Tätä tässä on odotettu. Vihdoinkin jokin puolueeton taho toteaa, että Hattulan sivistyspuolen toimintakulttuuri sisältää erittäin kyseenalaisia menettelytapoja. Ja ei oikeastaan edes kyseenalaisia, vaan suorastaan lain- ja jopa ihmisoikeuksien vastaisia menettelytapoja.
Oikeusasiamiehen kanslia antoi viikon sisällä kaksi erillistä päätöstä Hattulan sivistystoimea koskeviin kanteluihin. Molemmissa tapauksissa asia päätettiin kantelijan hyväksi ja kunnan puolelta asioihin osallistuneet tahot saivat osakseen hyvin voimakasta kritiikkiä.
Tapaus 1 – sananvapauden loukkaaminen
Tämä on siis oma kanteluni, jonka laitoin vireille jo keväällä 2018. Lisätietoa tapauksen taustoista voi lukea täältä ja täältä. Hämeen Sanomien tilaajat ja satunnaislukijat pääsevät halutessaan lukemaan myös toimittajan näkemyksen täältä (HäSa 12.10.). Tiivistetysti kyse on siitä, että sain työnantajalta suullisen huomautuksen (joka annettiin kirjallisena?) siitä syystä, että kritisoin täällä omassa poliittisessa blogissani sivistystoimen viranhaltijoiden esittämiä laskelmia.
Oikeusasiamiehen ratkaisu on täysin yksiselitteinen. Minä olisin saanut esittää tällaisia lausuntoja jopa pelkkänä tavallisena yksityishenkilönä ilman, että työnantajalla on oikeus puuttua asiaan. Lisäksi oikeusasiamies painottaa sitä, että kansan valitsema päättäjä nauttii korotettua sananvapauden suojaa ja jopa toteaa, että julkisessa keskustelussa “…saa turvautua tietyn asteiseen liioitteluun ja jopa provokaatioon eli esittää lausumia, jotka jossakin määrin ylittävät maltillisuuden rajat.”
Vaikka varsinainen päätös oli ainakin itselleni hyvin odotetunlainen, niin otan ilolla vastaan ratkaisussa annetut perustelut, jotka takaavat minulle aiempaa paremman työrauhan poliittiseen vaikuttamiseen. Kuten Hämeen Sanomillekin totesin – “Olen koulupuolen asiantuntija ja minun täytyy saada olla sitä myös politiikassa.”
Nyt annetussa ratkaisussa itseäni harmittaa se, että moitteet kohdistetaan käytännössä ainoastaan lähiesimieheeni eli silloiseen apulaisrehtoriin. On selvää, että tällaisia kurinpidollisia päätöksiä ei tee yksikään väliportaan esimies itsenäisesti konsultoimatta muita vastuullisia viranhaltijoita. Ei varsinkaan puoli vuotta aiemmin organisaatioon tullut uusi työntekijä. Lisäksi minä lähetin aikanaan huomautuksen perumista vaatineen vastineen myös sivistysjohtajalle, kunnanjohtajalle ja kunnanhallituksen sekä valtuuston puheenjohtajille. Koko kuntaorganisaatio on siis ollut tietoinen menettelystä ja ilmeisesti pitänyt sitä oikeutettuna – tai ollut muista syistä haluton puuttumaan asiaan.
Edellisen valossa onkin pöyristyttävää, että sivistysjohtaja kehtaa Hämeen Sanomissa vierittää syyn yksin apulaisrehtorin niskoille: “Huomautuksen antanut entinen apulaisrehtori on tulkinnut työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia eri tavalla kuin eduskunnan oikeusasiamies.” Kuten ylempänä on kerrottu, täysin todistettavasti tämän saman tulkinnan takana on koko organisaatio – myös hän itse.
Tapaus 2 – viivyttely oikaisuvaatimuksen käsittelyssä:
Toinen oikeusasiamiehen kanslian tuore ratkaisu liittyy suurempaan kokonaisuuteen, joka sai alkunsa jo yli kaksi vuotta sitten ja jota on sen jälkeen pyöritetty niin kunnan sisällä, aluehallintovirastossa kuin hallinto-oikeudessakin. Ulkopuolisen silmin näin laaja viranomaiskäsittely saattaa vaikuttaa “ylimitoitetulta”, mutta Hattulan sivistystoimessa se on – jos nyt ei ihan normaalia – niin ainakin hyvin lähellä sitä. Kuten lukijoillekin on ehkä käynyt selväksi, tehtyjä virheitä ei myönnetä mistään hinnasta ja oikeuden saamiseksi pitää olla valmis viemään asia korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Aivan kuten minä toimin tuossa huomautustapauksessa.
Itse tähän monisyiseen tapaukseen ja siihen liittyviin ongelmiin en ota kantaa tässä ja nyt. Tiivistetyn (ja karsitun) version tapahtumista voi lukea esimerkiksi tästä Ylen uutisesta. Hallinto-oikeuden käsittely on kesken ja palaan perimmäisen ongelman äärelle vasta siinä vaiheessa kun siitä on olemassa oikeusoppineiden päätöksiä. Se, mitä tässä yhteydessä käsitellään on siis ainoastaan tuo oikeusasiamiehen ratkaisema yksi nyanssi eli oikaisuvaatimuksen käsittelyn tarpeeton viivyttäminen.
Lyhyesti kyse on siis siitä, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus palautti tammikuussa 2019 erään oikaisuvaatimuksen Hattulan sivistyslautakunnan päätettäväksi. Sivistyslautakunta ei tehnyt seuraavassa helmikuun kokouksessaan asiassa mitään päätöstä, vaan palautti koko asian uudelleen valmisteltavaksi. Asian uudessa valmistelussa kesti yli kaksi kuukautta, vaikka lopputuloksena syntynyt päätös oli lähes prikulleen samansisältöinen kuin alkuperäinen päätös. Tämän jälkeen asianomainen teki luonnollisesti uudesta päätöksestä uuden oikaisuvaatimuksen, joka jätettiin kuntaan huhtikuussa. Päätös uutta oikaisuvaatimusta koskien tehtiin sivistyslautakunnan toimesta vasta elokuussa.
Sekä kunta- että hallintolaissa todetaan, että oikaisuvaatimukset tulee käsitellä kiireellisinä. Kuntapuolella tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että käsittelyn pitäisi tapahtua oikaisuvaatimuksen jättämistä seuraavassa toimielimen kokouksessa, jos sille ei ole mitään ylitsepääsemätöntä estettä. Hattulan sivistyslautakunta väittää vastineessaan, että asia on käsitelty “…olosuhteet huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla”. Väite on täysin naurettava. Sama koskee sivistysjohtajan vetoamista henkilöstön sairauslomiin: “Käsittelyn viivästyminen johtui muun muassa viranhaltijoiden sairauslomista.” (HäSa 12.10.)
- Miten on mahdollista, että sivistysjohtajalta kului yli kaksi kuukautta siihen, että hän sai valmisteltua käytännössä samansisältöisen päätöksen kuin oli jo aiemmin tehnyt? Sen olisi voinut halutessaan tehdä välittömästi helmikuun kokousta seuranneena päivänä. Tietääkseni hän ei ollut päivääkään sairauslomalla tämän kahden kuukauden aikana.
- Miten on mahdollista, että asia ei ollut toukokuussa sivistyslautakunnan kokouksen esityslistalla? Sivistysjohtaja oli tuolloin itse sairauslomalla, mutta jos asia olisi käsitelty lain vaatimalla tavalla, hän olisi lisännyt heti oikaisuvaatimuksen jättämisen jälkeen asian seuraavan kokouksen asialistalle ja siten varmistanut, että asia käsitellään kiireellisenä.
- Miten on mahdollista, että vs. sivistysjohtaja ei nostanut asiaa toukokuun kokouksen esityslistalle? Asia käsiteltiin kokouksessa ilmoitusasiana eli hän oli täysin tietoinen sen vireilläolosta. Esittelijänä toimivan viranhaltijan pitäisi ehdottomasti tietää millä aikataululla oikaisuvaatimukset pitää käsitellä.
- Miten on mahdollista, että sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei nostanut asiaa toukokuun kokouksen esityslistalle? Asia käsiteltiin kokouksessa ilmoitusasiana eli hän oli täysin tietoinen sen vireilläolosta. Lautakuntaa johtavan luottamushenkilön pitäisi ehdottomasti tietää millä aikataululla oikaisuvaatimukset pitää käsitellä.
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kyse ei todellakaan ole ollut “olosuhteet huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla” käsittelystä vaan täysin tietoisesta viivyttelystä jokaisessa mahdollisessa välissä. Tämän toteaa myös apulaisoikeusmies ratkaisussaan kuvatessaan Hattulan menettelyä yksiselitteisesti “lainvastaiseksi”.
Kyseessä on jälleen yksi epämieluisa toimintakulttuurin muoto, joka on todella tyypillinen Hattulan sivistystoimelle. Mm. henkilöstön virkavapaushakemuksia on useaan otteeseen käsitelty viimeisellä mahdollisella ajanhetkellä, vaikka kaikkien osapuolten edun mukaista olisi tehdä päätös ajoissa. Puhumattakaan tällaisista ikävistä tapauksista, joissa käsittelyä siirretään jokaisessa mahdollisessa välissä ja käydään ilmeisesti jonkinlaista “väsytystaistelua” valittajaa vastaan. Olen käsitellyt Hattulan sivistystoimeen liittyvää päättämättömyyden kulttuuria myös tässä erillisessä blogikirjoituksessa.
Todettakoon vielä, että apulaisoikeusasimies antoi tässä kakkostapauksen ratkaisussaan moitteita viivyttelyn lisäksi erikseen myös sivistysjohtajan huonosti perustelluille päätöksille. Tämä ratkaisu onkin siinä mielessä hyvä, että kritiikkiä sataa laajasti koko organisaatiolle. Viivyttelystä vastuussa ovat yksiselitteisesti kaikki mahdolliset tahot – sivistyslautakunta ja erityisesti sen puheenjohtaja, sivistysjohtaja ja vs. sivistysjohtaja. Lisäksi siis annettiin nuo ekstramoitteet sivistysjohtajan heikolle hallintolain noudattamiselle perustelujen osalta.
Nämä kaksi päätöstä ovat toivottavasti ensimmäinen askel kohti lopullisempaa ratkaisua eli kokonaisvaltaisesti parempaa toimintakulttuuria. Nyt kun asioista on mustaa valkoisella, epäkohtia ei voida enää pelkästään kieltää vaan toimintaan liittyvien ongelmien olemassaolo on pakko myöntää myös organisaation sisällä. Ja kuten kaikki tietävät ongelman myöntäminen on se “step one”.
Mutta kuten tiedetään, pessimisti ei pety – joten tiedostan myös sen skenaarion olemassaolon, että Hattulasta löytyy niin luupäisiä henkilöitä, että tämäkään ei vielä riitä. Että samoja rajoja kokeillaan yhä uudelleen ja uudelleen. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin valmis myös siihen. Minä en ole tullut tähän peliin mukaan luovuttaakseni. Asiat viedään yksi kerrallaan ylempien tahojen arvioitavaksi niin kauan kuin toimintatavat eivät muutu. Lupaan, että Hattulan sivistystoimesta tulee vielä joskus mainettaan parempi paikka – niin työntekijöiden kuin kuntalaisten näkökulmasta. Sitä en kuitenkaan pysty lupaamaan tapahtuuko tämä muutos ennemmin vai myöhemmin. Mutta kyllä se tapahtuu. ?