Kesäkuun valtuuston kokouksessa käsiteltiin organisaatiouudistuksen lisäksi paljon muitakin mielenkiintoisia asioita. Otetaan ensiksi käsittelyn alle vuoden 2019 henkilöstöraportti. Pidin nimittäin siihen liittyen (jälleen kerran) melkoisen kriittisen puheenvuoron (löytyy kokonaisuudessaan videomuodossa täältä).
Kritiikissäni oli kolme ydinkohtaa:
- Parempi työyhteisö -kyselyä ja sen tuloksia ei ole käsitelty riittävän hyvin luottamushenkilöiden kanssa. Pelkkä työyksiköiden sisäinen läpikäynti ja palautetilaisuudet eivät johda mihinkään – siitä on kokemusta jo usealta vuodelta. Olen sivunnut tätä asiaa kirjoituksissani jo aiemminkin (löytyy täältä).
- Henkilöstöön liittyviä ongelmakohtia ei tuoda raportissa riittävän selkeästi esiin. Esimerkiksi sairaspoissaolot ovat järkyttävän korkealla tasolla ja nousivat myös vuonna 2019. Silti luodaan mielikuvaa, että suuntaus on jotenkin hyvä.
- Henkilöstöraportissa on paljon osia, jotka on suoraan copypastettu vuoden 2018 raportista. Esimerkiksi johtopäätökset-osiossa listataan kunnan vetovoimatekijöiksi sellaisia asioita, jotka eivät viimeisen party-kyselyn perusteella ole missään tapauksessa sellaisia.
Mielestäni henkilöstöraportissa tiivistyy Hattulan henkilöstöasioiden koko kuva viime vuosien ajalta. Ongelmista ei puhuta ääneen tai jos puhutaankin, ne kuorrutetaan jonkun kauniin kiiltokuvan alle. Lisäksi copypastetaan asiat edellisiltä vuosilta – ainakin siltä osin mitkä osa-alueet joskus on ollut hyvin. Ja mikä tärkeintä, ei vahingossakaan tehdä mitään eri lailla kuin ennen. Omasta mielestäni kannattaisi kyllä vakavasti miettiä pitäisikö sittenkin tehdä jotain ihan radikaalisti eri tavalla kuin tähän asti on totuttu. Ei asiat ainakaan huonompaan päin voi mennä – se on varma.
Vaikka valtuuston kokouksessa annettu kritiikki oli julmaa (siihen osallistuivat myös muut kuin minä), niin samaan asiaan liittyen on pakko antaa henkilöstö- ja talousjohtajalle myös tunnustusta. Hän suoraselkäisesti myönsi olevansa vastuussa raportista ja mm. siinä esiintyneestä kopioinnista. Käsi ylös, virhe on tehty ja myönnetty, voidaan siirtyä eteenpäin ja parantaa ensi vuoteen. Juuri näin pitää toimia. 
—
Henkilöstöraportin lisäksi käsittelyssä oli myös toinen raportti – tarkastuslautakunnan arviointikertomus viime vuoden toiminnan osalta (puheenvuoroni asiaan liittyen löytyy täältä). Jos henkilöstöraportti oli kopio edellisvuodelta, niin arviointikertomus oli käynyt läpi ihan kokonaisvaltaisen uudistuksen.
Tämä uudistus oli selkeä parannus aiempaan. Pelkkien lukujen ja ylimalkaisten tekstiosuuksien rinnalle oli tullut selvästi kriittisempää otetta ja kehitysehdotuksia. Olen täysin samaa mieltä esimerkiksi siitä, että Hattulassa tarvitaan muitakin tuloksellisuuteen perustuvia ja konkreettisesti mitattavissa olevia mittareita kuin talousarvion toteutuminen. Tällaisia voisivat olla mm. Parempi työyhteisö -kyselyn tietyt indikaattorit, koko Suomen kattava yritysbarometri ja lukioon hakeneiden määrä. Kaikilta aloilta löytyy takuuvarmasti kasapäin sopivia mittareita. Ne pitää vain valita ja valjastaa käyttöön.
Arviointikertomuksessa oli kuitenkin myös yksi kohta – tai oikeastaan puute – joka häiritsee itseäni todella paljon. Siinä ei oteta lainkaan kantaa siihen miten hyvin (tai huonosti) valtuuston päätöksiä on vuonna 2019 toteutettu. Se on vähintään yhtä tärkeä asia kuin talousarviossa pysyminen. Kuntaa pitää johtaa valtuuston päätösten mukaisesti.
Itse olen jättänyt jo tammikuussa tarkastuslautakunnalle listan sellaisista valtuuston päätöksistä vuodelta 2019, joita ei ole toimeenpantu ollenkaan tai ainakaan ajallaan (tarkempi listaus löytyy täältä). Niiden seitsemän kohdan lisäksi valtuuston kokouksessa tuli ilmi ainakin vielä yksi lisää. Silti asiaan ei otettu arviointikertomuksessa mitään kantaa ja tilintarkastaja jopa totesi tilinpäätöksen yhteydessä omassa vuosikertomuksessaan seuraavalla tavalla: “Kunnan hallintoa on hoidettu lain ja valtuuston päätösten mukaisesti”.
Jos tämä Hattulan viimevuotinen toiminta on valtuuston päätösten mukaan toimimista, niin haluaisin kyllä todellakin tietää kuinka suuria laiminlyöntejä pitää tapahtua, jotta todettaisiin, että hallintoa EI ole hoidettu valtuuston päätösten mukaisesti. Joka tapauksessa on selvää, että minä en aio jättää asiaa tähän. Jokin ylempi taho saa ottaa vielä kantaa epäkohtaan. Missä kulkee raja siihen kuinka välinpitämättömästi valtuuston päätöksiin saa suhtautua? Ja haluan myös vastauksen siihen mikä on kunnanhallituksen, tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan vastuu päätösten toteutumisen valvonnassa – pitäisikö heidän puuttua asiaan tiukemmalla kädellä?
—
Kolmas asia, jonka haluan nostaa esille kesäkuun valtuustosta on tonttihinnoittelu. Hinnoittelun alentamista on valtuutettujen toimesta yritetty ajaa eteenpäin jo parin vuoden ajan, mutta viranhaltijakoneisto on ollut voimakkaasti ajatusta vastaan. Nyt tonttien hintoja kuitenkin vihdoin järkeistettiin ja ne ovat kilpailukykyisellä tasolla naapurikuntiin nähden.
On selvää, että Hattulan muut myyntivaltit (kuten sivistyspalvelujen laatu) ovat viime vuosina hävinneet olemattomiin ja siksi korkeat tonttihinnat eivät ole millään tavalla perusteltuja. Muutenkin omakotitalorakentaminen kulkee melkoisessa aallonpohjassa ja rakentajat voivat vapaasti “kilpailuttaa” eri vaihtoehtoja niin rakennuttamisen kuin maapohjan osalta. Hintojen laskeminen on siis käytännössä ainoa vaihtoehto yrittää saada uudisrakentaminen ja sitä kautta syntyvä uusien veronmaksajien hankinta pysymään edes välttävällä tasolla.
En ole millään tavalla katkera siitä, että naapuriini mahdollisesti tulevaisuudessa rakentava henkilö saa tontin 10 000 euroa halvemmalla kuin minä. Päinvastoin. Veronmaksajana ajattelen kunnan etua ja on selvää, että kunnan omaisuutta on täysin turha sitoa tonttivarantoon, joka ei käy kaupaksi. Jokainen halvemmalla myyty tontti diskonttaa itsensä takaisin hyvin nopeasti verotulojen muodossa. Se ei siis ole pois minulta millään tavalla.
Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelen kuitenkin sitä, että esitys Lepaan tonttien hintojen laskemista tasolle 1 e/m2 ei mennyt läpi, vaan valtuuston niukka enemmistö halusi pitää hinnan kunnanhallituksen esittämässä 5 e/m2. Suurin osa Lepaan tonteista on suuruudeltaan n. 2000 m2, joten lisäalennuksesta syntynyt 8000 euron ero olisi ollut täysin mitätön kunnan näkökulmasta. Se vastaa reilusti alle vuoden verotuloja, jos ajatellaan tontin tuovan mukanaan kaksi keskituloista veronmaksajaa. Rakentajalle se voi kuitenkin olla iso raha.
Pääasia joka tapauksessa on, että tonttien hintoja saatiin alennettua. Pidän myös hyvänä sitä, että ei lähdetty kuitenkaan mihinkään “tontti eurolla” -kampanjointiin. Valtuusto teki asiassa hyvän ja kaikin puolin vastuullisen kompromissiratkaisun.