Tartutaanpa näin uuden vuoden kunniaksi aiheeseen, joka ei liippaa millään tavalla Hattulan sivistyspuolta. Tai no – ei ainakaan kovin paljoa. 😀 Syksystä lähtien kuuma peruna kunnassamme on ollut vanhusten ruokapalvelu. Ja nimenomaan se, toimitetaanko ne kyseiset perunat kuumana vai kylmänä.
Kaikessa lyhykäisyydessään kyse on siis siitä, että aiemmin Hattulassa ruokapalvelu toimitti päivittäiset ateriat lämpimänä asiakkaille, mutta viime vuonna tehdyissä mittauksissa todettiin, että ruokien lämpötila ei kaikilta osin täytä säädöksiä. Tästä syystä syksyllä järjestettiin kokeilu kylmiin aterioihin siirtymisestä ja joulun alla se myös päätettiin muuttaa pysyväksi toimintamalliksi. Lämpimän ruuan jakelun palauttaminen vaatisi lisäpanostuksia kuljetuskalustoon ja -henkilöstöön.
Koko kunnan mittakaavassa kyse on erittäin vähäpätöisestä asiasta (ruokapalvelun asiakkaita on n. 35), mutta jotkut luottamushenkilöt ovat kokeneet tämän periaatteellisesti tärkeäksi kysymykseksi ja siksi se on herättänyt erittäin voimakkaita kannanottoja. Asia pomppi syksyn mittaan pingispallon tavoin luottamuselimestä toiseen ja valtuustoaloitteen myötä se lähti vielä uudelle kierrokselle. Nyt tämän samaisen valtuustoaloitteen tekijän toimesta on kerätty jopa adressia aiheeseen liittyen.
Oma näkemykseni on, että kyseessä on jälleen kerran sellainen asia, jossa on käytännössä mahdotonta miellyttää kaikkia asiakkaita. Syksyn kokeilun tiimoilta ruokapalvelun asiakkaille järjestettiin kysely, jonka tuloksista käy ilmi selvä kaksijakoisuus. Toisille sopii paremmin lämmin ruoka ja toisille kylmä. Palaaminen lämpimän ruuan jakeluun ei siis olisi mikään oikotie onneen vaan osalle asiakkaista se olisi askel takaisin huonompaan suuntaan. Tässä ollaan siis perinteisen filosofisen dilemman äärellä – kumarra yhteen suuntaan niin samalla väkisinkin pyllistät toiselle taholle.
Olisiko sitten mitenkään mahdollista löytää sellainen ratkaisumalli, jossa kaikki (tai ainakin suurin osa) saisivat toivomaansa palvelua? Mielestäni on. Ja se on itse asiassa tällä hetkellä voimassa oleva tilanne. Heti syksyllä kun asia nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen, eräs paikallinen yrittäjä ilmoitti tarjoavansa mahdollisuuden lämpimän aterian + kotiinkuljetuksen ostamiseen. Nettikeskustelujen perusteella olen ymmärtänyt, että (tällä hetkellä) lämpimän annoksen hinta asiakkaalle toimitettuna on ihan kohtuullisuuden rajoissa (10-13e). Kunnan omana tuotantona hinta olisi uusien panostusten myötä ihan samalla tasolla ellei kunta sitten lähtisi tietoisesti tukemaan aterian ostajia.
Tätä taustaa vasten en siis ymmärrä lainkaan asian ympärillä pyörivää kohua. Nykytilanne antaa jokaiselle ruokapalvelun asiakkaalle aidon valinnan mahdollisuuden. Julkisen puolen kautta tarjolla on “perusvaihtoehto” ja yksityinen toimija on tuonut sen rinnalle ominaisuuksiltaan paremman ja luonnollisesti himpun verran kalliimman ratkaisumallin. Jokainen asiakas voi valita vaihtoehdon, joka palvelee parhaalla tavalla juuri hänen tarpeitaan. Kun yksityinen toimija on vielä paikallinen yritys, niin etenkin näin kuntapäättäjän näkökulmasta kaikki palikat ovat kohdallaan. Kyseessä on aito win-win -tilanne. Sitä en tosin tiedä, että kuinka laajasti on tiedossa tämän paikallisen yrittäjän tarjoama vaihtoehto? Ja toisaalta minkälaiset resurssit yrityksellä on kasvattaa asiakasmääräänsä nykyisestä? Mielestäni tässä on kuitenkin ehdottomasti se suuntaus, johon keskustelua pitäisi viedä. Julkinen ja yksityinen sektori toimivat rinnakkain ja toinen toistaan tukien.
Jotta nyt tähänkin tekstiin saadaan kuitenkin edes heppoinen aasinsilta sivistyspuolelle, niin avataan loppuun hieman erästä inhottavaa ilmiötä. Asiaa, joka sivistyspuolellakin hyppää jatkuvasti silmille. Puhun siis siitä, miten kaikenlaiset luvut on äärimmäisen helppo saada näyttämään halutunlaisilta ja sitä kautta pystytään tukemaan valittua agendaa. Esimerkiksi tämän ruokapalveluasian tiimoilta esitetty 35 000 euron vaadittu lisäpanostus kuljetushenkilöstöön antaa sen kuvan, että kuljetuksiin uppoaisi yksi kokonainen henkilötyövuosi. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Worst-case -skenaario toki on, että kyseiselle henkilölle ei löydy mitään muuta tuottavaa työtä kunnan sisältä, mutta todellisuudessahan asia ei tietenkään tulisi menemään tällä tavalla. Töiden uudelleenjärjestely on arkipäivää kaikissa organisaatioissa. Laskelmassa pitäisi ehdottomasti esittää ainoastaan se osuus palkkakustannuksista, joka työajasta todellisuudessa tulisi menemään.
Tämä on yksi kärkiteema, jonka haluaisin niin kunta- kuin yhtä lailla myös valtiollisessa politiikassa ehdottomasti korjata. Virkamiesten tehtävä on tuottaa objektiivista tietoa päätöksenteon pohjaksi ja päättäjien tulee antaa vapaasti tehdä arvovalinnat niiden perusteella. Sitä varten heidät on demokraattisesti valittu. Esimerkiksi opetusleikkauksia tutkiessani perehdyin yksittäisen oppitunnin lisäämisen / poistamisen kustannuksiin. Eri puolilla Suomea, tilanteesta riippuen opettajan antaman opetuksen hinta saattoi olla mitä tahansa 1500 ja 3000 euron väliltä. Näinhän asian ei suinkaan pitäisi olla, vaan oppitunnille voidaan laskea hyvinkin tarkka hinta, jonka vaihteluväli on paikallisista olosuhteista riippuen maksimissaan muutama satanen. Mikäli laskelmilla ohjataan päätöksentekoa yksittäisten henkilöiden haluamaan suuntaan, hallintomuodon perusidea järkkyy. Demokratiaan kuuluu väistämättä toisinaan myös “tyhmät” ja oman ajatusmaailman vastaiset päätökset. Kaikkien osapuolten, myös virkamiesten pitää pystyä elämään sen tosiasian kanssa.