Yleinen mielipide on selkeästi kääntynyt sille kannalle, että koulut kannattaisi avata vielä uudelleen toukokuun aikana. Perusteluiksi on esitetty mm. etäopetuksen aiheuttamaa pidemmän aikavälin oppimistulosten heikkenemistä, sosiaalisia syitä ja perheiden henkistä kuormaa. Kahdessa viimeisessä voi olla jotain totuuspohjaakin – sitä en kiellä, mutta ensimmäinen on ihan puhdasta höpönlöpöä Suomen koulujärjestelmässä.
Asia ei ole missään tapauksessa niin yksinkertainen kuin miten se julkisuudessa esitetään. Haluan nyt kertoa hieman ongelmista ja haasteista, joita koulujen avaamiseen liittyy. Korostan, että tarkastelen asiaa nimenomaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisella tasolla olen täysin valmis palaamaan lähiopetukseen, jos käsky käy. Etäopetus ei ole mitään ruusuilla tanssimista, vaan ennemminkin väkinäistä ruusupenkissä piehtaroimista. Tästä kirjoituksesta saa halutessaan pintaraapaisun tämän etäopettajan arkeen.
Myönnän ihan avoimesti, että nuorten kohtaaminen luokassa on sekä pedagogisesta näkökulmasta että työn rasittavuuden osalta paljon toimivampi ratkaisu kuin chat-keskustelun kautta neuvominen ja videoneuvotteluissa istuminen. En myöskään ”pelkää” omaa sairastumistani – ja vaikka pelkäisinkin, niin se ei millään tavalla vaikuttaisi kohta esitettäviin näkemyksiin. Tässä ei ole kyse yksilöstä vaan koko yhteiskunnasta. Minä kunnioitan uutta ja edelleen hyvin huonosti tunnettua tautiuhkaa ja koen, että kaikkien pitäisi toimia samoin. Lisäksi näen asiassa myös pitkän aikavälin haittavaikutuksia ja siksi olen sitä mieltä, että koulujen pitäisi ehdottomasti pysyä kesään asti kiinni.
Lähestytään asiaa aluksi epidemian näkökulmasta. Tällä hetkellä on edelleen täysin epäselvää, mikä on lasten ja nuorten rooli taudin etenemisessä. Vaikka se olisi periaatetasolla pieni, niin kouluyhteisössä kontaktien ja tartuntatilanteiden määrä yhden päivän aikana on niin valtava, että pienestäkin tulee suurta. Esimerkiksi kouluruokailut on ihan lähtökohtaisesti suunniteltu siten, että mahdollisimman pienessä aikaikkunassa syö mahdollisimman suuri määrä ihmisiä. Omassa koulussani paikkoja on kerrallaan n. 200 ja kaikkien ollessa koulussa ruokailijoita on sama määrä. Lisäksi kouluruokailu on yleensä ns. ”buffet”-muotoinen eli ottimet kulkevat kädestä käteen ja yskösten sisältö lentää suoraan ruoka-astioihin.
Joka väittää, että kyseessä on järjestelykysymys, ei tiedä mistä puhuu. Oppituntien rytmitys ja koulupäivän rakenne on sellainen, että monissa kouluissa ruokailujen rakenne on täysin kiveen hakattu. Sitä ei parissa päivässä rakenneta uudelleen hygienianäkökulmasta.
Olemme nähneet myös hienoja kuvia Norjan ja Tanskan kouluista, joissa oppilaat pitävät oppitunnilla turvaväliä toisiinsa. En tiedä miten vastaava ”social distancing” on tarkoitus järjestää silloin, kun yhdessä tavallisessa luokkatilassa pitäisi opiskella 35 toisen asteen opiskelijaa? Puhumattakaan perusasteen – ah niin hienoista ja moderneista – avoimista oppimisympäristöistä, joissa on parhaimmillaan 80-90 oppilasta tietyllä rajatulla alueella. Juhlasaleja tai auditorioita on yleensä maksimissaan yksi per koulu ja kaikissa ei edes sitä.
Lasten ja nuorten väliset kontaktit nousevat siis koulumaailmassa (etäkouluun verrattuna) sellaiseen potenssiin, että heidän osuutensa taudin levittämisessä on syytä pyöristyä nollaan. Muuten kahdessa viikossa ehtii tapahtua melkoisia kamaluuksia epidemian leviämisen näkökulmasta. Se on väistämätön fakta eikä sitä pystytä millään sirkustempuilla muuksi muuttamaan. Eikä pidä myöskään unohtaa sitä, että keskikokoisessakin kouluyhteisössä toimii kymmeniä aikuisia – suuremmista yksiköistä puhumattakaan. Kahdessa viikossa ehditään hyvin pyörittämään läpi 2-3 tautia levittävää iteraatiokierrosta. Jos ja kun oireettomien osuus on merkittävä, niin parin viikon kouluilulla laitetaan alulle venäläinen ruletti, jonka lopputulosta ihmetellään sitten myöhemmin kesällä.
Mikäli edellä mainittu skenaario hyväksytään tai se on jopa toivottava (=laumasuojastrategia), niin sitten ongelmaksi jäävät muut yhteiskunnalliset vaikutukset – esimerkiksi lasten ja nuorten eriarvoisuus. Jos koulut avataan, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että opettajien tarjoama etäopetus päättyy. Vanhemmat saavat toki pitää lapsensa kotiopetuksessa, mutta kaikki pedagoginen vastuu siirtyy huoltajille.
Koulujen avaamisen tarkoitus on luonnollisesti se, että toukokuun aikana opiskellaan ihan oikeasti asioita. No, mitä tapahtuu sille riskiryhmäläiselle tai riskiryhmäläisen läheiselle lapselle, joka jää terveydellisistä syistä kotiin? Aivan. Hän jää muihin verrattuna entistä enemmän opinnoissaan jälkeen. Toiset saavat lähiopetusta samalla kun kotona olija on täysin huoltajien osaamisen armoilla. Syksyllä jatketaan sitten siitä, mihin keväällä on lähiopetuksessa jääty. Kotiopetuksessa olleiden kohdalla juna on pahimmillaan ihan eri raiteella.
Jos joku dosentti, professori tai muu tutkija on tosiaan huolissaan etäopetuksen vaikutuksesta yleisiin oppimistuloksiin, niin viimeistään nyt kannattaa nostaa pää ylös ja kuunnella kentän ääntä. Ainakin minä olen monta kertaa enemmän huolissani siitä miten erot repeävät yksilötasolla, mikäli koulut avataan. Jos kaikki oppivat nyt 90% siitä mitä normaalisti, niin so what. Se on helppo kiriä kiinni sellaisissa asioissa, joissa se on tarpeellista. Mikäli toiseen vaakakuppiin asetetaan tilanne, jossa valtaosa pystyy jatkamaan syksyllä lähes normaalisti, mutta merkittävä vähemmistö on liki kuukauden oman onnensa nojassa ja sitä kautta kaukana tavoitteista, niin silloin asioiden korjaaminen on monta kertaa haasteellisempaa.
Voisin antaa vielä muitakin argumentteja, mutta kello on yli puolen yön ja aamulla pitää taas olla virkeänä chattaamassa seiskaluokkalaisten kanssa. Riittäkööt tämä siis tällä erää. 🙂
PS. Sen verran on pakko ottaa kirjoitukseen myös paikallispoliittista näkökulmaa, että meille vanhemmille tiedotettiin juuri Marjahatun päiväkodin remontin aikaistamisesta. Sen on tarkoitus alkaa jo vapun jälkeen, koska muutamat harvat varhaiskasvatuksessa olevat lapset voidaan siirtää toukokuun ajaksi toiseen yksikköön. No, mitä tapahtuu, jos koulut avataan ja muutenkin rajoituksia höllennetään? Jep. Valtaosa lapsista palaa päiväkotiin.
Otin asiasta yhteyttä vastuullisiin viranhaltijoihin ja tiedustelin, että onhan olemassa plan-B, jos koulujen avaaminen toteutetaan. Saamani vastaukset olivat seuraavanlaisia: ”Olemme tietoisia – otamme asian huomioon” ja ”Pidetään aikataulusta kiinni, parempaa aikaa ei tule”
En täysin vakuuttunut noista vastauksista. Nähtäväksi jää, miten asiassa toimitaan, jos koulut avataan. Toivottavasti kuitenkaan EI AVATA. Piste.