Jälleen on pakko ottaa (lyhyesti) kantaa valtakunnalliseen debattiin. Yhteiskunta on monilta osin pysähdyksissä ja siitä syystä talous sakkaa. Tämä on fakta. Siitä ei tarvitse kiistellä. Sen sijaan se ei ole fakta, että talous ja yhteiskunnan toiminta palaavat normaaliksi poistamalla kaikki rajoitukset. Monet luulevat asian kuitenkin olevan näin. Esimerkiksi keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi twiittasi eilen seuraavalla tavalla:
“menetämme kuukaudessa 1,2 MRD BKT:sta ja kymmeniä tuhansia työpaikkoja näiden rajoitusten vuoksi.”
Todellisuudessa menetykset johtuvat ainoastaan pieneltä osin rajoituksista ja isolta osin COVID-19 -viruksesta, jota ihmiset haluavat vältellä. Rajoitusten poistaminen toki pienentäisi jonkin verran taloudellisia menetyksiä, mutta ei suinkaan koko summaa – eikä varsinkaan pelastaisi kaikkia työpaikkoja.
Yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News teetti vajaa viikko sitten ihan virallisen gallupin, jonka osana yli 2000 amerikkalaiselta tiedusteltiin myös koronaepidemiaan liittyviä asioita. Yksi kysymyksistä oli se, miten ihmiset toimisivat, jos rajoitukset purettaisiin välittömästi. Tulos oli tyrmäävä. 71% ihmisistä ei menisi avaamisesta huolimatta mielellään baariin tai ravintolaan, 85% välttelisi lentämistä ja 87% isoja tapahtumia.
Tämä on toki täysin looginen ja ymmärrettävä näkemys, kun sitä pureskellaan hieman tarkemin. Esimerkiksi konserteista, urheilutapahtumista ja jopa ravintoloista haetaan ennen kaikkea elämyksiä ja nautintoja. Millaiseksi nautinnoksi teatteriesitys tai ravintolaillallinen muuttuu, jos vierustoveri tai kanssaruokailija saa yhtäkkiä hillittömän yskänkohtauksen ja joudut pohtimaan onko hänellä kenties koronavirus?
Osa ihmisistä haluaa elää vaarallisesti ja on valmis jopa maksamaan siitä, että pääsee jännittämään jääkiekko-ottelun tuloksen lisäksi sitä nappasiko katsomosta koronan matkaansa. Kaikki kuitenkaan eivät nauti turhista riskeistä. Esimerkiksi valtaosa riskiryhmäläisistä ja heidän lähikontakteistaan tulee takuuvarmasti välttelemään turhia altistumismahdollisuuksia. Sen päälle voidaan laskea vielä iso joukko perusterveitä, jotka ihan periaatteesta haluavat minimoida oman (ja muiden ihmisten) sairastumisriskin.
Tuo jenkkitutkimuksen 71-87% on pitkässä juoksussa ehkä hieman yliampuva, mutta esimerkiksi 50% ihmisistä saattaa hyvinkin muuttaa kulutustottumuksiaan kohonneen sairastumisuhan takia. Pelkkiä suoria riskiryhmäläisiä on Suomessa n. 20% ja siihen tosiaan nuo muut ryhmät päälle.
Tässä kohtaa haluaisin kysyä Juho Romakkaniemeltä ja muilta avaamisesta haaveilevilta, että miten rullaa bisnes suomalaisyrityksissä, jos napsaistaan pois 50% liikevaihdosta? Moniko ravintola, esiintyvä taiteilija, elämysjärjestäjä tai urheiluseura kaatuu omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa, jos asiakasmäärä puolitetaan? Nyt ihmisiä on lomautettuna, mutta konkurssien jälkeen he ovat ainakin ilman työpaikkaa – pysyvästi.
Kyseessä on ikävä ongelma ja tosiasia, joka koskettaa lukuisia muitakin aloja kuin pelkästään kuluttajapalveluja tarjoavia yrityksiä. Meneekö diabeetikko (tai diabeetikon puoliso) vaatekaupoille ostoskeskukseen entiseen malliin, jos ei ole aivan pakko? Vaihtaako 70+ pariskunta kauppakassina toimivaa autoa vuoden välein? Kärsijöitä löytyy ihan jokaisesta sektorista alkutuotannosta palvelumyyntiin.
Minun puolestani yhteiskunta voidaan avata vaikka heti. Henkilökohtaisella tasolla haluaisin toki nitistää taudin lockdownin kautta mahdollisimman nopeasti, mutta ymmärrän myös liberaalinäkökulman. Yhteiskunnan ei kuulu rajoittaa ihmisten elämää yhtään sen enempää kuin on pakko. On kuitenkin täysin epärealistista odottaa, että talous palaa välittömästi normaaliksi nopean avaamisen myötä. Pikemminkin päinvastoin. Avaaminen johtaa viruksen leviämiseen ja se taas saa puolet väestöstä istumaan entistä tiukemmin kotisohvalla. Myöskin nopeaa laumaimmuniteettiä hamuavan strategian absurdius tulee hyvin esille tässä skenaariossa. Jos 50% väestöstä elää normaalisti ja toinen puolisko välttelee parhaansa mukaan kaikkia kontakteja, niin kauanko kestää, että vähintään 60% ihmisistä on sairastanut taudin? Aivan. Laskutoimituksen lopputulos lähestyy ääretöntä.
Ainoa todellinen tie ulos tästä talouskurimuksesta on se, että yhteiskunta on jälleen kaikille turvallinen. Ja se taas tarkoittaa viruksen tukahduttamista minimiin ennen lopullisena ratkaisuna toimivaa lääkettä tai rokotetta. Viruksen hallittu (tai hallitsematon) leviäminen tarkoittaa talouskaaoksen jatkumista jopa vuosien ajan. Vähitellen on käynyt selväksi, että monet taloustieteilijät ovat asiasta samaa mieltä. Mm. Helsingin yliopiston makrotaloustieteen tutkija Juha Tervala on todennut, että ”Tukahduttamispolitiikkaa on järkevää yrittää kaikissa vaihtoehdoissa, vaikka sen onnistumisen todennäköisyys olisi vain kymmenen prosenttia.”
Tervalan lausunto kuvastaa hyvin tilannetta ja mahdollisten ratkaisuvaihtoehtojen järkevyyttä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi samaiselta herralta lausunnon koronaviruksen vaikutuksista. Toivoa sopii, että tulevaisuusvaliokunnan lisäksi myös hallitus lukee kyseisen paperin äärimmäisen tarkasti ja toimii sen mukaan. Eikä esimerkiksi avaa kouluja.