Toriparkkikeskustelu käy edelleen kuumana, mutta otetaan siitä huolimatta tähän väliin yksi asia kotikunnan puolelta. Kuten kirjoituksiani lukeneet tietävät, Hattulan sivistystoimessa sattuu eriskummallisia käänteitä hyvin usein. Tänä syksynä on kuitenkin ylitetty jo sellainen naurettavuuden raja, että Sirkus Finlandian klovnitkin ovat takuulla kateellisia.
Asia ei kosketa minua millään tavalla kunnan työntekijänä vaan nimenomaan isänä ja luottamushenkilönä, joten lojaliteettivelvoitteen perään huutajat voivat ihan rauhassa kääntää toisen poskensa. Epäkohtaa on myös yritetty hoitaa sisäisesti kuntoon, mutta lopputulos on – kuten jo totesin – täysin naurettava.
Sitten asiaan. Tämä tarina sai alkunsa viime keväänä Parolan kouluun tulevien ykkösluokkalaisten vanhempainillassa. Tuolloin sain nähtäväkseni tulevan syksyn lukujärjestyksen, jonka mukaan joka päivä aikavälillä 10.30-12.15 ohjelmassa on kaksi oppituntia ja ruokailu. Ymmärsin heti, että ruokailulle jää tässä mallissa aikaa maksimissaan 15 minuuttia ja olin melko lailla pöyristynyt havainnostani. Kyseenalaistin välittömästi ruokatauon lyhyyden, jolloin vastauksena oli “eihän se 15 minuuttia yleensä riitäkään ruokailuun”. Aivan. Ja mitä se taas tarkoittaa?
Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle vaan tarkastellaan asiaa ensin ruokailun näkökulmasta ja oletetaan, että oppitunnit kestävät perusopetuslain mukaisen minimiajan eli 45 minuuttia. Tällöin siirtymiseen luokasta ruokalaan ja takaisin sekä itse ruokailuun on varattu siis yhteensä ainoastaan tuo 15 minuuttia. Siirtymät, jonottaminen ja ruuan annostelu poisluettuna varsinainen ruokailuaika jää vain muutaman minuutin pituiseksi. Itse opin armeijassa syömään nopeasti, mutta siitä huolimatta kokonaisen lounasannoksen syöminen joka päivä alle viidessä minuutissa tuntuu aikamoiselta urakalta. Ja kuten kaikki varmasti arvaavat – se ei vastaa millään muotoa asiasta annettuja ohjeistuksia:
“Ruokailu on jaksotettava ja koulun lukujärjestys suunniteltava erilaisille ja eri-ikäisille ryhmille siten, että oppilailla on riittävästi aikaa rauhalliseen syömiseen. Vähimmäisaika ateriointiin on 30 minuuttia.” (Kouluruokailusuositus, 2017)
“Kouluruoka tulee tarjota sellaisena ajankohtana, että se rytmittää koulupäivää ja tauko antaa oppilaille mahdollisuuden virkistäytyä.” (Opetushallitus, https://www.oph.fi/kouluruokailu)
Seuraavaksi muutetaan näkökulmaa ja nyt pohjaoletukseksi otetaan tuo vanhempainillan toteamus ruokailuajan venymisestä yli 15 minuutin mittaiseksi. Tässä kohtaa perusopetuslaki on täysin yksiselitteinen:
“Opetukseen tulee käyttää tuntia kohti vähintään 45 minuuttia” (perusopetusasetus 3 §)
Hattulassa opetusta annetaan valtakunnallinen minimimäärä, joten kaikki ruokailuun käytettävä “ylimääräinen” aika vähentää suoraan oppilaan lakisääteistä opetusta. Jos ruokailuun kulutetaan joka päivä esimerkiksi kymmenen minuuttia oppitunnista, vastaa se lukuvuoden aikana yli yhden vuosiviikkotunnin suuruista opetusmäärää. Mikäli oppilas on saman käytännön piirissä koko alakouluaikansa, saa hän siten yhteensä lähes seitsemän vuosiviikkotuntia vähemmän opetusta kuin mihin hänellä on lakisääteinen oikeus. Kuullostaa pahalta ja ikävä kyllä sitä se myös on.
Vähintään toinen edellä esitetyistä skenaarioista toteutuu kaikissa tapauksissa ja pahimmillaan tämä 15 minuutin ruokailukäytäntö tarkoittaa sitä, että jopa molemmat ongelmat realisoituvat. Oppilaat eivät saa opetusta sitä määrää kuin laki edellyttää ja siitä huolimatta he joutuvat syömään aivan liian lyhyessä ajassa eivätkä ehdi ottaa lisää ruokaa vaikka jäisi nälkä.
Ymmärrän, että välituntiliikunta on tärkeää eikä taukoja haluta lyhentää. Ymmärrän, että luokanopettajien näkökulmasta pieni oppitunneista niistäminen ei välttämättä tuhoa opetussuunnitelman toteutumista ja 15 min vaadittua lyhyempi työpäivä ei ole heille varsinaisesti mikään ongelma. Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä on kyse hattulalaisten lasten oikeuksista. Oikeudesta rauhalliseen ja ravitsevaan ruokailuun sekä virkistävään ruokataukoon. Oikeudesta saada lain vaatima määrä opetusta.
Olen siinä käsityksessä, että tätä järjestelyä on pyöritetty Parolan koulussa jo useamman vuoden ajan. Miten on ylipäätään mahdollista, että kukaan ei ole ajatellut asiaa lasten oikeuksien näkökulmasta ja puuttunut asiaan?
No, minä siis puutuin. Lähestyin tämän asian tiimoilta ennen lukuvuoden alkua sivistysjohtajaa, yhtenäiskoulun rehtoria ja sivistyslautakunnan puheenjohtajaa. Lopputulos – asia korjattiin välittömästi syyslukukauden alkaessa ykkösluokkalaisten eli minun lapseni osalta. Heidän oppituntinsa alkaa 10.15 ja siten ruokailuun on varattu 30 minuuttia.
Nyt päästään lopulta siihen varsinaiseen farssiosuuteen. Varmaan jo arvaattekin? Saamieni tietojen mukaan kaikki muut luokka-asteet käyttävät edelleen samaa viranomaisasetusten vastaista järjestelyä. Toisin sanoen ainoastaan ekaluokkalaiset kutsutaan sisään normaalia aikaisemmin. Virhe siis selkeästi myönnettiin, koska käytäntöä muutettiin. Muutos koski kuitenkin ainoastaan valittajaa ja hänen lastaan. Ajatteliko joku oikeasti, että näin toimimalla yksittäinen epäkohdan havaitsija saadaan tyytyväiseksi ja itse ongelma voidaan lakaista takaisin maton alle? Unbelievable. Minä en todellakaan valittanut asiasta pelkästään siksi, että olen huolissani oman lapseni oikeuksista. Minä valitin asiasta, koska se on yksiselitteisesti väärin. Luottamushenkilönä koen olevani jopa omalta osaltani vastuussa siitä, että Hattulan toiminta kestää tarkastelun kaikilla sektoreilla.
Olen tehnyt järjestelystä kantelun aluehallintovirastoon. Asioiden käsittely siinä instanssissa vie kuitenkin yleensä yli vuoden, joten mitään nopeaa puuttumista on turha odottaa. Siksi suosittelenkin lämpimästi, että kaikki ne, jotka ihmettelevät miksi oma lapsi tulee aina nälkäisenä kotiin tai ovat huolissaan lapsensa oppimistuloksista tai ylipäätään haluavat puolustaa Parolan koulussa opiskelevien lasten lakisääteisiä oikeuksia, tekevät oman valituksensa asiasta vastaaville viranhaltijoille. Jos kerran periaate on se, että asiat korjataan vain valituksen tehneen henkilön osalta, niin toivotaan, että saadaan aikaiseksi edes yksi valitus jokaista luokka-astetta kohden. Kenties sitä kautta kaikki koulun loputkin oppilaat siirtyvät vihdoin lainmukaisten käytäntöjen piiriin. 😐