Palataan ajassa vähän taaksepäin. Koronaepidemian alkuvaiheessa eli maaliskuun alkupuolella valtuusto valitsi kunnanjohtajalle sijaisen opintovapaan ajaksi. Ennakko-odotusten mukaisesti valituksi tuli ylivoimaisella enemmistöllä Pekka Järvi. Onnittelut Pekalle ja tervetuloa (tai -menoa) myrskyn silmään. Uskon ja toivon, että hän tiesi mihin on ryhtymässä – ja ennen kaikkea – että hänellä on myös visio siitä miten tästä nykyisestä umpisolmusta löydetään tie ulos. 🙂 
Samassa kokouksessa valittiin virkaan myös toinen Pekka eli uusvanha talous- ja henkilöstöjohtajamme Pekka Karvonen. Hän on hoitanut samaa tehtävää jo jonkin aikaa väliaikaisella mandaatilla ja nyt tuo pesti sitten vakinaistettiin. Talous- ja henkilöstöjohtajan virka on ollut viimeiset pari vuotta enemmän ja vähemmän tuuliajolla erinäisten syiden vuoksi, joten toiveissa on, että nyt saadaan siihenkin hommaan taas enemmän jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Pekka-2 kun on kuitenkin ollut jo jonkun aikaa talossa, niin hän ei voi ainakaan vedota siihen että ei tiennyt mihin on ryhtymässä.
Edellä mainitut henkilövaihdokset eivät suinkaan ole ainoat laatuaan Hattulassa viimeisen vuoden aikana. Nyt viimeisimpänä maisemaa vaihtoi kunnan viestinnästä, markkinoinnista yms. asioista vastannut yhteyspäällikkö. Tähän kun yhdistetään kaikki kalenterivuoden 2019 aikana vaihtuneet työntekijät, mm. talous- ja henkilöstösihteeri, yläkoulun apulaisrehtori ja lukuisat suorittavan portaan työntekijät, niin voidaan todeta, että tällainen muutosvauhti ei ole ihan tavallista kuntaorganisaatiossa. Varsinkaan kun kyse ei ole eläköitymisistä.
Tämä nyt ei ole mitenkään yllättävää niille, jotka ovat seuranneet lähietäisyydeltä Hattulan kunnan toimintakulttuuria ja sen ongelmia. Kuten medioissa on tuotu esille (ja itsekin kerroin mm. tässä ja tässä kirjoituksessa), luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välillä on selviä ristiriitoja. Sen lisäksi myös ihan puhtaasti henkilöstön sisällä on paljon tyytymättömyyttä. Tämä näkyy paitsi henkilöstön vaihtuvuutena, niin se käy ilmi myös erilaisissa henkilöstökyselyissä ja ihan vaan keskustelemalla kunnan palkkalistoilla olevien henkilöiden kanssa.
Olen nostanut asiaa esille mm. valtuustossa vuosittaisten henkilöstöraporttien käsittelyn yhteydessä. Henkilöstön tyytyväisyyttä ja työhyvinvointia pidetään tärkeänä asiana ja ongelmiin luvataan aina puuttua. Mitä sitten on käytännössä oikeasti tapahtunut? … Aivan.
Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla siihen, että viime vuonna teetetyn Parempi työyhteisö -kyselyn tuloksia ei ole avattu millään tavalla valtuutetuille – ja mahtaako olla kunnanhallituksellekaan? Jokainen voi itse miettiä mitä siitä pitäisi ajatella. Itse totean, että se on ihan luonnollista jatkumoa tuolle edellisen kappaleen lopussa esitetylle saamattomuudelle ja haluttomuudelle puuttua epäkohtiin.
Vuoden 2017 tulokset olivat monen työyksikön ja työntekijäryhmän kohdalta todella hälyttäviä, joten tarkka vertailu vuosien 2017 ja 2019 välillä olisi ehdottoman tärkeää vähintään lautakunta- ja kunnanhallitustasolla. Tiedossani on, että ainakin yhdessä lautakunnassa asia on ohitettu suunnilleen olankohautuksella, vaikka kyseessä on oikeasti yksi tärkeimmistä työkaluista organisaation kehittämisessä. Olenko yllättynyt? No en.
Työntekijänä olen sentään oman yksikköni tulokset pikaisesti nähnyt – ja tiivistetysti voisi sanoa, että eivät ne tulokset nyt mitenkään merkittävästi vuotta 2017 paremmilta näyttäneet. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että tällaista dataa ei välitetä luottamushenkilöille. Tarkoitus on ohjailla laivaa sieltä huipulta käsin, mutta miten korjausliikkeitä voisi edes yrittää tehdä, kun meille ei kerrota mikä osa aluksesta on rikki ja millä tavalla?
Tästä linkistä voi katsoa, miten esimerkiksi Iin kunnassa (saman kokoinen kuin Hattula) ParTy-tuloksia avataan ihan julkisesti pöytäkirjatasolla asti. Myös epäkohdista uskalletaan puhua ääneen. Kuten kaikki tietävät, ensimmäinen osa ongelman ratkaisua on aina sen myöntäminen.
Organisaation sisällä tapahtuvalle myllerrykselle on siis varmasti syynsä. Hattulan tapa ratkaista epäkohtia on toistaiseksi ollut se, että annetaan ovien käydä ja tyytymättömien lähteä, mutta pidetään toimintakulttuuri ennallaan. Tällainen ongelmien piilottaminen maton alle on todella raukkamaista. Onneksi luottamushenkilöiden aloitteesta on jo hyvän aikaa sitten laitettu alulle kokonaisvaltainen organisaatiouudistus. Sen isoin tarkoitus ei toki ole puhdistaa pöytää ongelmien osalta, vaan tavoitteena on kehittää organisaatiota kuntalaisten näkökulmasta – sujuvoittaa prosesseja, parantaa palvelua, selkiyttää tehtäväjakoa. Samalla pyritään valmistautumaan siihen, että valtakunnallinen SOTE-uudistus tullaan saamaan jossain vaiheessa maaliin ja sitä kautta kunnan tehtäväkenttä muuttuu radikaalisti. Tällainen ”iso” muutos tarjoaa kuitenkin väistämättä myös hienon mahdollisuuden toimintakulttuurin kehittämisen näkökulmasta. Henkilökohtaisella tasolla asetan iso(hko)ja odotuksia yhtä lailla tälle sektorille – joskin samalla inhorealisti sisälläni nostaa päätään ja muistuttaa, että nyt puhutaan Hattulasta. 😐
Organisaatioasiaa ja erilaisia vaihtoehtoja on pyöritetty toimielinten ja viranhaltijoiden pöydissä jo parin vuoden ajan, mutta vielä tälläkään hetkellä ei ole millään tavalla tiedossa sitä, minkälainen Hattulan uusi organisaatio tulee lopulta olemaan. Nyt on kuitenkin päästy edes siihen pisteeseen, että poliittinen valmisteluryhmä on jättänyt oman esityksensä kunnanhallitukselle. Hallitus ei tehnyt asiasta sen kummempaa päätöstä vaan merkitsi esityksen ainoastaan tiedoksi edellisessä kokouksessaan.
Täyttä varmuutta ei siis ole siitä millä tavalla ja millä aikataululla asia tästä etenee. Itse toivon hartaasti, että se joka tapauksessa etenee – ja vieläpä tämän vuoden puolella. Nykymuotoisen organisaation haasteet ja uudistamistarpeet ovat niin pahoja ja monimuotoisia, että niiden pala palalta korjaaminen veisi aikaa vuosia ja taas vuosia. Parempi räjäyttää kaikki kerralla ja koota palasista täysin uusi kokonaisuus.
Oli uusi organisaatio sitten minkä näköinen tahansa, niin uudistus tosiaan tarjoaa joka tapauksessa aidon mahdollisuuden uuteen alkuun myös toimintakulttuurin näkökulmasta. Työntekijöiden tehtävänkuvien ja vastuualueiden ravistelu, jonkinlaiset muutokset alais-esimiessuhteissa jne. saattavat kuulostaa pieniltä (ja joidenkin mielestä jopa ikäviltä) muutoksilta arjen työssä, mutta ne pitää ottaa mahdollisuutena. Lähdetään viemään Hattulaa yhdessä eteenpäin uudella organisaatiomallilla, uudella toimintakulttuurilla ja uudella ilmeellä. Ja reilun vuoden päästä myös (toivottavasti) hieman uudistuneella valtuustolla. Itse toki yritän olla jatkossakin mukana molemmissa rooleissa. 😉