Vastuullisuus ja Veikkaus – siinä kaksi v-kirjaimella alkavaa sanaa, joiden pitäisi linkittyä äärimmäisen vahvasti toisiinsa. Valtiollisen rahapelimonopolin oikeutus syntyy nimenomaan vastuullisuuden ja rahapelihaittojen ehkäisemisen kautta. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Veikkauksen masinoima suomalainen rahapelikulttuuri on huomattavasti vastuuttomampi kuin lukuisissa ei-monopolimaissa. Olen kirjoittanut asiasta jo kertaalleen aiemminkin (löytyy täältä), mutta nyt otetaan vähän vertailevampi näkökulma.
Aloitetaan muutamalla faktalla. Saksassa ongelmapelaajia oli vuoden 2018 tutkimuksen mukaan 325 000 (0,56 % aikuisväestöstä). Näistä peliriippuvaisiksi laskettiin noin 180 000 henkilöä (0,31%). Tanskassa vastaavat luvut olivat vuoden 2016 tutkimuksen perusteella 26 000 ongelmapelaajaa (0,65%) ja 10 000 peliriippuvaista (0,25%). Suomalaisten osalta tuorein tieto on ilmeisesti vuodelta 2015. Tuolloin ongelmapelaajien määräksi arvioitiin 124 000 (3,3%) ja peliriippuvaisten määräksi 50 000 (1,3%).
Edellä mainitut luvut ovat valtioiden omien virastojen julkaisemia eivätkä tutkimusmetodit siten ole välttämättä yhteneviä. Väittely tilastojen vertailukelpoisuudesta tai -kelvottomuudesta ei kuitenkaan johda mihinkään enkä aio osallistua siihen keskusteluun. Olen täysin vakuuttunut, että jonkinlaista suuntaa eri maiden rahapelikäyttäytymisestä nuo luvut joka tapauksessa antavat.
Miksi ongelmapelaaminen sitten on Suomessa moninkertaista noihin kahteen verrokkiin nähden – Suomessa on kuitenkin vastuullisuuteen tähtäävä rahapelimonopoli toisin kuin Saksassa ja Tanskassa? Itse lähden siitä olettamuksesta, että suurin syyllinen asiaan löytyy yleisestä rahapelikulttuurista ja sen arkipäiväisyydestä. Rahapelikulttuurin tärkein yksittäinen ilmentymä on fyysiset rahapeliautomaatit. Ne toimivat “sisäänheittotuotteena” rahapelien maailmaan ja ovat myös ylivoimaisesti eniten vakavia ongelmia ja riippuvuutta aiheuttava rahapelien muoto.
Suomessa on yli 18 000 hajasijoitettua rahapeliautomaattia. Niitä on kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla, kahviloissa, ravintoloissa ja jopa uimahalleissa sekä sairaaloissa. Suurimmassa osassa sijoituspaikkoja on useita automaatteja, esimerkiksi marketeissa ja huoltamoilla niitä voi olla jopa 12-15 kappaletta. Näin ollen nyt puuhattu automaattien määrän vähentäminen on täysin kosmeettista ja merkityksetöntä. Veikkauksen edustajat ovat itsekin julkisesti todenneet, että tarkoitus ei ole vähentää pelipisteiden kokonaismäärää millään tavalla.
Sekä Saksassa että Tanskassa pääsääntö on se, että varsinaisten kasinoiden ulkopuolella automaatteja saa olla ainoastaan ravintoloissa ja baareissa (max. 2-3 / baari) sekä erillisissä pelihalleissa (Saksassa max. 12 / pelihalli). Saksassa on myös erilaisia osavaltiokohtaisia säädöksiä mm. siitä miten lähellä muita viihdekeskuksia pelihallit saavat sijaita. Kahdessa jälkimmäisessä maassa rahapeliautomaatit eivät siis kuulu ihmisten jokapäiväiseen elämään. Etenkään alaikäiset eivät totu niiden läsnäoloon ja “arkisuuteen”. Rahapelikulttuuri on siis jo lähtökohtaisesti terveemmällä pohjalla kuin Suomessa.
Toinen merkittävä ero liittyy peliautomaattien rakenteeseen ja toimintaan. Tanskassa maksimipanos on 1 DKK eli noin 0.13 euroa. Pelaamisen voi maksaa ainoastaan kolikoilla tai erillisillä “pelikupongeilla”. Saksassa maksimipanos on 0.2 euroa ja maksimivoitto 2 euroa – jopa maksimaalinen keskituntihäviökin on määritelty (20 euroa / tunti). On selvää, että nämä automaatit on todellakin tarkoitettu puhtaasti viihdepelaamiseen.
Suomessa rahapeliautomaattien maksimipanos on 1-2 euroa, jolloin keskimääräinen tuntihäviö (>70 euroa) on välittömästi moninkertainen Saksaan ja Tanskaan verrattuna. Maksaa voi niin kolikoilla, seteleillä kuin pankkikortillakin. Jopa luottokorttimaksaminen on ollut Veikkauksen agendalla, mutta sitä ei ole (ainakaan toistaiseksi) saatu menemään läpi. Suomen malli siis mahdollistaa huomattavasti “ammattimaisemman” pelaamisen ja minkäänlaisesta vastuullisuudesta tällä sektorilla ei ole tietoakaan.
Suomessa ihmiset on aivopesty siihen, että Veikkauksen ei tarvitse olla vastuullinen – “Suomalainen voittaa aina.” Peliongelmaisten kurmuuttaminen on hyväksyttyä, koska heidän rahoillaan tuetaan järjestösektoria, liikuntaa ja kulttuuria. Saksan ja Tanskan esimerkit kuitenkin osoittavat, että kaikki voisi olla myös toisin. Suomessa käytettiin vuonna 2016 julkista rahaa liikuntaan 166 euroa per asukas. Tanskassa vastaava luku oli vain hieman pienempi, 139 euroa. Kummallista – onko rahoitusta siis sittenkin mahdollista kaivaa myös muualta kuin peliongelmaisten ja pienituloisten taskuista?
Viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt lopullisesti selväksi, että nykyiset poliitikot eivät tähän asiaan tule itsenäisesti puuttumaan. Veikkauksen epäkohtien julkistamisista huolimatta kuullaan jatkuvasti puheenvuoroja, joissa monopolin toimintaa ylistetään maasta taivaisiin. Nyt tarvitaan kansalaisaktiivisuutta – siksi #pelikoneetkauPOISta
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5428
PS. Fyysisten rahapeliautomaattien ongelmat on toistuvasti lakaistu maton alle toteamalla rajoitusten johtavan verkkopelaamiseen ja rahan valumiseen ulkomaisille yhtiöille. Niinpä niin. Jälleen suosittelen tutustumaan Saksaan. Siellä suunnitellaan kovaa vauhtia verkkokasinoiden suitsimista mm. euron maksimipanoksella, pelien kestoa rajaamalla yms. Vastuullisuus on puhtaasti asennekysymys ja Suomessa sitä asennetta ei päättävistä elimistä löydy.
Ongelma on selkeästi määritelty ja me myös tiedämme että suurin osa kansanedustajista on tavalla tai toisella kytköksissä Veikkaukseen. Miten ongelma saadaan ratkaistua ja suomalaisten uhkapelaaminen saadaan pohjoismaiselle tasolle. Vertailun vuoksi suomalainen häviää kaksi kertaa enemmän kuin ruotsalainen!