Jälleen olisi asiaa seudullisesta kuntaliitoksesta. Joukko hämeenlinnalaisia ja hattulalaisia kuntavaikuttajia (ex- ja nykyisiä) päätti taas vaihteeksi avata Pandoran lippaan ja esitteli Hämeen Sanomissa visionsa ”Vanajanlaaksosta”. Kyseinen mielipidekirjoitus on suoranaista dystopian maalailua 25-26% kunnallisveroasteensa kanssa. Vaihtoehtoinen tulevaisuus maalataan luonnollisesti ruusunpunaisilla väreillä. Minkäänlaisia faktoja tai analyyseja väitteiden tueksi ei esitetä.
Olen jo pari kuukautta sitten kirjoittanut samasta asiasta (löytyy täältä). Tuolloin lähestyin asiaa hattulalaisesta näkökulmasta ja totesin jo pelkän ajatuksenkin olevan nykyisessä tilanteessa täysin järjetön. Tällä kertaa päätin selvittää kuntaliitosasiaa objektiivisemmalla otteella ja miettiä miltä maailma näyttäisi esimerkiksi hämeenlinnalaisen silmin. Tiivistetty analyysi eli Hämeen Sanomiin kirjoittamani vastine löytyy tämän kirjoituksen lopusta.
Selvitystyön lopputulos on aika karu. Kaikki löytämäni kuntaliitoksiin ja kuntien kokoon liittyvät uudet tutkimukset (2018 ja 2019) ovat yksimielisiä siitä, että liitoksilla ei ole saavutettu minkäänlaista kustannustehokkuuteen tai vetovoimaan liittyvää parannusta. Oikeastaan tilanne on jopa päinvastoin. Kustannustehokkaimpia kuntia Suomessa palveluntuotannon osalta ovat keskikokoiset kunnat (10 000 – 50 000 asukasta). Esimerkiksi suunniteltu ”Vanajanlaakso” on huomattavasti tätä isompi, joten se saattaisi hyvinkin kohdata monenlaisia mittakaavasta johtuvia haittatekijöitä. Lisäksi tutkimusraporteista käy ilmi, että nämä tulokset eivät ole mitenkään poikkeavia historiallisessa kontekstissa ja että vastaavia tuloksia on saatu myös muualla maailmassa.
Menot eivät siis kuntaliitoksilla merkittävästi vähene. Kuntien tulopuolella taas nykyinen valtionosuusjärjestelmä suosii nimenomaan pieniä yksiköitä, joten siitä suunnasta saatavat tulot todennäköisesti pienenisivät.
Tulot pienenevät, menot eivät vähene, vetovoima ei parane – tämäkö todella on se ruusunpunainen tulevaisuus, jota osa ihmisistä himoitsee? En ymmärrä. Kyse on oltava siitä, että ihmiset luottavat suuruuden ekonomiaan ja fiilikseen, joka syntyy siitä, että kahden tai kolmen kunnanjohtajan sijasta heitä onkin vain yksi.
Ikävä kyllä se on kuitenkin harhaa. Kuntakoon kasvaessa tietyillä sektoreilla saatetaan tarvita jopa uusia hallinnollisia väliportaita. Vähintään entinen palvelutaso on ”pakko” ylläpitää liitoskunnissa pitkän aikaa, jotta ei synny yleislakkoa ja kapinaa. Tuleva kuntaliitos laittaa kunnat yli-investoimaan juuri ennen H-hetkeä. Selityksiä on varmasti monia.
Matemaattinen analyysi ei kuitenkaan valehtele. Kuntaliitokset – varsinkaan vapaaehtoiset – eivät ole mikään oikotie onneen. Helpommalla pääsee, kun jokainen kunta tutkii omia rakenteitaan ja etsii omat pienet puronsa. Seudullista yhteistyötä unohtamatta.
Selvitystyössä käytetyt tutkimusraportit:
PARAS-hankkeen aikana toteutettujen kuntaliitosten vaikutukset
Kuntaliitosten elinkeinovaikutukset – Seurantatutkimus PARAS-hankkeen kuntaliitoksista. (ei ilmeisesti julkaistu verkossa?)
—
Joukko poliitikkoja ja muita paikallisia vaikuttajia otti mielipidekirjoituksessaan (HäSa 28.1.) kantaa seudullisen kuntaliitoksen puolesta. Kyseinen kirjoitus oli malliesimerkki mielikuvamarkkinoinnista ilman ainoatakaan väitteitä tukevaa faktaa. Haluan vastapainoksi esittää muutaman esimerkin tuoreimmista kuntaliitoksiin liittyvistä tutkimuksista ja niiden johtopäätöksistä.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava tutkija Janne Tukiainen on tutkinut 10 vuoden takaisia kuntaliitoksia: “Tulosten mukaan kuntaliitoksilla ei ole ollut havaittavaa vaikutusta kuntien kokonaismenoihin…” (T. Saarimaa & J. Tukiainen, KAK 2/2018). Yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Niko Vartiainen tutki samoja kuntaliitoksia elinkeinopolitiikan näkökulmasta (Focus Localis 4/2018): “Vaikka kunnan asukasluku kasvaa paperilla, tulokset osoittavat, ettei kuntarajojen poistaminen tee kunnasta houkuttelevampaa sijoittumiskohdetta asukkaille, työpaikoille tai yrityksille.”
Edellä mainittujen tutkimusten perusteella ei ole mitään syytä olettaa, että kuntaliitoksen kautta Hämeenlinnan seutukunta muuttuisi yhtään vetovoimaisemmaksi tai että julkisen sektorin yhteenlasketut kulut pienenisivät.
Uuden kunnan tulot sen sijaan erittäin todennäköisesti pienenisivät, ainakin jos nykymuotoinen valtionosuusjärjestelmä on voimassa. Lisäksi liitos saattaisi aiheuttaa kustannustehokkuuden osalta jopa ns. mittakaavahaittoja.
Niko Vartiainen on tutkinut myös kuntien asukasluvun ja palvelutuotannon kustannusten yhteyttä ja toteaa raportissaan, että “…tulokset antavat siis lisätietoa siitä, että keskikokoisissa kunnissa kuntapalveluja voidaan tuottaa alhaisemmilla kustannuksilla.” (N. Vartiainen, KAK 3/2019). Kyseisen tutkimuksen mukaan palvelut tuotetaan tehokkaimmin nimenomaan 10 000 – 50 000 asukkaan kunnissa.
Minä en vastusta kategorisesti kuntaliitoksia, mutta poliittisten päätösten pitää aina perustua tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden lausuntoihin. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole minkäänlaista syytä harkita kuntaliitosta tai edes uhrata resursseja ja veroeuroja asian alustavaan selvittelyyn.