Seuraavaksi tarkoituksena on perehtyä siihen minkälaisilla erilaisilla tavoilla perusopetuksen hallinto voidaan järjestää ja minkälaisia kustannuksia eri malleista syntyy. Ihan aluksi kuitenkin käsitellään hieman kustannuslaskentaa ja sitä miten laskelmia tulisi esittää.
Kuten olen jo aiemminkin kirjoituksissani todennut, kaikenlaiset laskelmat saadaan melko helposti tukemaan tiettyä agendaa. Taustaoletuksia muuttamalla ja sopivia yksityiskohtia unohtamalla lopputulos keikahtaa monesti täysin päälaelleen. Tämä ei siis koske mitenkään erityisesti tätä hallintomalliasiaa, vaan on täysin yleinen huomio. Malliesimerkki löytyy naapurikunnasta ja Hämeenlinnan suurlukiohankkeesta, jonka eri aikoina tehdyt kustannusarviot eivät mahdu edes samalle sivulle. Ja siellä puhutaan kuitenkin miljoonahankkeesta. Tällainen epämääräisyys tekee laskelmien vertailusta äärimmäisen hankalaa ja siksi poliittinen päätöksenteko nojautuukin usein puhtaasti virkamiesten näkemykseen. Harvalla päättäjällä on kompetenssia (ja aikaa) syventyä laskelmiin niin syvällisesti, että pystyy bongaamaan sieltä mahdolliset virheet.
Tästä päästäänkin sitten siihen, että minun mielestäni kaikenlaisten kustannuslaskelmien pitäisi ehdottomasti olla kansalaisten saatavilla viimeistään esityslistavaiheessa. Isommissa projekteissa mielellään jo huomattavasti ennen päätöksentekoa. Tällä tavalla kuntalaisten asiantuntemus saataisiin hyötykäyttöön. Mitä suurempi joukko ihmisiä tutustuu laskelmiin, sen todennäköisempää on, että sinne piilotetut virheet havaitaan. Ovat virheet sitten tahallisia tai tahattomia, tärkeintä on että ne korjataan. Päätöksenteon tulee perustua faktoihin ja kustannuslaskelmien matematiikka on sellainen osa-alue, jossa on mahdollista löytää – jos nyt ei suoranaisesti totuus – niin ainakin yhteisymmärrys siitä, miten asioita lähestytään ja mitä kustannuksia huomioidaan.
Tämä on asia, jonka nykytilaan en ole tyytyväinen Hattulassa ja se näyttäytyy erittäin selkeästi esimerkiksi tässä hallintomalliasiassa. Minun aloitteessani vaadittiin nimenomaan kustannusten selvittämistä päätöksenteon pohjaksi. Virkamiesten taholta ei kuitenkaan ole esitetty minkäänlaisia julkisia laskelmia eri hallintomallien kustannuksista. Esityslistan tekstissä on muutamia irrallisia lukuja, joiden muodostumisesta ei kuitenkaan kerrota mitään. Sivistyslautakunnassa asiaa on käsitelty parin epämääräisen powerpoint-dian pohjalta ja vieläpä niin, että edes lautakunnan jäsenet eivät saaneet laskelmia itselleen pyynnöistä huolimatta ennen kuin vasta kuukausien kuluttua – muutamaa päivää ennen lopullista päätöksentekoa. Tällaisesta järjestelmästä on avoimuus kaukana.
Vertailukohdaksi voin antaa pari laskelmaa muualta Suomesta. Tämä on Laihian sivistystoimen kustannuslaskelma, jossa vertaillaan nimenomaan erilaisia hallintomallien kustannuksia. Tässä taas on Kuhmossa tehty selvitys uusien apulaisrehtoreiden virkojen perustamisesta seuraavista kustannuksista. Molemmat ovat täysin julkisia asiakirjoja ja löytyvät internetistä esityslistan ja pöytäkirjan liitteinä.
Näin sen homman pitäisi mennä. Molemmat paperit ovat täynnä perusteltuja lukuja. Ne eivät ehkä avaa asiaa yhtään enempää sivistyslautakunnan jäsenille, mutta ne ovat kaikkien nähtävissä. Jo pelkästään sillä on luottamusta herättävä vaikutus. Lisäksi opetusalan työehtosopimusta tuntevat ihmiset voivat arvioida laskelmia ja osoittaa sieltä mahdollisia epäkohtia. Isommat muutokset ottavat aina aikansa ja laskelmia ehditään prosessin aikana hyvin korjata ja tarkentaa. Hattulankin aloitteen käsittely on kestänyt jo pitkälti yli puoli vuotta, joten yhteisymmärrys laskelmien sisällöstä olisi ehditty saavuttaa moneen otteeseen. Ja itse asiassa se on se asia, jota olen toivonut jo lautakunnan ensimmäisestä käsittelystä asti. Että lautakunnan jäsenet etsisivät jonkun puolueettoman tahon, joka antaisi oman objektiivisen näkemyksensä erilaisten hallintomallien kustannuksista.
No niin. Tulipa paljon asiaa ihan puhtaasti kustannuslaskelmista ja niiden esittämisestä. Koska kukaan ei jaksa lukea älyttömiä mammuttikirjoituksia, jatketaan asiakokonaisuuden pilkkomista ja lopetetaan tämä kirjoitus tähän. Lupaan, että seuraavassa osassa päästään jo itse laskelmien pariin. 😀