Nyt on jälleen pakko ottaa pari lyhyttä esimerkkiä hattulalaisista toimintatavoista. Vähemmän yllättäen nämäkin esimerkit löytyvät kuntamme sivistyspuolelta.
1) Julkisissa esityslistoissa ja pöytäkirjoissa ei esitetä kaikkia pykäliä
Tämä toimintamalli on tämän syksyn uutuus – tai ainakaan minä en ole tietoinen, että näin olisi aiemmin toimittu. Eli siis lyhyesti ja ytimekkäästi kyse on siitä, että julkisessa tietoverkossa on esillä “karsitut” versiot esityslistasta ja pöytäkirjasta.
Kas näin. Pykälästä 46 hypätään suoraan pykälään 49. Missä ovat pykälät 47 ja 48 ja mitä ne sisältävät? Kuntalliton ohjeistusten mukaan toimielimellä saa olla julkinen ja ei-julkinen esityslista. Se ei kuitenkaan tarkoita tätä. Varsinkin kun tässä on kyseessä vieläpä pöytäkirja!
Kuntalaisilla on täysi oikeus tietää mitä asioita toimielimissä käsitellään. Jo pelkästään muutoksenhakuoikeuden näkökulmasta kyseessä on äärimmäisen tärkeä asia. Miten voi valittaa asiasta, jos sen vireilläolo salataan? Hyvin pitkälti tästä syystä johtuen muun muassa oikeuskanslerinvirasto on ottanut ainakin pariin eri otteeseen kantaa esityslistojen ja pöytäkirjojen julkisuuteen.
Eräs juuri tähän Hattulan toimintatapaan sopiva apulaisoikeuskanslerin päätös on annettu 19.12.2017 (päätös löytyy täältä). Kyseisessä tapauksessa kunta oli listannut julkisessa esityslistassa kaikki pykäläkohdat, mutta oli otsikoinut kaksi niistä muodossa “Asia ei ole julkinen”. Tämäkään ei siis ole hyväksyttävä toimintatapa, vaan kuntalaisilla on oikeus tietää vähintään otsikkotasolla mitä asioita tulevassa kokouksessa käsitellään. Koko esittelytekstiä ei ole pakollista julkaista avoimessa tietoverkossa, mutta minimivaatimus on joka tapauksessa pykälän otsikko. Pöytäkirjan suhteen asian pitäisi olla vielä selkeämpi. En ymmärrä miten joku voi ajatella, että on OK jättää osa päätetyistä asioista täydelliseen pimentoon kuntalaisten suuntaan. Ikään kuin esittää, että sellaisia ei ole edes ollut olemassa?
Erityisen humoristisen tästä Hattulan käytännöstä tekee se tosiasia, että myös kunnanhallitusta tiedotetaan näiden julkisten pöytäkirjojen välityksellä. Saattaa olla hivenen haasteellista valvoa alempien toimielinten toimintaa ja päättää esimerkiksi otto-oikeuden käyttämisestä, jos hallituksen jäsenille asti ei tule tietoa edes siitä mitä kaikkia asioita kokouksissa on tosiasiassa käsitelty. 😀
Ai niin – mitä noissa mystisissä pykälissä 47 ja 48 sitten oikein käsiteltiin? Pykälä 47 oli eräästä sivistysjohtajan päätöksestä tehty oikaisuvaatimus ja pykälä 48 puolestaan sivistyslautakunnan lausunto eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyyn valitukseen. Kummassakaan ei ole mitään salassapidettävää – täysin ”normaaleja” toimielimen käsiteltäväksi kuuluvia asioita. Miksi nämä sitten haluttiin salata? Hyvä kysymys. Kenties siksi, että ne ovat ikäviä asioita ja kertovat julkisesti siitä, että kunnassa on tehty asioita väärin tai vähintäänkin kyseenalaisesti? Pakko myöntää, että tässä virheiden peittely viedään kyllä ihan kokonaan uudelle tasolle. Vähät välitetään tiedotusvelvollisuudesta, vähät välitetään kuntalaisten oikeusturvasta ja vähät välitetään kunnanhallituksen tiedoksisaannista – pääasia, että kulissi on kunnossa.
2) Toistaiseksi voimassa olevien työtehtävien muuttaminen määräaikaiseksi
Toinen asia, jonka haluan nostaa tässä yhteydessä esille, koskee työlainsäädäntöä. Mielestäni kaikille työelämässä mukana oleville pitäisi olla selvää, että toistaiseksi voimassa olevaa tehtävää ei voida noin vain muuttaa määräaikaiseksi.
No, näin kuitenkin Hattulassa tehtiin syksyllä. Koulujen apulaisjohtajien tehtäviin määrättiin henkilöt määräajaksi. Siis ne täsmälleen samat henkilöt, jotka olivat hoitaneet tehtäviä tähän asti toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla. Jälleen kerran herää kysymys – miksi ihmeessä? Niin no, onhan määräaikaisella ja vakituisella työntekijällä eroa – ainakin siinä vaiheessa, jos heistä halutaan eroon.
Tämä asia ei siis koskettanut minua millään tavalla henkilökohtaisesti, mutta en silti voinut katsoa sitä läpi sormieni. Luottamushenkilönä kannan vastuuta siitä, että kunta toimii lakien mukaan ja muutenkin oikeudenmukaisesti. Tein kaikista apulaisjohtajapäätöksistä oikaisuvaatimukset ja vaadin, että tehtävät jatkuvat toistaiseksi voimassa olevina. Hieman yllättäen virheen olemassaolo jopa (tavallaan) myönnettiin kunnan taholta, mutta itse päätöstä ei tietenkään haluttu muuttaa. Sehän olisi tarkoittanut oikaisuvaatimusten hyväksymistä ja siten tehdyn virheen julkista myöntämistä.
Virkamiesosasto päätti siis hankkia kaikilta apulaisjohtajilta jälkikäteen suostumukset tähän määräaikaisuuteen. Toisin sanoen työntekijät allekirjoittivat paperin, jossa he ilmoittivat suostuvansa siihen, että tehtävä on ollut syksystä alkaen määräaikainen. Kaikki ilmeisesti suostuivat järjestelyyn, joten siltä osin tehtävämuutokset ovat nyt minun nähdäkseni OK. On kuitenkin täysin käsittämätöntä, että suostumukset hankittiin jälkikäteen ja siis vasta siinä vaiheessa, kun joku valitti asiasta. Olisiko liikaa vaadittu, että edes joskus asiat tehtäisiin oma-aloitteisesti oikein ja sillä tavalla kuin ne pitää?
Ai niin – nämä minun tekemäni oikaisuvaatimukset olivat muuten eilisen sivistyslautakunnan kokouksen pykälät 72, 73 ja 74. Niitä ei luonnollisestikaan löydy julkisesta esityslistasta. Kuten ei löydy myöskään pykälää 71 – “lausunto hallinto-oikeudelle”. Nyt hei ihan oikeasti järki käteen. Tehdyt virheet ja ylipäätään ikävät asiat eivät katoa peittelemällä niitä. Kuinka naurunalaiseksi Hattula – ja etenkin sen sivistystoimi haluaa itsensä tehdä? Olisiko virheiden peittelyä parempi strategia vain yksinkertaisesti yrittää toimia niin, että ihan jokaisessa kokouksessa ei tarvitsi käsitellä oikaisuvaatimuksia ja lausuntoja erinäköisiin valituksiin liittyen?