Minun piti alkujaan kirjoittaa kokonainen teksti poliittisesta farssista nimeltään “koulujen avaaminen”. Mistä kaikki alkoi ja mihin se tulee päättymään. Tyydyn nyt kuitenkin hieman lyhyempään versioon ja totean, että – toisin kuin yritetään esittää – koulujen avaamisen yhteydessä on puhdasta hurskastelua puhua mistään turvallisuudesta ja hygieniasuositusten noudattamisesta. Hallitus oli keksinyt (omasta mielestään) hienot ohjeet lähiopetukseen palaamiselle, mutta sitten kävi ilmi, että niiden noudattaminen perusopetuslain puitteissa on mahdotonta ja ohjeistusta muutettiin.
Tuore maanantaina päivitetty ohjeistus sisältää mm. seuraavat kohdat:
– ”Henkilöiden välisistä turvaväleistä ei olla antamassa määräyksiä, ryhmiä ei tarvitse jakaa vaan väljyyttä haetaan tilajärjestelyillä.”
– ”Yläkoulussa ja valinnaisissa aineissa opetusryhmä voi vaihtua, mikäli opetusta ei voida muutoin toteuttaa.”
Eli suomeksi sanottuna nyt on lupa – tai oikeastaan jopa velvoite – mennä ihan normaaliin malliin. Jos kaikki oppilaat ovat koulussa, niin yläkouluikäisellä nuorella on koulupäivän aikana keskimäärin n. 40 eri kontaktia luokkatilojen sisällä. Opettajalla niitä voi olla jopa yli 100, viikossa kenties 500. Koulukuljetuksista, päivän aikaisista siirtymistä, vessatauoista yms. puhumattakaan. Tämä on paluu täysin hallitsemattomaan kontaktien määrään. Kuten aluksi totesin, on hurskastelua puhua turvallisuudesta ja esittää perusteluksi, että muuallakin Euroopassa on kouluja avattu. Sopii katsoa mallia Tanskasta, Norjasta tai Saksasta – ohjeistukset ja määräykset ovat täysin eri tasolla.
Siihen en ota kantaa missä määrin lapset ja nuoret tartuttavat tai ovat tartuttamatta. Tutkimustieto aiheesta on toistaiseksi hyvin sirpaleista ja ristiriitaista. Haluaisin kuitenkin nostaa tässä yhteydessä esille, että 16-vuotias nuori on fysiologialtaan paljon lähempänä aikuista kuin alle 10-vuotiasta lasta. Muuttuuko ihmisen genetiikka paljonkin 18-vuotissyntymäpäivänä vai mistä koronavirus mahtaa tietää onko kyseessä alaikäinen nuori vai aikuinen?
En ole ainoa, joka on koulujen avaamisesta huolissaan. Esimerkiksi helsinkiläisnuoret tekivät itse aloitteen, jotta kaupunki pitäisi tartuntatautilakiin vedoten koulunsa suljettuina. Hieno ja rohkea avaus! Kyllä nuoret tekevät muutakin kuin pelaavat pleikkaa ja kaivavat nenää. He ovat tietoisia tilanteesta ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla vaativat ihan oikeutetusti konkreettisia toimenpiteitä. Disclaimerina tässä kohdassa toki todettakoon, että tilanne on hyvin erilainen eri osissa maata. Täällä Hattulassa tautiepidemiaa ei toistaiseksi ole ja sanoisin, että tartunnan saaminen kahden viikon aikana on todennäköisyydeltään loton päävoiton kanssa samaa luokkaa. Joskin onhan se kokemus sekin – osallistua arvontaan, jossa on tarjolla vain ikäviä voittoja. 😐
No, kouluun joka tapauksessa mennään ja opettajien on turha pullikoida vastaan. Minäkään en siis pullikoi opettajana, vaan suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä ja jopa jonkin sortin poliittisena toimijana. Koulut ovat vain yksi pieni palanen tässä kokonaisuudessa. Minä en missään tapauksessa hyväksy hallituksen valitsemaa ”hybridistrategiaa”, koska kaikki puheet, teot ja valinnat osoittavat todellisuudessa laumasuoja-ajattelun suuntaan. Kyseinen strategia ei nauti luottamusta myöskään tiedepiireissä ja tulenkin myöhemmin kirjoittamaan tavasta, jolla nykyinen hallitus “johtaa tiedolla” vuoden 2020 Suomessa.
Tällä hetkellä tärkeintä on, että ihmiset pitävät kiinni perustuslaillisesta itsemääräämisoikeudestaan eivätkä antaudu tahdottomiksi marionettinukeiksi. Taudin levittämiseen ei ole kenenkään pakko osallistua vastoin omaa tahtoaan. Opetusministeri ja mediat ovat puhuneet kovaan ääneen läsnäolovelvotteista koulun ja lähiopetuksen suhteen. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa ei ole minkäänlaista koulupakkoa. Jokainen huoltaja saa vapaasti miettiä omalla kohdallaan sen onko lapsen kouluun palaaminen mielekästä vai ei.
Mikäli joku ei halua lähettää lastaan enää kouluun tänä keväänä, väliaikainen poissaolo on yksinkertaisinta hoitaa loma-anomuksella. Ikävä kyllä nyt on jo kuitenkin kuulunut myös sellaista viestiä, jonka mukaan loma-anomuksia on yksittäisissä kunnissa hylätty. Kyseessä on täysin käsittämätön toimintalinjaus, joka sotii yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Jos näin jollekin tapahtuu, suosittelen ehdottomasti pyytämään päätöksen ja perustelut kirjallisena sekä riitauttamaan asian – käytännössä tekemään oikaisuvaatimuksen toimivaltaiselle lautakunnalle. Perustelut tuskin kestävät oikeudellista tarkastelua monessakaan tapauksessa.
Loma-anomuksen hylkäämisen jälkeen seuraava ratkaisumalli on sitten siirtää lapsi kotiopetukseen loppukevään ajaksi. Se on toimenpiteenä hyvin yksinkertainen ja sitä ei voi kukaan estää. Erillistä päätöstä ei tarvita vaan huoltajan ilmoitus opetuksen järjestäjälle riittää. Kyseessä ei ole myöskään mikään lopullinen siirto, vaan lähiopetuksen piiriin voi palata heti kun haluaa, esimerkiksi syksyn alusta. Kotiopetus aiheuttaa jonkin verran byrokratiaa, mutta se jää viranhaltijoiden huoleksi. Yksilön näkökulmasta ainoa riski on siinä, että lapselle ei taata “paluuta” aiempaan kouluun ja aiempaan opetusryhmään. Tämä kannattaa tiedostaa päätöstä tehdessä.
Mutta mikä on siis vastaus otsikon kysymykseen? Mielestäni on tärkeää, että jokainen huoltaja tekee omat ratkaisunsa perheen yksilöllisistä lähtökohdista. Joillekin lapsille ja nuorille on hyvä päästä kouluun ja joidenkin kohdalla se taas on täysin turhaa riskinottoa. Pääasia on, että päätös on itse tehty.