Vaalitulos 2021 – mitä jäi käteen?

Vaalit on nyt käyty ja ihan ensimmäiseksi täytyy kiittää – paitsi ylipäätään ihan kaikkia äänioikeuttaan käyttäneitä – niin erityisesti niitä 113 hattulalaista (kyllä, vähensin lukemasta oman ääneni… 😉 ), jotka antoivat tukensa minulle ja minun tavalleni tehdä politiikkaa. Kiitos!


Kokonaisuutena vaalitulos on herättänyt itsessäni hyvin ristiriitaisia tunteita ja myönnän kyllä, että välittömästi vaali-iltana päällimmäinen tunne oli pettymys. Kuten ennakkoarviossani kirjoitin, toivoin (ja myös uskoin) ryhmämme saavuttavan 3-4 paikkaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut – miksi?

1. Liian suppea näkyvyys

Varmintahan on aina ensimmäiseksi katsoa peiliin ja etsiä syyllisiä sieltä. Uudelle ryhmälle näkyvyys on kaikki kaikessa ja näin jälkikäteen katsottuna on selvää, että meidän kohdallamme se ei ollut riittävää. Sosiaalisessa mediassa tavoitetaan ainoastaan osa kuntalaisista ja me emme juurikaan näkyneet sen ulkopuolella. Merkittävä osa äänestysikäisistä hattulalaisista ei luultavasti ollut edes tietoinen vaihtoehtoryhmämme olemassaolosta – puhumattakaan siitä, että heille olisi ennen vaaleja selvinnyt ryhmän idea ja arvomaailma.

No, toisaalta täytyy huomioida, että halusimme Mirkan kanssa ihan tietoisesti jatkaa vihreässä valtuustoryhmässä kauden loppuun asti emmekä siten “rummuttaneet” uutta ryhmää ja sen olemassaoloa kuin vasta viime metreillä. Voi olla, että tämä suoraselkäisyys maksoi meille näissä vaaleissa joitakin ääniä, mutta mielestäni se oli kuitenkin ainoa oikea tapa toimia. Haluan uskoa, että pitkässä juoksussa läpinäkyvä ja rehti toiminta kääntyy voitoksi myös vaaleissa.

2. Heikko äänestysaktiivisuus

Toinen ryhmämme tulokseen negatiivisesti vaikuttanut tekijä on alhainen äänestysprosentti. Huomisen Hattula on luotu vaihtoehdoksi puoluepolitiikalle ja nimenomaan politiikkaan kyllästyneet ja kriittisesti suhtautuvat ihmiset ovat ne, jotka helpoiten äänestävät jaloillaan ja jättävät äänioikeutensa käyttämättä. Toinen ihmisryhmä, joka on käytännössä aina yliedustettuna “nukkuvien puolueessa” ovat nuoret. Vaikka Hattulan nuorisovaaleissa annettiinkin vain vajaat 100 ääntä, niin ryhmämme saavuttama 20% ääniosuus kertoo mielestäni jotakin piilevästä kannatuspotentiaalistamme nuorten parissa.

Matala äänestysprosentti on kiistaton fakta, mutta oman kannatuksemme näkökulmasta sekin on isolta osin vain tekosyy, jonka taakse on aivan turha piiloutua. Huomisen Hattulan olisi pitänyt keskittyä tavoittamaan nimenomaan oma kohderyhmänsä ja vakuuttaa heidät äänestämisen tarpeellisuudesta ja merkittävyydestä. Näin viikko vaalien jälkeen olen sitä mieltä, että tämä on asia, joka meillä meni eniten pieleen. Ainakin itse nostan tässä asiassa käden pystyyn virheen merkiksi – en tehnyt yhtään mitään konkreettista rohkaistakseni esimerkiksi nuoria äänestämään.

3. Puolueiden uudet ehdokkaat

Kolmas Huomisen Hattulan kannatukseen läheisesti liittyvä tekijä on se, että puolueet – erityisesti kokoomus – onnistuivat erittäin hyvin pitämään kannattajiensa “protestiäänet” oman listansa sisällä. Esimerkiksi kokoomuksen saamista äänistä ainoastaan 40% meni istuville valtuutetuille ja lähes puolet jopa kokonaan täysin uusille kasvoille. Vertailuna vuoden 2017 vaaleissa kokoomuksen aidosti uudet ehdokkaat saivat vain n. 25% äänistä.

Puolueiden ehdokashankintaa ja -asettelua voidaan siis pitää erittäin onnistuneena. Tämä on se kohta listasta, jossa voimme itse levittää kätemme ja todeta, että mitään ei ollut tehtävissä. Monet äänestäjät haluavat tukea ensisijaisesti puoluetta ja jos listalle on saatu riittävän “kiinnostavia” ja muutoshalua tyydyttäviä ehdokkaita, niin protestiäänet kanavoituvat puolueen sisällä eivätkä siten karkaa muille ryhmille.


Kolikon toinen puoli ja pettymystä lieventävä seikka on joka tapauksessa se, että uuden ryhmittymän (tai puolueen) läpimurto on aina haasteellinen tehtävä. Merkittävä osa ihmisistä on ”aina” äänestänyt jotain tiettyä puoluetta ja sellaisia ääniä on äärimmäisen vaikea saada käännytettyä itselleen. Lisäksi pienen kunnan kuntavaaleissa äänestetään usein tuttua ehdokasta, jolloin kattava ehdokasasettelu on isossa roolissa. Näihin taustatekijöihin nähden 7% kannatus on hyvä saavutus vaalien pienimmälle eli ainoastaan neljän ehdokkaan ryhmälle.

Kokonaisuutena voi sanoa, että joitakin asioita olisi voinut – ja pitänyt – tehdä toisin. Olisiko paremmin toteutettu kampanjointi tuonut merkittävästi paremman lopputuloksen? Sitähän kukaan ei tiedä varmaksi, mutta henkilökohtaisesti hieman epäilen. Kolmannen paikan saavuttaminen olisi vaatinut 60 ääntä lisää ja se tarkoittaa melkoisen isoa määrää nuoria tai perinteiseen politiikkaan kyllästyneitä. Märehtimistä ja jossittelua on joka tapauksessa turha jatkaa – tulevaisuudessa nähdään miten ryhmämme työskentely ja tunnettavuus lähtee tästä etenemään. Toivottavasti hyvin. ?


Henkilökohtaisella tasolla 114 ääntä ja sitä kautta kunnan kahdeksanneksi suurin äänimäärä on monella tapaa hieno saavutus. Silti on myönnettävä, että hieman pureksintaa myös tämä tulos on vaatinut. Vuoden 2017 vaaleissa sain 135 ääntä – 21 kpl enemmän kuin nyt. Samaan aikaan näissä vaaleissa mm. toinen ryhmämme istuva valtuutettu kasvatti äänimääräänsä lähes 30 äänen verran. Olenko siis sittenkään tehnyt oikeita asioita valtuustotyössä vai pitäisikö jotain tehdä jatkossa toisin?

Pyöriteltyäni asiaa muutaman päivän olen tullut siihen lopputulokseen, että suurin syyllinen äänimääräni putoamiseen löytyy todennäköisesti samasta makuuhuoneesta. Puolisonihan oli myös Huomisen Hattulan ehdokkaana ja keräsi yhteensä 41 ääntä. Tiedän varmuudella, että ainakin yksi noista äänistä oli vielä neljä vuotta sitten minun takanani, mutta vahva mutu sanoo, että se ei ole ihan ainoa laatuaan. Ilman vaimoni ehdokkuutta olisin siis erittäin suurella todennäköisyydellä saanut ainakin jonkin verran enemmän ääniä.

Lohdutusta itsetutkiskeluun on tuonut myös tieto siitä, että äänestäjien menettämisen ohella olen todistettavasti saanut näissä vaaleissa myös kokonaan uusia tukijoita. Hurttalan äänestysalueella sain nimittäin enemmän ääniä nyt kuin neljä vuotta sitten. 😀

No – leikki leikkinä. Vaaleissa tapahtuu aina yllättäviä asioita ja tälläkin kertaa muutaman hyvin tehtäväänsä hoitaneen istuvan valtuutetun äänimäärät romahtivat todella pahasti. Saamani yli 100 ääntä tarkoittaa, että minulla on takanani iso joukko kuntalaisia ja se on todella hieno asia. Aion siis jatkaa ihan samaa työtä mm. avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta kuin tähänkin asti. ?


Loppukevennyksenä on pakko nostaa esille vielä yksi tilastofakta liittyen äänien jakautumiseen eri äänestysalueiden kesken. Ei ole mikään salaisuus, että Hattulan tapaisessa kunnassa monet ehdokkaat saavat merkittävän osan äänistään – jopa yli 50% – yhdeltä ja samalta ”kotialueeltaan”. Itse haluan ehdottomasti olla tasapuolisesti kaikkien kuntalaisten edustaja ja olen sitä tyytyväisempi mitä tasaisemmin kannatukseni jakaantuu koko kunnan alueelle.

Alapuolella olevassa kuvassa näkyy omien äänieni jakautuminen näissä vaaleissa – mitä tummempi väri, sen enemmän ääniä. Kotialueeni Parolan lisäksi sain ääniä erittäin hyvin myös Hurttalan ja Rahkoilan äänestysalueilta. Hienoa! Mutta Nihattula (+ muu Etelä-Hattula) – mitä ihmettä? Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa, että nimenomaan Nihattulassa vaalimainoksemme ja sitä kautta minun naamani koki kovia. Olen siis selkeästi tehnyt jotain todella pahaa etelähattulalaisille. Enää vain pitäisi tietää mitä? Hmm… olen ainakin vastustanut yksityistieavustusten lisäämistä? Pahoittelut, mutta siitä linjasta aion pitää myös jatkossa kiinni. Koitetaan sen sijasta keksiä jatkossa jotain muuta yhtä lailla Etelä-Hattulaakin hyödyttävää kompensaatiota. ?