Hattulan organisaatiomuutoksen kohtalonhetket lähestyvät ja muutosvastarinta alkaa nousta huippuunsa. Siinä ei ole sinällään mitään yllättävää, mutta jotenkin tuntuu, että merkittävä osa henkilöstöstä (lähinnä ylin johto + keskijohto) ei osaa lainkaan nähdä tätä mahdollisuutena parantaa toimintaympäristöä – kuten tässä kirjoituksessa yritin tuoda esille. Kaikki tietävät, että Hattulan organisaatiossa on paitsi hyviä osa-alueita, myös todella massiivisia ongelmia. Siksi ihmettelen suuresti miksi vanhassa pitää yrittää roikkua väkisin?
Vastarinta on noussut voimallisesti esiin ihan kaikilla sektoreilla, mutta perkaan nyt esitettyjä huolenaiheita nimenomaan sivistyksen puolelta, koska tunnen sen henkilökohtaisesti parhaiten. Josko se antaisi yleisempää pohjaa sille, että näitä asioita on ihan oikeasti mietitty – myös muilla sektoreilla. Valtuustokäsittelyn pohjaksi tulevaa organisaatiomallia ei ole siis vielä lyöty lukkoon, mutta pohjaoletuksena käytän sivistyksen osalta kokoonpanoa, joka on viime aikoina ollut eniten esillä. Sen mukaan jatkossa hyvinvointitoimialan alaisuudessa olisi varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta vastaava päällikkö ja suoraan hänen alapuolellaan yksikkökohtaiset johtajat sekä päiväkodeissa että kouluissa.
Sitten itse väitteisiin:
1) Organisaatiorakenteen kustannukset nousevat
Täyttä tarua.
Ensin katsotaan varhaiskasvatuksen tilannetta. Nykyisten kolmen palveluesimiehen tehtäväkohtaiset palkat ovat keväällä 2018 olleet yhteensä 10 285 euroa kuukaudessa, kun kolmelle päiväkodinjohtajalle KVTES antoi tuolloin summaksi 7912 e /kk. Eroa oli 2373 e / kk eli bruttopalkoissa kalenterivuoden aikana 28 476 euroa. Jos (ja kun) palkkakehitys kahden kuluneen vuoden aikana on ollut prosentuaalisesti samansuuruista, niin faktuaalinen euromääräinen ero on jopa hieman kasvanut tuosta.
Eli siis varhaiskasvatuksen osalta muutos palkkasummassa olisi luokkaa -30 000 euroa.
—
Perusopetuksen osalta olen tehnyt tarkkoja laskelmia jo kaksi vuotta sitten – hallintomallin muuttamiseen tähdänneen valtuustoaloitteen aikana (löytyy täältä). Ne ovat edelleen hyvin valideja, mutta otetaan lyhyt kertaus.
Keväällä 2018 rehtorin + 2 apulaisrehtorin yhteenlaskettu palkkasumma tehtäväkohtaisten palkkojen osalta on ollut 15 319 e / kk. Jos vertailuksi otetaan rehtorit kolmeen suurimpaan kouluun (Juteini, Parola ja yhteiskoulu), niin palkkasumma välysten ylärajoilla laskettuna on 12 468 e / kk. Eroa on 2851 e / kk, eli yhteensä 34 220 euroa vuodessa.
Tämän lisäksi nykyisellä rehtorikolmikolla ei ole opetusvelvollisuutta, kun taas koulukohtaisilla rehtoreilla sitä on yhteensä minimissään 25 tuntia. Jos opetustunnin bruttopalkka-arvoksi lasketaan vuositasolla 1500 euroa (Hattulassa on välillä käytetty huomattavasti isompaa summaa), niin opetukseen kohdistuva kustannussäästö on vuodessa 37 500 euroa.
Kolmen suurimman koulun lisäksi myös pienemmille yksiköille tarvitaan toki omat yksikkövastaavat – eli koulunjohtajat. Heidän palkkionsa tulisivat olemaan jonkin verran suurempia kuin nykyisten apulaisjohtajien. Apulaisjohtajia on kuitenkin ollut 6 kpl, kun koulunjohtajia on ainoastaan kolme. Näin ollen lisää kustannuksia ei missään tapauksessa synny, vaan päinvastoin tältäkin osastolta on odotettavissa kustannusten laskua. Toki voi olla, että suurimmat koulut tarvitsevat vielä jonkinlaisen (nykyistä kevyemmän) varajohtajajärjestelmän, joten jätetään sille pieni varaus ja oletetaan tämä osio kustannusneutraaliksi.
Yhteensä perusopetuksessa on siis odotettavissa kustannussäästöä bruttopalkoissa yli 70 000 euroa.
—
Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on organisaatiomuutoksen myötä mahdollista saavuttaa yhteensä yli 100 000 euron säästöt bruttopalkkasummassa nykyisen virkarakenteen osalta. Samalla toki ollaan perustamassa uutta virkaa, jonka haltijan tehtävänä on vastata yksinomaan kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä kehittää näitä alueita ja niiden yhteistoimintaa. Tämän viran bruttopalkka vienee noin kaksi kolmasosaa ylempänä esitetystä säästöstä, mutta siitäkin huolimatta olettamani muutokset aiheuttaisivat siis kustannussäästöjä – ei kustannusten kasvua.
Lisäksi on pakko todeta, että on äärimmäisen absurdia, että esimerkiksi perusopetuksen esimiesporras on huolissaan kustannusten noususta ja käyttää muutosvastarinnassa keppihevosena talouden tasapainottamista sekä kouluverkkoselvitystä – kun samaan aikaan he itse palkkaavat uusia vakituisia työntekijöitä ei-välttämättömiin tehtäviin (lisää asiasta täällä).
2) Pedagogiikan laatu ja yksiköiden tasa-arvoisuus kärsivät
Täyttä tarua.
Sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen puolella on nostettu esiin huolta siitä, että muutoksen myötä toiminnan laatu ja lasten tasa-arvoinen kohtelu heikkenevät. Tämä on itselleni täysin käsittämätön ajatus. Nythän sekä varhaiskasvatus että perusopetus ovat saamassa yhden yhteisen lisähenkilön, jonka pääasiallinen tehtävä on nimenomaan johtaa näitä sektoreita eli varmistaa laadukas toiminta ja kehitys. Tarkoitus ei siis ole suinkaan torpata toimintakulttuurin ja -tapojen kehitystä vaan päinvastoin vahvistaa sitä.
Samalla turvataan se, että ylimmän valvojan lisäksi jokaisessa yksikössä on oma “pedagoginen” johtajansa, joka tuntee omat tilansa ja henkilöstönsä läpikotaisin, ja voi sitä kautta kehittää yksikköään optimaalisella tavalla. Tämä muutos luonnollisesti lisää tasa-arvoa eikä suinkaan heikennä sitä. En ylipäätään ymmärrä miten joku voi nähdä tämän tyyppisen organisaatiouudistuksen uhkana lasten ja nuorten tasa-arvoiselle kohtelulle – omasta mielestäni yksi isoista päämääristä on juuri päinvastainen.
Kokonaisuutena näistä poliitikkojen saamista eri tahojen “epäkohtakirjelmistä” tulee väkisinkin sellainen kuva, että kaikki negatiivinen yritetään väen väkisin kaivaa esille. Samalla varotaan visusti ajattelemasta, että muutos olisi jollain tavalla positiivinen asia tai edes mahdollisuus uuteen alkuun. Kaikki tahot myös vetoavat siihen, että asiantuntemusta löytyy ainoastaan toimialojen sisältä, vaikka tosiasiassa valtuutettujen joukossa on kuitenkin ihan kaikkien julkisen sektorin osioiden ammattilaisia.
Olen hyvin pettynyt tapaan, jolla kuntamme ylin johto ja keskijohto asiaa lähestyvät. Rakentavan kehittämisen sijasta keskitytään vain jarruttamaan ja jopa torppaamaan koko uudistustyö. Koko esimieshenkilöstö yhdessä rintamassa. No, ehkä sekin kertoo jotain juuri uudistumisen tarpeesta? Keskinäinen solidaarisuus ja saavutetut edut ovat sillä tasolla, että niistä on vaikeaa luopua. Henkilökohtaisesti toivon todella, että uudistus menee läpi – ja että se tehdään riittävässä laajuudessa. Senkään jälkeen Hattula ja sen organisaatiorakenne tuskin ovat täydellisiä, mutta erittäin todennäköisesti silti merkittävästi parempia kuin tällä hetkellä.