuinka yrittäisi kumartaa itsensä demokratian puoleen, niin silti myös sieltä takamuksen puolelta löytyy ihmisiä. Viikko vaaleista ja pelkästään minun nimeni on melkoinen kirosana tietyissä piireissä. No joo – se nyt sinällään oli täysin odotettavissa. Mutta kuten jo muinainen ostos-tv kultaisella 90-luvulla (vai 80-luvulla?) asian ilmaisi: “Eikä siinä vielä kaikki…!” Nimittäin tässä viikon aikana on käynyt ilmi, että myös minun sanomisiani on jo ehditty liioittelemaan ja irrottamaan kontekstista. Kiitos vaan asianosaisille. Sitähän tuntee itsensä ihan suuremman luokan julkkikseksi. Seuraava tavoite on päästä Seiskan kanteen. Tai edes sisäsivulle. 😀 😀