Viimeisimpänä, mutta ei missään tapauksessa vähäisimpänä näkökulmana käsittelen perusopetuksen hallintoa toiminnallisuuden näkökulmasta.
Rehtorin työnkuva voidaan jakaa karkeasti kolmeen osa-alueeseen.
1. Hallinnollinen johtaminen. Tämä alue kattaa mm. taloushallinnon ja yhteistyön kuntajohdon kanssa. Rehtori vastaa, että kunnan koululle antamat tavoitteet täyttyvät niin taloudellisessa kuin toiminnallisessa mielessä. Lisäksi hänen on huolehdittava, että kaikki vaadittu byrokratia toteutuu.
2. Esimiesjohtaminen. Rehtori on opettajien esimies ja sitä kautta hänelle lankeaa paljon erilaisia työnjohdollisia tehtäviä ja vastuita. Hän mm. valvoo, että opettajat hoitavat työnsä lakien ja asetusten mukaisesti ja toisaalta yhtä lailla vastaa siitä, että alaistensa työskentelyolosuhteet ovat asianmukaiset.
3. Toiminnallinen johtaminen. Tähän osa-alueeseen kuuluvat pedagoginen johtaminen ja koulun kehittäminen. Lisäksi laskisin tämän kohdan alle myös “ei-virallisen” yhteydenpidon sidosryhmiin, kuten oppilaiden vanhempiin ja yhdistyksiin / yrityksiin. Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat selkeästi jakamattomia vastuita. Joku yksittäinen henkilö vastaa taloudesta ja lakien noudattamisesta. Joku yksittäinen henkilö on opettajien lähiesimies. Toiminnallista johtamista voidaan kuitenkin jakaa myös opettajille ja esimerkiksi heistä kootuille tiimeille.
Kun ajatellaan perusopetuksen erilaisia hallintomalleja, niin kunnan näkökulmasta kaikkien koulujen talous ja toiminta tulisi olla yhden henkilön vastuulla. Tällöin keskustelu suurista linjoista on helppoa. Kuten aiemmissa kirjoituksissa olen todennut, Hattulan kokoluokan kunnissa asia on pääsääntöisesti ratkaistu niin, että tämä yksi henkilö on sivistysjohtaja. Vasta kun siirrytään pykälää suurempiin kuntiin, niin alkaa löytymään erillisiä perusopetuspäälliköitä ja johtavia rehtoreita yms.
Hattulan kohdalla tätä näkemystä alleviivaa se, että sivistysjohtajien keskimääräinen kokonaispalkka Suomessa on n. 5600 e/kk ja meidän kunnassamme kyseiselle viranhaltijalle maksetaan tällä hetkellä 6681 e/kk. Koska Hattulassa sivistysjohtaja nauttii kuntakokoluokkaan nähden huomattavan suurta palkkaa, on minun mielestäni täysin perusteltua olettaa, että hän myös vastaa kaikista perusopetukseen liityvistä toiminnoista ilman erillistä “apukättä”.
Otetaanpa muutama vertailuesimerkki:
Jonkin verran Hattulaa suuremmassa Lieksassa (11 000 asukasta, 6 koulua), hyvinvointijohtajan alaisuudessa on erillinen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen päällikkö. Tämä panostus näkyy kuitenkin myös siinä, että toimialajohtajan kokonaispalkka on 5947 euroa kuukaudessa, vaikka hänen toimialueensa on vielä selvästi Hattulaakin laajempi (lisänä mm. ruokahuolto ja työterveys). Ainoa selittävä tekijä on siis se, että varhaiskasvatuksen ja opetuksen palvelualueelle on otettu erillinen ”alemman tason” johtaja. Lieksan tavoin myös Eurasta (12 000 asukasta, 7 koulua) löytyvät erilliset perusopetus- ja varhaiskasvatuspäälliköt ja sitä kautta sivistysjohtajan kokonaispalkka on sielläkin merkittävästi Hattulaa alempi eli 5803 e/kk.
Naapurikunnassa Pälkäneellä (7000 asukasta, 6 koulua) tehtävät on jaettu hieman eri tavalla kuin meidän organisaatiossamme. Sivistysjohtajan toimialueeseen ei kuulu kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista mitään muuta kuin kirjastotoimi. Lisäksi hänen alaisuudestaan löytyy erillinen varhaiskasvatusjohtaja. Mutta perusopetuksesta ja lukiokoulutuksesta hän joka tapauksessa vastaa rehtorien esimiehenä. Ja hieman on palkassakin eroa. Pälkäneen sivistysjohtajan kokonaispalkka on 4800 euroa kuukaudessa. Tässä kohtaa en voi olla palaamatta siihen tosiasiaan, että Hattulan yhtenäiskoulussa apulaisrehtorin kokonaispalkka voi olla (ja on tälläkin hetkellä ainakin toisella heistä…) 6000 euroa kuukaudessa – ilman minkäänlaista suoraa vastuuta yhtään mistään. Vähän suhteellisuudentajua, please!
No niinhän siinä taas kävi – homma karkasi lapasesta ja upposin syvälle kustannuslaskelmiin. Koitetaanpa palata takaisin toiminnallisuuteen. Tähänastisen osuuden voisi tiivistää siihen, että kunnan näkökulmasta on järkevää, että perusopetuksesta vastaa yksi henkilö ja Hattulan maksamilla palkoilla sen kuuluu ehdottomasti sivistysjohtajan tehtäväkenttään.
Siirrytäänpä sitten henkilöstöjohtamisen pariin. Se on sellainen asia, jota ei mitenkään voi hoitaa pysyväisluonteisesti etänä. Lähiesimies pitää olla lähellä, tavoitettavissa ja tavattavissa. Tällä hetkellä tämä ei toteudu Hattulassa. Pienemmissä yksiköissä eli Pekolan, Lepaan ja Nihattulan kouluissa vastaava virkarehtori / apulaisrehtori on paikalla ainoastaan hyvin satunnaisesti. On täysin käsittämätöntä, että saman työnantajan palveluksessa olevat työntekijät asetetaan näin eriarvoiseen asemaan. Jos yksi esimies vastaa useammasta yksiköstä, niin hänen pitäisi ehdottomasti olla jakanut myös työaikansa yksikköjen koon mukaisessa suhteessa. Pekolan kokoisessa koulussa pitäisi olla vastaava esimies paikalla vähintään kaksi kokonaista päivää viikossa ja Lepaalla ja Nihattulassakin yhtenä arkipäivänä.
Eriarvoisuusongelma koskee henkilöstöjohtamisen lisäksi myös kouluyksiköiden taloudellista ja toiminnallista puolta. Nyt käytössä olevassa yhtenäiskoulumallissa kaikki todelliset päätökset voi tehdä vain ja ainoastaan yhtenäiskoulun rehtori. Hänen toimipisteensä on yhdellä koululla, jolloin siinä yksikössä päätökset saadaan tehtyä ja toimeenpantua välittömästi. Apulaisrehtoreiden toimipisteissä on yksi välikäsi, mikä hidastaa jo merkittävästi päätöksentekoprosessia. Entä sitten sellainen apulaisjohtajan varassa oleva koulu, jonka vastuullisena henkilönä toimii apulaisrehtori? Ensin yritetään saada yhteys toisessa yksikössä olevaan apulaisrehtoriin, joka puolestaan vie asian eteenpäin kolmannessa yksikössä olevalle varsinaiselle rehtorille. Do you see my point here? Kaikista tehokkain ja toimivin organisaatio on linjaorganisaatio, mikä koulumaailmassa tarkoittaa sitä, että jokainen koulu on oma toiminnallinen yksikkönsä, jolla on oma johtajansa. Johtaja (eli rehtori), joka vastaa kaikesta omaan yksikköönsä liittyvästä. Niin taloudesta, toiminnasta kuin henkilöstöstä. Näiden johtajien yläpuolella on sitten vielä yksi henkilö, jonka vastuulla on koko kunnan perusopetus. Tämä henkilö on yleensä sivistysjohtaja tai erillinen perusopetuspäällikkö.
Luottamushenkilön ominaisuudessa olen keskustellut toiminnallisuudesta laajasti myös opetustoimen henkilöstön kanssa. Esitän seuraavaksi joitakin työntekijöiden lausumia hallintoon liittyen. Korostan, että nämä eivät ole omia näkemyksiäni vaan suoria lainauksia saamistani vastauksista.
“Jos johtajamme käy koululla n. 10min. viikossa (eikä aina sitäkään) on helppo miettiä kuinka hyvin homma toimii ja millainen esimies hän työntekijöille tai lapsille on.”
“Nykyinen ”rehtoripaikalla15minuuttiaviikossa” malli ei oikein pelitä. Asiat eivät ole rehtorin hoidossa, niistä ei ehditä kasvotusten keskustella eikä rehtori tunne työntekijöitään saati oppilaita.”
“Ymmärrän, että joskus toki on yhteispalavereja, mutta ei voi olla niin että ne yhteispalaverit on se päätyö ja koulun paikalla olevana (apulais)rehtorina toimiminen se toissijainen. Kaikki asiat päätetään, hoidetaan, ilmoitetaan kolmisin ja eivät edes puhelimitse keskustele keskenään vaan täytyy olla fyysisesti kaikkien kolmen samassa paikassa. Ja yleensä ovat Juteinissa tai ehkä sivistystoimistossa.”
“Todellisen päätösvallan olisi pysyttävä siellä, missä ollaan olosuhteista perillä – etäjohtaminen ei mielestäni ole osoittanut toimintakykyään; päinvastoin.”
“Pitäisi olla päätäntävaltaiset rehtorit/koulunjohtajat joilla olisi (pääosin) oma budjetti joka olisi laskettu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti oppilasmäärän tms. mukaan.”
“Ehdottomasti oma päätösvaltainen rehtori, joka vastaa oman yksikkönsä taloudesta ja pedagogisesta kehittämisestä yhdessä opettajakunnan kanssa.”
“Toimivampi on ehdottomasti koulukohtainen johtaja -malli. Silloin talossa on koko ajan henkilö, joka tietää talon asioista ja pystyy myös päättämään, usein jo saman tien, kun asiaa kysyy.”
Yhteenvetona voisi varmaankin todeta, että opettajat vaikuttavat tarvitsevan esimiestä nimenomaan päivittäisen työn tukena. Sellaista esimiestä, joka on läsnä oman kouluyhteisön arjessa ja jolla on päätäntävalta kyseisen yksikön asioihin. Mielestäni se ei ole liian suuri vaatimus työnantajaa kohtaan. Pikemminkin kyseessä pitäisi olla itsestään selvä asia, joka toteutuu ilman että siitä täytyy erikseen taistella.
Vaikka minä (ja muu henkilöstö) olemme ehdottomasti perinteisten koulukohtaisten rehtorien kannalla, niin ei sekään toki mikään absoluuttinen totuus ole. Muitakin variaatioita voidaan ottaa tarkastelun alle. Esimerkiksi Kaustisilla (5000 asukasta) yläkoulun rehtori toimii samalla koko perusopetuksesta vastaavana rehtorina ja jokaisella koululla on oma apulaisrehtorinsa. Paino sanalla JOKAISELLA. Kaustinen on huomattavasti pienempi kunta kuin Hattula, mutta jos täällä ihan välttämättä halutaan ylläpitää koko kunnan kattavaa yhtenäiskoulua ja sitä kautta lisätä pelimerkkejä nimenomaan hallintoon, niin se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi seuraavalla tavalla. Yhtenäiskouluun valittaisiin yksi puhtaasti hallintoon keskittyvä rehtori, jonka sijoituspaikkana olisi hallintotehtävien myötä sivistystoimisto. Päivittäisestä johtamisesta ja yksikkökohtaisesta tulosalueesta vastaisivat JOKAISELTA koululta löytyvät apulaisrehtorit.
Mitenkään halpa tällainen malli ei suinkaan ole, mutta toiminnallisesti se olisi aivan eri tasolla kuin nykyinen hallintohimmeli. Lisäksi jos asioista sovittaisiin tiukasti työehtosopimuksen rajoissa, niin kustannukset olisivat joka tapauksessa merkittävästi pienemmät kuin nykyisessä järjestelmässä. Kaikkien apulaisrehtoreiden ei nimittäin suinkaan tarvitsisi olla erillisessä virassa, koska apulaisrehtorin tehtävät voidaan määrätä opettajaviran haltijalle aivan kuten koulunjohtajan tapauksessa.
Tehdäänpä karkea laskelma, jossa vertailukohtana toimii tämän hetkinen tilanne: Yhtenäiskoulun hallinnollinen rehtori – palkka 4650 e/kk – säästöä 600 e/kk, virka-apulaisrehtorit – palkka 4350 e/kk – säästöä 2x 600 e/kk + lisää opetusta 24 h/viikko – säästöä 2500 e/kk. Noista tulee vuositasolla säästöä 65 000 euroa. Lisäksi säästöpuolella on apulaisjohtajien poistuvat korvaukset (6kpl) ja menopuolella neljä apulaisrehtorin tehtävää opettajaviran haltijoille. Hihasta ravistettuna sanoisin, että kustannukset pienenisivät n. 30 000 euroa vuodessa nykyiseen verrattuna.
Ai niin – toki tämän järjestelyn myötä yhtenäiskoulun rehtorin vastuulle siirrettäisiin ihan koko perusopetus kaikkine lisukkeineen. Näin sivistysjohtajan tehtäväaluetta saataisiin kevennettyä ja mm. Euran ja Lieksan esimerkkien perusteella hänen palkkaansa voitaisiin tarkistaa alaspäin ainakin 500-600 e/kk (olettaen, että varhaiskasvatus jää sivistysjohtajalle). Tai sitten voitaisiin perustaa monin paikoin käytetty perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteinen päällikön virka ja napata sivistysjohtajalta 1000 euroa palkasta pois.
Summa summarum, pääasia on, että tehdään ylipäätään jotain. Tämänhetkinen järjetön resurssien haaskaaminen täytyy loppua ja Hattulassa pitää saada aikaiseksi toimiva perusopetuksen hallintojärjestelmä, jossa palkat määräytyvät työehtosopimusten ja todellisten työtehtävien perusteella.