Poliittisen päätöksenteon absurdius

Lähdin mukaan politiikkaan pyrkimyksenäni muuttaa päätöksentekoa faktoihin perustuvaan suuntaan. Viimeviikkoinen valtuuston kokous jälleen kerran todisti, että vanhat tavat istuvat lujassa ja muutosta ei ole näköpiirissä. Poliittinen päätöksenteko sisältää sellaisia elementtejä, joita logiikkaan ja maalaisjärkeen nojaava ihminen ei pysty ymmärtämään.

Edelliseen valtuuston kokoukseen sisältyi useita kummallisuuksia, mutta tämä kannanottoni keskittyy nimenomaan perusopetuksen hallintomallin käsittelyyn (joskin asian ytimen voi laajentaa koskemaan monia muitakin asioita). Tiivistettynä hallintomalliasiassa oli siis hyvin pitkälti kyse siitä, että erilaisten mallien kustannuksista on hyvin poikkeavia näkemyksiä ja myös osa sivistyslautakunnan jäsenistä on todennut tämän erittäin ongelmalliseksi. Olen sitä mieltä, että tämän tyyppisessä tilanteessa mikä tahansa asia pitäisi ehdottomasti palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Ainakin itse päätöksentekijänä haluan tietää mistä olen päättämässä ja mitkä ovat päätöksen vaikutukset. Kustannukset ovat yksi avainasioista tässä suhteessa.

Luulin, että tämä on itsestään selvä asia myös kaikille kanssapäättäjille. Paino sanalla LUULIN. En luule enää. Esitin asian palauttamista valmisteluun ja äänestystulos 7-27 kertoo kaiken oleellisen. Suuret puolueet olivat ryhmiensä kesken päättäneet, että uutta kierrosta asian valmistelussa ei tarvita. ”Musta tuntuu” on riittävä perustelu tässä(kin) asiassa.

Pakko myöntää, että jaan täysin Hjallis Harkimon näkemyksen, mitä tulee poliittisten päätösten valmisteluun. Aivan liian usein asioista sovitaan pelkästään pienen piirin kesken ja sen jälkeen ajatukset myydään tavalla tai toisella lopuille edustajille. Joku voi kutsua tätä hyväksi mielipidevaikuttamiseksi, itse käyttäisin ennemmin termiä “marionettinukkemeininki”. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä se, että järkevät ihmiset pyörtävät aivan yhtäkkiä päänsä ja tekevät täysin järjenvastaisia päätöksiä. Kävin tästä hallintomalliasiastakin keskustelua joidenkin valtuutettujen kanssa etukäteen ja olimme yhtä mieltä valmistelun epäkohdista. No, sitten tulee päätöksenteon hetki – ja kas kummaa – samat valtuutetut toteavat puolueen johtohenkilöiden näkemyksen ajavan oman päättelykykynsä edelle.

Jos peilataan asiaa vielä edellä mainittuun äänestystulokseen, niin ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, että Hattulan valtuustossa on seitsemän pienempien ryhmien (vihr, vas, ps) edustajaa. Mikäli olisin oikein ilkeä, niin sanoisin, että seitsemän omilla aivoilla ajattelevaa. Ilkeilyn sijasta tarkoitukseni on kuitenkin haastaa loputkin valtuutetut miettimään kenen niitä päätöksiä ja valintoja pitäisi todellisuudessa tehdä.

 

Ostoskanavan kulunutta slogania mukaillen – “Eikä siinä vielä kaikki.” Kuin kirsikkana kakun päälle eräs ison puolueen merkittävä johtohahmo* esitti oman näkemyksensä hallintomalliasiasta sen jälkeen, kun asian käsittelyä oli päätetty jatkaa. Hän toivoi puheenvuorossaan, että erilaiset hallintomallit ja niiden kustannusvaikutukset nostettaisiin esille ensi vuoden budjetin valmistelussa. Siis anteeksi kuinka? Minähän juuri esitin asian uudelleen valmistelemista ja kyseisen puolueen valtuutetut olivat yksimielisiä sen suhteen, että aloite voidaan katsoa loppuunkäsitellyksi. En todellakaan tiedä pitäisikö tässä kohdassa itkeä vai nauraa.

*) Jos joku ihmettelee, miksi en puhu puolueista ja ihmisistä tässä yhteydessä tunnistettavasti, niin en koe saavuttavani sillä mitään. Yksittäisten henkilöiden vaikutusvalta valtuuston päätöksiin on ongelma, joka vaivaa Hattulassa ihan kaikkia isompia valtuustoryhmittymiä. Siksi jonkun nostaminen tästä asiasta julkisesti tikun nokkaan on täysin tarpeetonta osoittelua. Lisäksi täytyy muistaa, että tästä yhdestä asiasta huolimatta pyrin jatkossakin tekemään yhteistyötä samojen ihmisten kanssa, joten turha kyräily on turhaa.

No, kyseisen puheenvuoron jäljiltä asiassa ei ainakaan pitäisi olla enää mitään epäselvää. Valtuustoaloitteen sisältö ja idea saattoi olla monen mielestä ihan hyvä, mutta esitys tuli väärästä suunnasta. Lisäksi asia henkilöityi minun ja virkamieskoneiston taisteluksi. Taisteluksi, jota on lähes mahdotonta voittaa tämän hetken Hattulassa. Voi kuinka minä rakastankaan (puolue)politiikkaa. Kuten alussa totesin, vielä on pitkä matka kuljettavana ennen kuin faktat nousevat päätöksenteossa muiden asioiden edelle.

 

Tähän loppuun haluan nostaa vielä yhden esimerkin siitä, miten vähän tosiasioilla on osalle ihmisistä merkitystä. Eräs valtuutettu pääsi paikallislehtien palstoille julistettuaan kokouksessa kuinka palkkatiedot ovat “julkisia, mutta silti salaisia”. Ja tämä asiahan nousi luonnollisesti esille siitä syystä, että minä kirjoitin yleisönosastokirjoituksen, jossa kerroin hallintomalliin liittyvistä kohtuuttoman suurista palkoista.

Ikävä tuottaa kanssavaltuutetulle pettymys, mutta matemaattis-looginen fakta tässä asiassa on, että tiedot ovat JOKO julkisia TAI salaisia, ei molempia. Ja kunnassa toimivien viranhaltijoiden palkkojen suhteen asiassa ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Kuka tahansa voi pyytää yksityiskohtaiset palkkatiedot ja julkisuus koskee yhtä lailla yksityishenkilöiden kuin myös median tekemiä tietopyyntöjä. Ei ole pitkää aikaa, kun mm. Yle uutisoi isosti kuntajohtajien palkoista. Ilmeisesti on kuitenkin täysin eri asia kirjoittaako asiasta lehteen toimittaja vai minä. 😀

Ainoa kysymys, jonka tässä yhteydessä olisi voinut nostaa esille on se, onko tarkoituksenmukaista tai hyvien tapojen mukaista kirjoittaa toisten palkoista lehteen? Ja tässäkin tapauksessa oma vastaukseni kuuluu, että kyllä on. Olen nostanut epäkohdan ensin valtuutettujen tietoon, mutta koska siellä asiaan ei ole haluttu puuttua, niin myös kuntalaisilla on täysi oikeus tietää millä tavalla heidän rahojaan käytetään. Tämä on sitä avoimuutta, jota politiikka kaipaa ja toimintamalli jota itse tulen myös jatkossa käyttämään.

Uskon hyvin, että syntyy kiusallisia tilanteita, kun valtuutettua nykäistään kadulla hihasta ja kysytään esimerkiksi jollekin maksettavasta ylisuuresta palkasta. Omien päätösten ja valintojen seuraukset pitää kuitenkin pystyä kohtaamaan kaikissa tilanteissa. Palataanpa vielä kertaalleen tämän kirjoituksen alussa esitettyyn teemaan. Silloin kun päätökset nojaavat faktoihin, asiantuntijoiden arvioihin ja puolueettomiin laskelmiin, ne on huomattavasti paljon helpompi perustella myös siellä kadulla asioista kysyvälle kuntalaiselle.