Hämeenlinnan kaupunginhallitus keskustelee maanantaina kuntalaisaloitteesta, jossa yli 2300 ihmistä vaatii yleisen kansanäänestyksen järjestämistä toriparkkiin liittyen. Oma mielipiteeni asiasta on päivänselvä ja olen tuonut sen aiemminkin esille mm. tässä kirjoituksessa. Olen demokratian vankkumaton kannattaja ja uskon suoran demokratian lisäämiseen varsinkin paikallisella tasolla. Kunnat ovat olemassa kuntalaisia varten ja niiden kehitystä pitää viedä asukkaiden haluamaan suuntaan.
Edellinen toteamus ei siis missään tapauksessa koske pelkästään toriparkkia vaan ihan kaikkia sellaisia kysymyksiä, jotka kuntalaiset kokevat tärkeiksi. Esimerkiksi veronkorotukset ovat sellaisia asioita, joita pitäisi ehdottomasti kysyä myös kansalta ennen lopullista päätöksentekoa. Ei tietenkään niin, että haluavatko ihmiset korkeampia veroja (kyllä/ei) vaan siten, että toisena vaihtoehtona olisi selkeä toimenpidelistaus karsittavista tai heikennettävistä palveluista. Viimeksi eilen Hattulan valtuustoseminaarissa kiisteltiin siitä haluavatko kuntalaiset mieluummin veronkorotuksia vai palveluleikkauksia. En ymmärrä miksi noin simppelistä asiasta pitää väitellä kerta toisensa jälkeen tällaisena digitalisaation aikakautena. Kysytään suoraan kuntalaisilta – sillähän se selviää.
No niin, nyt palataan itse agendaan eli toriparkkiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on perustella (jonkinlaisen) äänestyksen tarpeellisuus ja ampua alas virheellisiä ja harhaanjohtavia väitteitä, joita on esiintynyt niin julkisessa keskustelussa kuin myös kaupunginhallituksen pykälän esittelytekstissä.
Allekirjoittaneiden määrä
Osa ihmisistä on ollut sitä mieltä, että 2300 allekirjoittanutta on naurettavan pieni määrä. Se on kuitenkin reilut neljä prosenttia kaikista yli 15-vuotiaista hämeenlinnalaisista. Esimerkiksi kansalaisaloitteen siirtyminen eduskuntakäsittelyyn vaatii taakseen ainoastaan hieman yli yhden prosentin täysi-ikäisestä väestöstä. Tässä on takana nelinkertainen määrä ihmisiä siihen verrattuna. Se tarkoittaisi kansalaisaloitteeseen siirrettynä noin 200 000 allekirjoitusta. Aivan. Taitaa jäädä aika moni suurta mediahuomiota saanut kansalaisaloite tässä suhteessa jalkoihin?
Huomionarvoista on myös se, että toriparkkialoitteeseen kerättiin allekirjoituksia vain ja ainoastaan sähköisessä muodossa. On selvää, että allekirjoittaneiden määrä olisi kasvanut merkittävästi, jos tukensa olisi voinut osoittaa myös kynällä ja paperilla. Kyseessä onkin seitsemänneksi eniten sähköisiä allekirjoituksia kerännyt aloite koko kuntalaisaloitetoiminnan historiassa. Edellä ovat ainoastaan kolme Helsinkiä koskevaa aloitetta sekä yksi Espoon, yksi Kuopion ja yksi Turun aloite. Asukaslukuun suhteutettuna Hämeenlinna ja toriparkki nousee siis selkeäksi ykköseksi isojen kaupunkien sarjassa.
Hinta
Virallinen kansanäänestys vaatii viralliset järjestelyt ja siksi se ei ole mikään halpa järjestettävä. Kaupunginhallituksen esityslistan mukaan Hämeenlinnassa kustannukset tulisivat olemaan hieman yli 100 000 euroa. Nykyisessä kuntatalouden tilanteessa vapaaehtoinen 100 000 euron kuluerä vaikuttaa ilman muuta isolta. Se vastaa 2-3 henkilötyövuoden kustannuksia ja tekeville käsille olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi lastensuojelussa tai vanhustenhoidossa.
Täysin vastaava äänestys olisi kuitenkin mahdollista järjestää myös huomattavasti edullisemmin. Esityslistassa todetaan, että ”Aloitteessa mainitun neuvoa-antavan kunnallisen kansanäänestyksen korvaaminen sähköisellä kyselyllä ei ole lain mukaan mahdollista.” Tämä pitää toki teoriassa paikkansa, mutta jos otetaan tuo ”korvaaminen” pois ja vaihdetaan sanamuodoksi ”…järjestetään kansanäänestyksen sijasta…”, niin kappas – laki ei olekaan mikään este. Luottamushenkilöt voivat siis halutessaan hylätä aloitteen kansanäänestyksestä ja päättää samassa yhteydessä sähköisen kyselyn järjestämisestä. Tämän tietää myös asian esittelijä. Sanamuodon valitseminen niin, että lakiin vetoaminen mahdollistuu on täysin tietoista ja omasta mielestäni todella röyhkeää harhaanjohtamista.
Edelleen esityslistatekstiin on kirjattu, että sähköisen kyselyjärjestelmän ”…hankinta olisi oma erillinen prosessinsa eikä sen kustannuksia ole tässä vaiheessa arvioitu.” Niin – miksi ei ole arvioitu? Olisiko siksi, että halpa hinta saattaisi johtaa siihen, että sellainen päätettäisiin järjestää? Erilaiset tunnistautumista vaativat kyselyt ovat nykyaikaa ja valmiita pohjia on olemassa. Esimerkiksi Helsingissä osallistuvaa budjetointia tehdään tänä syksynä juurikin tunnistautumisen vaativan OmaStadi-hankkeen puitteissa. En ole alan asiantuntija, mutta valistunut arvaukseni on, että kertaluontoinen kysely alihankkijan toteuttamana voisi maksaa joitakin tuhansia euroja (max. 10 000 euroa?). Se kuulostaa ainakin omaan korvaani sellaiselta summalta, joka on hyväksyttävää uhrata demokratian toteuttamiseksi. Lisäksi tällaisen sähköisen kyselyn bonuspalkinto on siinä, että kysymyksenasettelu voidaan aina tehdä vapaasti ja samalla kertaa voidaan kysyä kuntalaisten mielipidettä lukuisista muistakin asioista.
Demokratian toteutuminen
Edelleenkin aivan liian monet ihmiset ovat sitä mieltä, että demokratia toteutuu, kunhan asia jätetään demokraattisesti valittujen valtuutettujen päätettäväksi. Asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen ja yksiselitteinen. Demokratia on – tai ainakin pitäisi olla – jatkuvaa kansan enemmistön tahdon toteuttamista. Ei sitä, että kerran neljässä vuodessa valitaan joukko ihmisiä, jotka sen jälkeen tekevät päätöksiä täysin oman mielensä mukaan. Suomen lakiin on ihan hyvästä syystä kirjattu toimintatavat, joilla kuntalaisten on mahdollista saada äänensä kuuluviin ja vaatia osallistumista päätöksentekoon. Nyt noita nimenomaisia lakiin kirjattuja toimintatapoja on käytetty. Jos asia sivuutetaan olankohautuksella, on täysin turha puhua mistään demokratian toteutumisesta.
Summa summarum – toivottavasti kaikki ymmärtävät, että toriparkkialoitteessa ei ole kyse mistään mitättömästä mielenilmauksesta vaan pikemminkin hyvin ainutlaatuisesta kuntalaisaktiivisuudesta koko Suomen mittakaavassa. Tästä syystä sitä pitää myös kohdella arvoisellaan tavalla. Ymmärrän kansanäänestyksen hylkäämisen, jos ja vain jos samassa yhteydessä päätetään korvaavan äänestystavan järjestämisestä. Mikäli aloite ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä, on kyseessä sellainen isku demokratian kasvoille, että sitä on täysin mahdotonta selittää kuntalaisille. Ei ole olemassa ainoatakaan järjellistä syytä, miksi ihmisiltä pitäisi kieltää oman näkemyksensä kertominen, jos he kerran sitä näin vahvasti toivovat. Täytyy muistaa, että kyseessä on joka tapauksessa vain neuvoa-antava äänestys ja lopullinen päätösvalta on aina luottamushenkilöillä – oli äänestystulos mikä tahansa.