Suomen kesä on tänä vuonna näyttänyt parasta osaamistaan oikein olan takaa. Viimeksi muistan vastaavaa 8 vuoden takaa, jolloin silloisessa kerrostaloasunnossani sisälämpötilan pystyi mittaamaan kuumemittarilla. 🙂
Tässä onkin tarjoutunut mitä mainioin mahdollisuus nauttia kesästä, koska paikallispoliittiset asiat ovat kesälaitumilla ja työnantajakin katsoi parhaaksi ottaa pois etätyövälineet (lue lisää täältä). Käytännössä lisääntynyt vapaa-aika on omalla kohdallani tarkoittanut lasten kanssa ulkoilua ja leikkimökin rakennusprojektia (MM-futiksen lisäksi). Kun on ensin muutaman vuoden ajan harjoitellut rakentamista asian osaavien ihmisten kanssa talon ja autokatoksen parissa, niin leikkimökki tuntuu ihan puhtaasti omissakin näpeissä pysyvältä projektilta. 😀 Mökki ei ole ihan vielä valmis, mutta kuumuus alkaa olla sitä luokkaa, että osa päivästä on pakko viettää sisätiloissa ja siitä syystä voin käyttää hieman aikaa myös keväällä päättyneen ensimmäisen poliitikkovuoteni tarkasteluun. Mitä siitä jäi käteen?
Nostetaanpa ihan aluksi esille Ylen vaalikoneeseen ennen vaaleja kirjaamani “vaalilupaukset” ja tutkitaan mennyttä vuotta niiden valossa.
1. ”Teen töitä omana itsenäni. Ei ole (eikä tule) erillistä poliitikko-Mikkoa.”
Uskon onnistuneeni tämän lupauksen täyttämisessä tähän mennessä ja tulen luonnollisesti pitämään siitä kiinni myös jatkossa. Minua ohjaavat politiikassa täysin samat periaatteet kuin elämässä yleensä. Pyrin ihmisten tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun ja haluan selvittää asioihin liittyvät faktat (myös matemaattiset) mahdollisimman perusteellisesti.
2. “Avaan suuni tarvittaessa enkä tyydy istumaan hiljaa valtuustosalin nurkassa.”
Myös tämän lupauksen katson toteutuneen. Olen melko varma siitä, että joidenkin mielestä olen ollut äänessä jopa liikaakin. No – erästä ensimmäisen kauden kanssavaltuutettua lainatakseni: “Ei tänne ole kahvia tultu juomaan.” Tuohon lauseeseen tiivistyy oma näkemykseni siitä mitä politiikan pitäisi olla. Asioihin perehdytään ja niistä keskustellaan luottamushenkilöiden kesken – joko ennen kokousta tai viimeistään kokouksessa. Onhan hiljaa paikallaan istuminenkin omalla tavallaan vaikuttamista, mutta ainakin minulla on monista asioista omia, vahvoja näkemyksiä ja koen tärkeäksi tuoda niitä myös esille. Miellän olevani luottamustehtävissä nimenomaan siitä syystä – tuomassa omia näkemyksiäni pöytään. Toki demokratia toteutuu periaattellisella tasolla pelkällä läsnäolollakin, mutta itse en ainakaan halua olla virkamiesten kumileimasin, joka pelkästään siunaa muiden tekemät päätökset ja siirtää samalla ison osan vastuusta itselleen. Samasta syystä en ole myöskään pelännyt jättää eriäviä mielipiteitä päätöksistä, jotka eivät ole minun näkemykseni mukaan toteuttamiskelpoisia. Tähän asiaan palaan tarkemmin vuosiraportin toisessa osassa..
3. “Pyrin rakentamaan entistä parempaa Hattulaa myös tuleville sukupolville.”
Uskon ja toivon, että pyrkimykseni on ollut asitittavissa ja siten tämäkin lupaus voidaan ruksata täytetyksi tässä välitilinpäätöksessä. Konkreettiset edistysaskeleet ovat kuitenkin olleet toistaiseksi aika vaatimattomia ja se on itselleni iso pettymys. Tätäkin asiaa perkaan vielä tarkemmin myöhemmässä vaiheessa.
Edellisen analyysin perusteella voitaneen sanoa, että olen tehnyt sen mitä ennen vaaleja lupasin. Tämäkin on siis mahdollista politiikassa. Se tosin vaatii sitä, että pidetään rima riittävän matalalla. 😀