Pitkäaikaisen kiistakapulan eli perusopetuksen säästöjen lisäksi Hattulassa keskustelua on viime aikoina aiheuttanut kunnan omaisuuden myynti. Keskiöön on noussut erityisesti Ahorannan leirikeskus.
Pohjimmiltaan tässä asiassa on siis kyse siitä, että tämän vuoden talousarviota rakennettiin kestämättömällä tavalla ja budjettiin sisällytettiin usean sadan tuhannen euron ylimääräinen myyntivoittotavoite. Itse jätin valtuustossa veroprosenttipäätöksen yhteydessä eriävän mielipiteen, jonka yhtenä perusteena oli juuri tämä asia. En voi millään muotoa hyväksyä sitä, että kunnan talous nostetaan miinukselta plussalle kiinteää omaisuutta myymällä. Kunnan normaalit tulot ja menot pitää olla tasapainossa. Omaisuutta voidaan toki myydä, mutta sen tulisi olla “ylimääräistä” rahaa, jolla voidaan tarjota kuntalaisille jotakin ekstraa. Ei taloutta voi rakentaa niin, että vuotokohtia paikataan teipillä ja ensi syksynä ollaan taas saman ongelman ääressä – kiinteää omaisuutta köyhempänä.
No – vastalauseestani huolimatta budjetti siis kuitenkin hyväksyttiin ja nyt ollaan sitten toimeenpanovaiheessa. Toisin sanoen ylimääräinen myyntivoitto pitää raapia kasaan tavalla tai toisella. Ensimmäinen vaihe tässä prosessissa on ollut kunnan kiinteän omaisuuden listaaminen ja potentiaalisten myyntikohteiden kartoittaminen.
Hattulan kunta omistaa joitakin yksittäisiä asunto-osakkeita ja niiden asettaminen myyntiin lienee helppo valinta kaikille päättäjille. Varsinainen kunnan vuokra-asuntotarjonta on siis oma kokonaisuutensa eikä tällä toimenpiteellä ole minkäänlaista vaikutusta siihen. Yksittäisten rivi- ja kerrostaloasuntojen omistaminen ympäri Parolaa ja edelleen vuokraaminen eli käytännössä ”asuntosijoittaminen” ei missään tapauksessa kuulu kunnan ydintehtäviin. Eli myydään pois vaan – olettaen, että joku ne tässä markkinatilanteessa suostuu käyvällä hinnalla ostamaan.
Mutta entä sitten, jos pelkät asunto-osakkeet eivät riitä? Käsittelyyn joutuvat väistämättä myös erikoisemmat kiinteistöt kuten Hurttalan liikuntasali ja Ahoranta. Olen syntyperäinen hattulalainen ja vietin yli 20 vuotta nuoruudestani lähes yksinomaan metsissä suunnistusharrastuksen merkeissä. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) minulle ei ole koskaan syntynyt mitään erityistä sidettä Ahorantaan. Voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun olen ylipäätään käynyt kyseisessä paikassa. Olen ilmeisesti viettänyt tarpeeksi aikaa luonnon keskellä ja erilaisissa leirikeskuksissa ilman Ahorantaakin. Tämä on yksi pääsyy siihen, miksi alunperin ajattelin, että Ahorannan myyminen ei olisi iso menetys kunnalle. Jos minä olen käynyt siellä pari kertaa vuosikymmenessä, niin miten sillä voisi olla iso merkitys muillekaan kuntalaisille. Kyllä, myönnän avoimesti virheeni – erittäin naiivi ajatustapa.
Kun lisäksi seurakunnalla on Tömäjärven leirikeskus ja kunnan muutamat virkistystapahtumat ja lastenleirit saataisiin järjestettyä yhtä lailla myös siellä, niin asia alkoi näyttää itselleni selvältä. Myydään Ahoranta. Tämä oli lopputalvesta pidetyssä kunnanhallituksen katsauksessa koko porukan yhteinen näkemys ja siksi seisoin sen takana myös teknisen lautakunnan äänestyksessä.
Vihaan takinkääntöpolitiikkaa yli kaiken, mutta toisaalta viisautta on myös se, että myöntää virheensä eikä seiso itsepintaisesti alkuperäisen näkemyksensä takana katkeraan loppuun asti. Takinkäännön inhottavuudesta huolimatta on siis pakko hyväksyä se, että joskus ensimmäinen päätös tulee tehtyä vaillinaisilla perusteluilla. Huom, edelleenkin paino sanalla JOSKUS. Normaalisti pitää pyrkiä siihen, että jo asian ensimmäisessä käsittelyssä on riittävästi tietoa päätöksenteon pohjaksi. Kuten ylempänä totesin, tämän asian suhteen myönnän avoimesti virheeni. Näkemykseni pohjautui isolta osin pelkästään omaan mielikuvaani asiasta.
Onneksi kaikki kuntalaiset ja päättäjät eivät nielleet Ahorannan myyntiä mukisematta. Tässä matkan varrella on nimittäin käynyt erittäin selväksi, että Hattulasta löytyy myös sellaisia ihmisiä, joille Ahoranta on paljon enemmän kuin leirikeskus keskellä “ei mitään”. Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun kunta tiedotti lastenleirin siirtämisestä urbaaniin ympäristöön Juteinikeskuksen pihalle. Asia herätti ihmisissä voimakkaita tunteita ja kävi ilmi, että nimenomaan Ahorannan lastenleirit ovat monissa perheissä kesän odotettuja kohokohtia.
Se, että muutamat yksittäiset ihmiset näkevät Ahorannan säilyttämisen arvokkaana, ei kuitenkaan ole riittävä peruste myynnistä luopumiselle. Demokratiassa pitää pyrkiä toteuttamaan enemmistön tahtotilaa eikä päätöksiä voi perustaa pelkästään kovimpaan ääneen huutavien ihmisten mielipiteiden varaan. Nämä muutamat mielipiteet kuitenkin aiheuttivat sen, että otin oman näkemykseni kokonaan uudelleen pohdinnan alle.
Lähdin miettimään asiaa laajemmin, tulevaisuuden näkökulmasta. Kuten kaikki tietävät, kunnan tehtäväkenttä on muuttumassa rajusti. Sote tulee (ennemmin tai myöhemmin) ja poistaa merkittävän osan kunnan vastuualueista. Sen seurauksena jäljelle jää ainoastaan kasvatus ja koulutus sekä ihmisten yleisestä hyvinvoinnista ja virkistyksestä huolehtiminen. No, okei – tekninen toimi ja infran ylläpito jää myös, mutta kuitenkin. Vapaa-ajan toiminnan rooli tulee joka tapauksessa kasvamaan merkittävästi.
Ahorannan kaltainen paikka on siis näillä näkymin tulevaisuuden kunnassa vahvasti toiminnan ytimessä. Vapaa-aikaa, virkistystä, yhteisöllisyyttä. Ne ovat juuri niitä osa-alueita, joihin peruspalveluista yli jäävät resurssit tulee suunnata. Ne ovat juuri niitä osa-alueita, joissa toimintaa tulee tehostaa. Mikäli Ahorannasta nyt luovutaan, niin on täysin varmaa, että kunta ei tule myöhemmin vastaavaa kiinteistöä hankkimaan. Vuokralaisen asemaan siirtyminen on huono peliliike, jos parin vuoden päästä on tarkoituksena panostaa samalle sektorille. Tämä on mielestäni riittävä peruste myyntiaikeiden hautaamiselle. Kuntakenttä on murroksessa ja nyt on aivan liian aikaista vetää lukkoon tulevaisuuden suuntaviivoja.
Parin edellisen tekstikappaleen sisältö voidaan oikeastaan sellaisenaan siirtää käsittelemään yhtä lailla toista pohdinnan alaista kohdetta eli Hurttalan liikuntasalia. Nyt on täysin väärä aika myös sen myymiselle. Yläkoulun kiinteistö tulee hyvin pian tiensä päähän ja se tarkoittaa automaattisesti (ainakin) yhden liikuntasalin menettämistä. Kun tämä yhdistetään siihen, että tulevaisuuden kunnassa liikuntapalveluiden rooli tulee kasvamaan, niin Hurttalan salista luopuminen alkaa vaikuttaa täysin järjettömältä idealta. Myymällä pyllistettäisiin myös kunnan sisällä tapahtuvalle seura- ja yhdistystoiminnalle, koska on täysin mahdollista, että myynnin myötä parin vuoden päästä salivuorojen osalta jouduttaisiin myymään osalle heistä eioota. Kaikilla toimijoilla ja kuntalaisilla ei ole varaa maksaa yksityisestä salista aiheutuvia maksuja ja vaikka olisikin, niin nimenomaan liikunnallisen ja yhteisöllisen toiminnan tukeminen on tulevaisuuden kunnan ykköstehtäviä.
On loppupäätelmän aika. “Kas näin kääntyy takki, ja takki kääntyy näin…” Vielä teknisessä lautakunnassa seisoin siis alkuperäisen myyntiesityksen takana, mutta kun kyseistä asiaa käsiteltiin viikko sitten kunnanhallituksessa, en puoltanut Ahorannan leirikeskuksen enkä Hurttalan liikuntasalin myymistä. Tulen ehdottomasti pitämään tämän kannan myös valtuuston käsittelyssä. Talousarvioon sisällytetyt rahat tulee raapia kasaan myymällä sellaista omaisuutta, joka ei ole kunnan ydinalueella nyt eikä myöskään lähitulevaisuudessa. Kaksi edellä mainittua kiinteistöä eivät täytä tätä ehtoa.