Joku on saattanut panna merkille, että olen Ylen vaalikoneessa ilmoittanut olevani kirjaston käyttömaksujen kannalla. Tiedän hyvin mitä useimmat siitä ajattelevat. “S****nan urpo! Sivistys kuuluu kaikille!”, “Oikein riistoporvari, köyhät kyykkyyn!”
Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Pikemminkin päinvastoin. Kirjasto on yksi hienoimmista instituutioista suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja minä haluaisin kehittää sitä entisestään. Parhaimmillaan kirjasto voisi olla kunnan ehdoton kulttuuri- ja vapaa-aikatoiminnan sydän. Hattulassa ollaan tässä suhteessa hyvällä tiellä, mutta aina löytyy parannettavaa.
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kaikkialta leikataan. Kirjaston kohdalla se tarkoittaa sitä, että rahat riittävät hädin tuskin arjen pyörittämiseen. Hattulassakin on jouduttu mm. supistamaan aukioloaikoja. Mistään kehittämisestä on turha puhuakaan. Tarvitaan siis uusia, innovatiivisia ratkaisuja. Tämä on se kohta, jossa nostaisin käyttömaksun mukaan keskusteluun. Otetaan kuitenkin sitä ennen vielä prioriteetti numero yksi. Lasten ja nuorten kirjastopalvelujen pitää ehdottomasti olla täysin ilmaisia. Aina ja kaikkialla. Siitä ei kannata edes keskustella.
Ehdottamani käyttömaksu koskisi siis ainoastaan aikuisia. Ja senkin tulisi olla niin pieni, että kaikilla on oikeasti varaa maksaa se. Kirjastojen palveluja käyttää vuosittain vajaa puolet ihmisistä. Tämä on tilanne valtakunnan tasolla. Hattulassa erillisten lainaajien määrä on viime vuosina ollut 4000-4500 välillä. Tuosta määrästä n. 3000 lienee täysi-ikäisiä. Jos ajatellaan, että vuosittainen käyttömaksu olisi esimerkiksi 5 euroa ja se saataisiin kerättyä 2000 aikuiselta, niin kokonaissummaksi kertyisi 10 000 euroa. Kunnan kokonaisbudjetissa se on täysin mitätön raha, mutta kirjaston vuosittaiset käyttömenot (ei sisällä palkkakustannuksia) ovat ymmärtääkseni 50 000 – 60 000 euroa. Kirjaston normaaleihin toimintakuluihin nähden kyse on siis ihan merkittävästä summasta.
Ajatus maksujen keräämisessä siis olisi, että tietty osuus, esimerkiksi kaksi kolmasosaa kerätyistä käyttömaksuista laitettaisiin helpottamaan kunnan kokonaistaloutta, mutta loput korvamerkittäisiin kirjastotoimen kehittämiseen. Esimerkkilaskelman mukaan vajaalla 7000 eurolla katettaisiin siis kirjaston normaaleja käyttömenoja ja summa katoaisi sinne kunnallisen budjetin mustaan aukkoon. Näin osallistuttaisiin kunnan taloustalkoisiin ja samalla varmistettaisiin, että kirjastolla on edelleen kunnan puolesta normaali käyttöbudjetti. Sen päälle kirjastolla olisi käytettävissä 3000 euroa vapaasti toiminnan kehittämiseen ja esimerkiksi uusien erilaisten kokeilujen tekemiseen. Kirjaston viihtyvyyttä voisi parantaa muutamalla uudella huonekalulla ja viherkasveilla tai nuorten käyttöön voisi hankkia uusia lautapelejä. Just name it. Tuollaisellakin “ylimääräisellä” summalla pystyy tekemään yllättävän paljon. Etenkin kun summa kilahtaisi tilille vuosi toisensa jälkeen. Uskon, että niin kirjaston käyttäjillä kuin henkilöstölläkin olisi paljon toteutuskelpoisia ideoita. 🙂
Itse ainakin olisin valmis maksamaan 5 tai jopa 10 euron vuosittaisen käyttömaksun mielihyvin, jos tietäisin, että edes osa siitä menee oikeasti toiminnan kehittämiseen. Tästä luulisi myös syntyvän helposti positiivinen kierre. Kun kirjastopalvelut paranisivat, yhä useampi kuntalainen haluaisi käyttää niitä, jolloin myös käyttömaksujen määrä lisääntyisi. Ja kappas, kirjastotoimella olisi taas entistä enemmän ekstrarahaa… 🙂
Pyöritetään tätä muutama vuosi ja pian meillä Hattulassa on ylivoimaisesti Suomen paras kirjastotoimi. Muiden kuntien asukkaat katselevat kateellisena vierestä. Ja kaiken tämän hinta on vain muutama euro kärsää kohden vuodessa. Helppoa kuin heinänteko, vai mitä? -Ei aivan. Tässä minun utopiassani on yksi ongelma. Kirjastolaki. Se määrää, että mitään käyttömaksuja ei saa kerätä.
Lainsäädäntöön ei näin yksittäisen kansalaisen näkökulmasta ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa. Ainakaan kovin nopealla aikataululla. Vapaaehtoisuuteen perustuva käyttömaksu saattaisi olla mahdollinen, mutta tuskin kovin toimiva ratkaisu. Palaan siis piirustuspöydän ääreen.