Vielä muutama sana joulukuun valtuustosta ja alkaneen vuoden talousarviosta. Merkittävät päätökset mm. verotusta koskien tehtiin toki jo marraskuussa, mutta silti talousarvio on tärkein yksittäinen päätös, joka kunnassa vuosittain tehdään. Tai siis ainakin sen pitäisi olla sitä.
Pidin talousarviokeskustelun yhteydessä jo perinteeksi muodostuneen puheenvuoroni siitä, miten typerää on se, että Hattulassa valtuustossa päätetään budjetista ainoastaan toimialojen toimintakatteen tasolla. Lyhyesti sanottuna kyse on siis siitä, että esimerkiksi 30 000 asukkaan Nokialla valtuusto äänesti talousarvion yhteydessä mm. perusopetuksen tuntikehyksen leikkaamisesta, kymppiluokan lakkauttamisesta, lumitykkien ostamisesta ja omaishoidon tukien suuruudesta. Meillä tuollaisista asioista ei edes voisi äänestää, koska niitä ei ole kirjattu millään tavalla talousarvioon vaan ne jätetään puhtaasti lautakuntien päätäntävallan alle.
Hattula on pieni kunta ja valtuustotasolla olisi todella helppoa seurata ihan pieniäkin rahavirtoja ja päättää mihin rahoja tosiasiassa käytetään. Mutta ei. Mitä meillä tehdään? Valtuusto lätkäisee perusturvalle 26 miljoonaa euroa ja sivistykselle 13 miljoonaa euroa ja toteaa, että lautakunnat voivat – hieman kärjistetysti sanottuna – tehdä vuoden aikana niillä mitä parhaaksi katsovat.
Hattulan talousarviokeskustelut ovat viime vuosina jääneet poikkeuksetta todella lyhyiksi. Kun ei ole mahdollista vaikuttaa asioihin, niin miksi sitten edes keskustella? Valtaosassa kunnista talousarvion käsittely kestää tunteja, kaupunkitasolla siihen voi mennä koko päivä – meillä budjetti on parhaimmillaan nuijittu muutamassa minuutissa. Vaikka pitkä käsittely ei olekaan mikään tavoitetila, niin kyllä se kuvaa mielestäni hyvin ongelmaa ja sen laatua.
En siis millään tavalla halua aliarvioida lautakuntatyöskentelyä, mutta fakta on joka tapauksessa se, että niissä on jäseninä paljon ei-valtuutettuja. Heitä ei ole valittu vaaleilla eivätkä he myöskään kanna “poliittista vastuuta” samalla tavalla kuin valtuuston jäsenet. Myös lautakuntien päätöksistä tullaan helposti valittamaan valtuutetuille, oli heillä mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan tai ei. Tämä epäsuhta korostuu nimenomaan puhuttaessa talousasioista ja rahan jakamisesta eri kohteisiin. Itse pidänkin vallalla olevaa toimintakulttuuria suorastaan edesvastuuttomana. Valtuusto ylimpänä päättävänä elimenä ei ota oikeastaan yhtään minkäänlaista kantaa rahankäytön suhteen vaan delegoi sen kokonaisuudessaan eteenpäin. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, että vallan ja vastuun pitäisi kulkea käsi kädessä. Nyt näin ei tapahdu.
Ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että kunnan jokaisen euron kohtalosta päätetään valtuustotasolla. Mikäli kuitenkin budjettia avattaisiin talousarviossa edes palvelualuetasolla, niin valtuusto voisi paremmin ohjata rahavirtoja haluamaansa suuntaan – satsataanko perusopetukseen, varhaiskasvatukseen vai kulttuuriin ja vapaa-aikaan? Minkälainen panostus ensi vuonna laitetaan työllisyydenhoitoon? Tällaisen jaon kautta myös pienempiin yksityiskohtiin olisi tarvittaessa mahdollisuus puuttua, koska yksittäiset talousarviokirjan luvut eivät pitäisi sisällään niin massiivisia kokonaisuuksia.
Otetaan yksi esimerkki. Erään hattulalaisen merkittävän yhteisötoimijan edustajien mukaan kunta olisi tänä vuonna pienentämässä tukeansa (tai oikeammin yhteistyörahoitusta) merkittävästi (en puutu yksityiskohtiin, koska en vielä ole päässyt selvyyteen pitääkö tämä “tieto” paikkansa). Joka tapauksessa kyseessä on tyyppiesimerkki sellaisesta asiasta, johon valtuustollakin pitäisi olla halutessaan mahdollisuus vaikuttaa. Puhutaan sekä merkittävästä imagotekijästä että kunnan sisällä tapahtuvasta palvelutarjonnasta. Nykymuotoisessa talousarviossa kyseiseen rahoitusasiaan puuttuminen valtuuston taholta on kuitenkin täysin mahdotonta, koska minkäänlaista kirjausta tai edes viitettä suuntaan tai toiseen ei ole olemassa. Ei löydy myöskään mitään momenttia, jonka suuruutta voisi kyseenalaistaa. Tämäkin summa on pienenä piilotettuna osana mahdollisesti jossakin toimialan ”palvelujen ostojen” sisällä. Valtuutettuna voin siis pistää ainoastaan sormet ristiin ja toivoa, että vastuussa oleva viranhaltija ja / tai toimielin tekee järkevän päätöksen asian suhteen. Onko se oikein? Minusta ei.
Edellinen esimerkki on toki vain pisara meressä. Huomattavasti enemmän olen huolissani siitä, että Hattulassa valtuusto ei pysty millään tavalla päättämään isommistakaan asioista – esimerkiksi perusopetukseen käytettävästä resurssista. Mikäli valtuusto haluaa lisätä / leikata opetuksen rahoitusta, niin tällä hetkellä muutos voidaan tehdä ainoastaan koko toimialan tilitykseen. Lautakunta kohdentaa sen sitten käyttösuunnitelmassaan opetukseen – tai johonkin muuhun.
Ilokseni sain huomata, että tällä kertaa palopuheeni talousarviokäytännön muuttamisesta ei kaikunut täysin kuuroille korville vaan se keräsi jopa maltillista kannatusta – useammastakin suunnasta. Tähän asti kyseisestä asiasta paasaaminen on nimittäin ollut pelkkää tuuleen huutelua, vastaanotto on ollut murahtelua ja “ei me nyt semmoista” -tyyppistä muutosvastarintaa. Kulttuurillinen muutos saattaa viedä vielä vuoden tai pari, mutta ajatellaan positiivisesti ja uskotaan, että kyllä se vielä sieltä tulee. 🙂
Oman nostoni lisäksi talousarviokeskustelussa “jaettiin” myös lisää rahaa pariinkin eri kohteeseen. Ketään ei varmaankaan ylllätä se, että yksityistieavustuksia haluttiin tänäkin vuonna muokata. Se kun on niitä ainoita summia, joita talousarviokirjassa esitetään sellaisenaan ja siten muutos on ylipäätään mahdollinen. Esitetty ja hyväksytty 5000 euron korotus on kuitenkin tienhoitokuntien näkökulmasta pelkästään symbolinen ja täysin turha – vaikuttavampia kohteita kunnasta löytyy läjäpäin. Itse äänestin tyhjää ihan puhtaasti protestina asian turhuutta kohtaan.
Toinen ja huomattavasti merkityksellisempi esitys oli se, että Pelkolan kylälle suunnataan 20 000 euroa urheilu- / jääkentän kunnostukseen ja ylläpitoon. Siis 20 000 euroa ohi alkuperäisen budjetin, hankkeeseen, josta hyötyy kourallinen ihmisiä?! Samaan aikaan yhteisötoimijoiden tukia mahdollisesti leikataan, vaikka niiden vaikuttavuus on aivan eri tasolla. Esitystä perusteltiin kyliin panostamisella ja rivien välissä lupailtiin, että ensi vuonna vuorossa olisi jokin muu kylä. Omat kysymysmerkkini juuri kaksinkertaistuivat! Ei tällaisia esityksiä ja pidemmän aikavälin linjauksia tuoda todellakaan suoraan valtuustoon ilman valmistelua. Varsinkaan sellaisen henkilön taholta, joka istuu kunnanhallituksen pöydän ääressä ja olisi mainiosti voinut keskusteluttaa asian jo siellä. Uskomatonta populismia ja veronmaksajien rahojen väärinkäyttöä.
Kyliin panostaminen on toki erinomaisen hyvä ajatus, mutta huomattavasti parempia ja vaikuttavampia vaihtoehtoja on olemassa kuin yhden kentän kunnostaminen isolla rahalla. Yksi sellainen olisi ollut esimerkiksi yhteisötoimijoiden palkitseminen siitä, että vievät toimintaa kyliin ja vastaavan toiminnan laajentaminen. 20 000 euroa on järkyttävän iso raha, kun samaan aikaan monessa momentissa höylätään pois muutaman sadan euron menoeriä.
Äänestettäessä muutosesityksestä mielipiteet jakaantuivat ja lopputulos oli 19-16 esityksen puolesta. Mainittakoon, että vihreä valtuustoryhmä oli ainoa, joka oli kokonaisuudessaan tarkan taloudenpidon puolella ja vastusti tätä ylimääräistä rahanjakoa. Itseäni hämmentää erityisesti se, että “kokoomuksen kirstunvartijoista” peräti 7/10 äänesti muutoksen puolesta. Jos joku haluaa tarkistaa “oman” valtuutettunsa mielipiteen, niin taulukko löytyy täältä –> äänestysluettelo § 803.
Joulukuun valtuusto lienee nyt käsitelty ja on vähitellen aika suunnata katseita eteenpäin mm. kouluprojektin ja väistötilaratkaisujen muodossa. Joskin samaan hengenvetoon on myös todettava, että tulen kyllä lähiaikoina palaamaan vielä vuoden 2019 tapahtumiin – näkökulmana valtuuston päätösten ohittaminen ja ylikävely.