Viime kuntavaaleissa koko maan äänestysprosentti oli 58. Siinä ei sinällään ole mitään ihmeellistä, sillä tilanne on ollut lähes muuttumaton koko 2000-luvun ajan. Äänioikeuttansa käyttäneiden määrä on kuntavaaleissa pyörinyt 60% molemmin puolin. Hattulassa ollaan oltu hieman aktiivisempia, äänestysprosentti on pyöristynyt jo kolmissa perättäisissä kunnallisvaaleissa lukuun 63. Eduskuntavaaleissa äänensä on puolestaan antanut noin 70% ihmisistä niin koko maan kuin Hattulankin osalta.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on paremmalla tasolla kuin kuntavaaleissa. Itse näkisin, että tämän tulisi olla juuri toisin päin. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna Arkadianmäen asiat tapahtuvat jossain tuolla kaukana ja asioista päättävät henkilöt ovat tuttuja pääosin television välityksellä. Asiakokonaisuudet ovat isoja ja monimutkaisia, ne etenevät miten etenevät, jos etenevät. Hitaasti joka tapauksessa. Matkalla esityksestä päätökseen on jos jonkinlaista mutkaa ja kiemuraa.
Kunnallisvaaleissa sen sijaan äänestetään (pääasiassa) ihan oikeita ihmisiä. Sellaisia, joihin törmää oman paikkakunnan ruokakaupassa. Sellaisia, jotka kuuntelevat, jos haluaa kertoa jostain epäkohdasta omassa elämässä. Eikä sen tarvitse edes rajoittua pelkästään kuuntelemiseen. Kuntatasolla äänestäjien on myös oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Nämä vaaleissa valitut ihmiset tekevät päätöksen rakennetaanko uusi pyörätie tai suljetaanko kyläkoulu. Nimenomaan nämä ihmiset. Lobbausta voi tehdä vaikka siellä kaupan maitohyllyllä.
Kuten olen aiemminkin todennut, kunnallisvaalien vaalijärjestelmä on hanurista. Keinotekoiset puoluevalinnat sekoittavat vaalin, jossa pohjimmiltaan on tarkoitus äänestää henkilöitä. Kunnallisessa päätöksenteossa puoluepolitiikka on – tai ainakin sen pitäisi olla – täysin olematonta. Tämä korostuu varsinkin Hattulan tapaisessa pikkukunnassa. Suuret kaupungit ovat sitten hieman eri asia. Järjestelmän kritisoiminen tässä kohtaa on kuitenkin yhtä turhaa kuin pään hakkaaminen tiiliseinään. Näin perustavanlaatuiset muutokset kuuluvat siihen valtakunnan asioiden kategoriaan. Etenevät jos etenevät. Ja tässä tapauksessa tuskin etenevät.
Vaalijärjestelmä on siis mikä on eikä sitä pidä käyttää tekosyynä olla äänestämättä. Kunnallisvaalit ovat joka tapauksessa pienten marginaalien peliä ja jokainen ääni on tärkeä. Esimerkiksi Hattulassa reilut sata ääntä takaa valtuustopaikan kaikissa tapauksissa, puoluepolitiikasta välittämättä. Ajatellaanpa asiaa äänestämättä jättäneiden näkökulmasta. Heitä on Hattulassa 2000-luvulla ollut hyvinkin tuollainen 2500 henkilöä. Mikäli nukkuvat äänestäjät yhdistäisivät voimansa, he saisivat ajettua parikymmentä vapaasti valitsemaansa henkilöä valtuustoon. Eli yli puolet kaikista valtuutetuista. Ja joku vielä kehtaa väittää: ”Ei sillä ole merkitystä äänestäänkö minä vai en.”
Miksi ihmiset sitten jättävät äänensä antamatta? Usein kuulee sanottavan, että politiikka ei kiinnosta. Trööt. Väärä vastaus. Jokaista kiinnostaa oman lähiympäristön asiat. Myöntää sitä tai ei. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ruvetaan tekemään päätöksiä siitä pyörätiestä tai koulun lakkauttamisesta, niin jokaisella on mielipide asiaan.
Onko syynä sitten se, että sopivaa ehdokasta ei löydy? OK, täydellistä ehdokasta on varmasti liki mahdotonta löytää. Meillä kaikilla on omat puutteensa. Voin kuitenkin lohduttaa. Edes ehdokas itse saa harvoin täydellistä matchia, ainakaan jos vaalikoneisiin on uskominen. 😉 Kun ehdokkaat kokeilevat vaalikoneita pari päivää / viikkoa vastausten antamisen jälkeen, sieltä ei juuri koskaan tahdo löytyä henkilöä joka olisi sataprosenttisesti samaa mieltä kaikista asioista. Yleensä osuvuus on maksimissaan luokkaa 95%. Olen kuullut jopa tapauksista, joissa prosentit painuvat alle 90. Täytyy muistaa, että kyse on kuitenkin ihmisistä. Mielipiteet ja asenteet elävät hieman joka päivä. Halusi sitä tai ei.
Omasta mielestäni tärkeintä ehdokkaan valinnassa onkin siis se, että hänen yleinen arvomaailmansa on samansuuntainen äänestäjän kanssa ja että hänen kanssaan voi tarvittaessa keskustella ja häneen voi luottaa. Kyse on edustuksellisesta demokratiasta. Tarkoitus on löytää ehdokas, joka edustaa äänestäjää ja hänen arvomaailmaansa mahdollisimman hyvin. Mitään yksittäistä vaalikonevastausta on turha tuijottaa. Joo, joo – minunhan on toki helppo sanoa, koska pääsen äänestämään itseäni. 😀 Uskon kuitenkin, että kaikki muutkin löytävät ehdokaslistalta itselleen sopivan henkilön. Äänestäkää ketä äänestätte. Kunhan äänestätte!