Tartutaanpa ihan lyhyesti erääseen valtakunnanpolitiikan aiheeseen. Surullisenkuuluisa aktiivimalli on ollut esillä jopa yhtenä presidentinvaalien teemana, joten miksi sen käsittely ei sopisi yhtä lailla myös tänne ruohonjuuritasolle. Totean ihan suoraan, että tässä tekstissä ei edes yritetä rakentaa minkäänlaista aasinsiltaa Hattulaan, joten pelkästään paikallispolitiikasta kiinnostuneet voivat klikata itsensä ihan suoraan johonkin muualle. Ei tule turhia pettymyksiä. 🙂
Sitten itse asiaan. Työttömien aktivointi on ideatasolla ihan oikeanlainen tavoite ja sillä saralla tapahtuva kehitys on enemmän kuin suotavaa. Keinoista vaan voidaankin sitten olla montaa mieltä. Itse olen pohjimmiltani kansalaispalkan ja sitä kautta syntyvän porkkanan kannattaja. Opettajana olen toki myös erittäin tietoinen siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Osa tarvitsee nimenomaan keppiä, jotta he saavat itsensä motivoitua erilaisiin asioihin. Rangaistuksia pitää kuitenkin käyttää erittäin harkiten. Jos vääränlaista ihmistä kuritetaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Etenkin jos ihminen makaa maassa jo valmiina.
Olen huolestuneena lukenut kuinka aktiivimallista on löytynyt porsaanreikä toisensa jälkeen. Väliinputoajia ja omasta tahdostaan riippumattomia kärsijöitä on todella paljon. Kuten ehkä on käynyt selväksi, minä haluaisin, että kaikki päätökset tehdään riippumattoman faktatiedon ja asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta. Aktiivimallin kohdalla asiantuntija toisensa jälkeen on astunut julkisuuteen ja listannut sen ongelmia. Miten on mahdollista, että näin huonosti valmisteltu esitys on ylipäätään päässyt eduskuntaan? Eikö asiantuntijoita ole ehditty kuuntelemaan vai eikö heitä ole haluttu kuunnella? Olen pöyristynyt ja täysin ymmälläni. Minkäänlaista vastausta edellä esitettyihin kysymyksiin en ole saanut. Toki sitten on jäljellä vielä se kaikista kammottavin vaihtoehto. Se, että aktiivimalli ON huolella valmisteltu. Siihen en kuitenkaan halua uskoa, koska sen myötä minun olisi pakko hyväksyä, että suomalainen päätöksenteko on tällä hetkellä todella pelottavissa käsissä.
Miksi sitten nostin tämän aiheen esille? Millä tavalla aktiivimalli ja sen ongelmat koskettavat minua henkilökohtaisella tasolla? Vastaus kuuluu – eivät millään tavalla (ainakaan tällä hetkellä). Omassa lähipiirissäni ei ole yhtään “väliinputoajaa” ja näillä seuduilla myöskään aktiivimallin työssäolo- yms. ehtojakaan ei voi pitää täysin kohtuuttomina. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että väliinputoajia ja syyttömiä kärsijöitä on olemassa. Omassa työssäni pyrin kaikin tavoin olemaan oikeudenmukainen ja tasapuolinen. “Poliittisen aktivoitumiseni” myötä olen alkanut kantamaan enenevässä määrin huolta myös koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta.
Palataanpa ajassa taaksepäin ja vajaan vuoden takaiseen blogikirjoitukseen: ”Päätös ehdokkuudesta ja puoluearpajaiset.” Ensimmäinen vuoteni politiikan parissa on todistanut tuossa tekstissä esitetyn väitteen oikeaksi. Olen vihdoin kasvanut aikuiseksi ja kyseessä ei ilmeisesti ole mikään hetkellinen mielenhäiriö vaan ihan pysyvä muutos. 🙂
Myös toinen tuon saman blogikirjoituksen teema on tässä vuoden aikana vahvistunut merkittävästi ja se koskee puoluepolitiikkaa. Sekä sotehässäköinnin että etenkin tämän aktiivimallin vuoksi olen enemmän kuin tyytyväinen tekemääni puoluevalintaan. Alun perin oikeistopuolueet menettivät luottamukseni puhtaasti koulutuslinjausten perusteella, mutta viimeisen vuoden aikana merkittäviä linjaeroja on alkanut löytyä myös muilta sektoreilta. En todellakaan haluaisi olla tällä hetkellä kokoomuksen edustajana puolustelemassa ihmisille aktiivimallin kaltaista ongelmavyyhtiä. Varmasti sekin aika koittaa vielä, että en ole täysin samaa mieltä vihreiden valtakunnallisen linjan kanssa, mutta uskon ja toivon, että silloin on kuitenkin kyse vähäisemmistä linjaeroista ja pystyn elämään niiden kanssa.