Viime keskiviikkoisen valtuuston kokouksen mielenkiintoisin kohta piti olla keskustelu kouluhankkeen sijaintipaikasta ja sisällöstä. Nimenomaan piti olla. Tätä keskustelua ei koskaan päästy käymään, koska kunnanhallitus jätti asian pöydälle äänin 5-4. Tässä kirjoituksessa käyn läpi sitä, oliko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia.
Minä olin (ja olen edelleenkin) sitä mieltä, että asian valmistelu on ollut täysin luokatonta. Jos valtuutetut ja jopa osa valtuustoryhmien puheenjohtajista lukevat tämän mittaluokan asiaan liittyvästä suunnitelmasta ja esityksestä ensimmäisen kerran lehdestä muutama päivä ennen kokousta, niin onhan se nyt todella ala-arvoista toimintaa ja suorastaan demokratian polkemista. Varsinkin kun huomioidaan vielä se, että kesäkuun valtuuston kokouksen yhteydessä minä nimenomaan kysyin miten asia tulee tästä etenemään. Tuolloin vastaus oli, että kaavoituksen myötä valmistellaan useampi sijoituspaikka Juteinin ympäristöstä ja vasta myöhemmin valitaan lopullinen rakennuspaikka. Kesäkuun päätöksen jälkeen asioita on siis viety kaikessa hiljaisuudessa tiettyyn suuntaan ja yhtäkkiä rykäistään julkisuuteen, että se paikka on muuten tuossa. Ota tai jätä. Missä ovat vaihtoehdot? Missä on valtuutettujen pitäminen ajan tasalla?
Ilmeisesti osa päättäjistä on ollut tietoisia tilanteen kehittymisestä tähän suuntaan, mutta se ei todellakaan riitä eikä ole oikein. Pikemminkin päinvastoin. Kyseessä ei todellakaan ole sellainen asia, jota puuhataan salassa pienen piirin kesken. Puhutaan valtuustotason päätöksestä – ja erittäin merkittävästä sellaisesta – joten tällöin myös tiedotuksen pitää luonnollisesti kattaa ja tavoittaa kaikki valtuutetut. Luulin jo hetken aikaa, että Hattulan toimintakulttuuri olisi paranemaan päin, mutta tämä oli taas sellainen paluu kivikaudelle, että ei hyvää päivää.
Salassa valmistelu olisi ollut siis jo yksinään riittävä syy palauttamiselle. Toinen perustavanlaatuinen virhe tehtiin itse päätösesityksessä, jossa vaadittiin valtuuston hyväksyvän asia silmät ummessa. Toisin sanoen meidän olisi pitänyt päättää, että tuolle valitulle paikalle rakennetaan jotakin – ilman minkäänlaista poliittista ohjausta siitä mitä se “jotakin” on. Tästä järjettömyydestä olen kirjoittanut kokonaan oman blogikirjoituksensa.
Nyt toteutuneessa skenaariossa eli asian palauttamisessa valmisteluun / pöydälle jättämisessä on myös omat ongelmansa. Aikataulu sinällään ei ole vielä kriittinen, koska kaava valmistuu parhaassakin tapauksessa vasta ensi keväänä. Rakennuksen valmistumisaikatauluun viivästys ei siis vielä tässä vaiheessa vaikuta ja vaihtoehtojen puntarointia sekä esiselvitystä voidaan sen puolesta edelleen tehdä. Palauttamisessa itseäni hiertää kuitenkin tieto siitä, että päätöksen taustalla on muutaman valtuutetun halu avata sijaintipaikkakeskustelu kokonaan uudelleen. Kuten hyvin tiedetään, kesäkuun valtuustossa äänestettiin siitä tehdäänkö uusi koulurakennus Juteinikeskuksen alueelle vai nykyisen yläkoulun tontille. Tulos oli täysin selkeä, 26-8 Juteinin alueen hyväksi. Mielestäni kyseessä on demokraattisesti tehty päätös, josta pitäisi pitää kiinni.
Ymmärrän kyllä perustelut yläkoulun tontin suhteen, mutta nuo täysin samat yleisluontoiset perustelut olivat olemassa jo kesäkuussa ja silti päätös oli yllä mainittu. Onko tässä nyt kyse siitä, että muutama ihminen haluaa jääräpäisesti pitää kiinni omasta mielipiteestään vai onko tiedossa, että kymmenkunta valtuutettua on yhtäkkiä muuttanut mieltään kesäkuun jälkeen? Kummatkin vaihtoehdot ovat huonoja ja tämä tuuliviirimäinen edestakaisin veivaaminen rapauttaa jälleen kerran uskoa demokraattiseen päätöksentekoon. Vertasin kouluhanketta jo edellisessä kirjoituksessani Hämeenlinnan toriparkkiin, mutta tämän episodin jälkeen ne alkavat muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän toisiaan.
Toisin sanoen vaikka valmistelu oli mitä oli, niin minä olin silti valmis hyväksymään esitetyn sijaintipaikan – kunhan hankkeelle olisi annettu selvästi tarkempaa poliittista ohjausta ja myös lukio olisi määrätty huomioitavaksi suunnittelussa. Olin valmistellut oman esitykseni asiasta ja käytyjen keskustelujen pohjalta uskon vahvasti, että se (tai jokin muu sisällöltään vastaava esitys) olisi saattanut hyvinkin päätyä valtuustokäsittelyssä lopulliseksi päätökseksi. Nyt asia kuitenkin pysähtyi kunnanhallituksen pöydälle ja sen asian kanssa on elettävä. Toivoa sopii, että siitä on myös jotain hyötyä ja tuumaustauko tuottaa ihan oikeita ja aitoja selvityksiä mm. kustannusarvioiden suhteen.
Ikävä kyllä olen edellä mainitun hyötyaspektin suhteen inhorealisti. Kouluasiaa on nyt tahkottu jo yli vuosi ja pyynnöistä huolimatta epäselvien asioiden selkeyttäminen viranhaltijoiden toimesta on ollut todella tahmeata. Otetaan pari esimerkkiä.
1) Kunnanhallitus edellytti loppuvuodesta 2018 sijaintipaikkavaihtoehtojen tarkempaa selvitystä. Puoli vuotta myöhemmin tausta-aineistona toimi täsmälleen sama vertailutaulukko kuin pyyntöhetkellä ja esimerkiksi Mierolanpellon aluetta ei olisi ikinä otettu vaihtoehtojen joukkoon ilman luottamushenkilöiden omaa aktiivisuutta.
2) Henkilökunnan sekä sidosryhmien kattava osallistamisen piti tapahtua ennen joulua ja sitä kautta piti saada arvokasta informaatiota päätöksenteon tueksi. Loppujen lopuksi osallistaminen toteutettiin isolta osin vasta viime hetkellä huhti-toukokuussa ja tulokset esitettiin luottamushenkilöille todella suppeasti ja ylimalkaisesti.
Tämä on jälleen tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa Hattulassa viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat törmäyskurssilla. Viranhaltijavalmistelu ja -työskentely tökkivät välittömästi, mikäli päättäjien näkemys on erilainen kuin heidän omansa. Ja näinhän asia ei saisi missään nimessä olla. Palaan tähän epäkohtaan tarkempien esimerkkien muodossa vielä myöhemmin tämän syksyn aikana. Sillä aikaa toivon olevani väärässä ja näkeväni ennen seuraavaa päätöshetkeä vihdoinkin jonkinlaista puolueetonta selvitystyötä kustannusten ja muiden vaikutusarvioiden osalta. Tämä asia on saatava eteenpäin demokratiaa kunnioittaen, mutta aikajanalla yhteenkään viivytykseen ei ole enää varaa.