Kesäkuun alussa esittelin sivistysjohtajan merkillisen viranhaltijapäätöksen ja nyt otetaan seuraava ”julkisuutta ansaitseva” päätös esittelyyn ja käsittelyyn. Tämä päätös on yhtenäiskoulun rehtorin käsialaa ja tehty jo kesäkuussa, mutta aihepiiri tulee ajankohtaiseksi näin koulun aloituksen vääjämättömän lähestymisen myötä.
Yhtenäiskoulun rehtori, 132/2019:
“Hattulan yhtenäiskoulussa on ollut haettavissa erityisopetuksen tehtäviä. Hakuja on ollut useita. Hakuaika on ollut 2.4.-22.4.2019, 10.5.-26.5.2019 sekä 14.5.-30.5.2019. Hakijoista ei valittu ketään.
Hakuajan päätyttyä määräaikaiseen laaja-alaisen erityisopettajan tehtävään valitaan XXX 1.8.-31.12.2019.”
OK, periaatteessa näin voi tehdä. Jos yhdelläkään hakijalla ei ole ollut pätevyyttä kyseiseen tehtävään, niin ketään ei tietenkään ole pakko valita. Myös pätevä hakija voidaan ohittaa, jos pystytään perustelemaan, että hän on täysin sopimaton kyseiseen tehtävään.
Tässä Hattulan tapauksessa kuitenkin sekä avoimia virkoja että päteviä hakijoita on ollut useita. En ole kysynyt tarkkaa hakijoiden määrää, mutta kuulemani tiedon mukaan jo ensimmäisessä hakuvaiheessa ilmoittautui ainakin kolme pätevyyden omaavaa hakijaa. Hakijayhteenveto, joka sisältää perustiedot kuten mm. hakijoiden koulutuksen on julkinen asiakirja, joten kuka tahansa voi mennä sivistystoimistoon ja selvittää pätevien hakijoiden määrän.
Ainakin itsestäni tuntuu perin kummalliselta jo pelkästään ajatuksen tasolla, että usea pätevä erityisopettaja on ollut muilta ominaisuuksiltaan niin sopimaton, että heistä ketään ei ole voitu valita virkaan. Kummallisuutta lisää entisestään tieto siitä, että ainakin kaksi hakijoista on sittemmin valittu täysin vastaaviin tehtäviin naapurikunnassa. Kaiken huipentaa se, että täyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä päätetään silti valita joku määräajaksi tekemään juuri täsmälleen samaa työtä. Ööö… anteeksi kuinka?
Tässä päätöksessä liikutaan siis aivan varmasti todella harmaalla alueella. Jos joku olisi tehnyt asiasta määräajan puitteissa valituksen, niin sen seurauksena päätöksen tehnyt viranhaltija olisi joutunut tekemään virallisen selvityksen niistä henkilökohtaisista ominaisuuksista ja muista syistä, jotka ovat johtaneet siihen, että avoimia paikkoja ei ole täytetty. Toisin sanoen jokaisen pätevän hakijan kohdalla olisi esitettävä erilliset perustelut juuri hänen ohittamisestaan. Tämä olisi todella haastavaa etenkin sen jälkeen, kun useampi hakijoista on todettu kyvykkääksi toisten kuntien hakuprosesseissa. Mitään muuta perustelua kuin soveltuvuus tässä ei voida käyttää, koska pysyvä tarve ei ole hakuajan puitteissa kadonnut mihinkään ja siten virat tulisi täyttää ensisijaisesti vakituisena.
Erityisopettajan työtehtävässä nimenomaan pysyvyys on erittäin tärkeää. Nyt kuitenkin Hattulassa valittiin väkisin puoleksi vuodeksi yksi määräaikainen tekijä vaikka vakituisiin virkoihin oli monta halukasta ja pätevää ehdokasta – miksi ihmeessä?
Niin – tuohon edelliseen kysymykseen on hyvin vaikea keksiä mitään järjellistä vastausta. Ja vaikka jokin moraalisesti hyväksyttävä vastaus olisikin olemassa, niin silti toimintatapa on erittäin kyseenalainen eikä todennäköisesti kestäisi oikeudellista tarkastelua. Tämä on siis jälleen yksi surullinen esimerkki hattulalaisesta viranhaltijakulttuurista, joka on ollut vallalla vuosia ellei kohta jo vuosikymmeniä. Oma tahto sekä näkemys jyräävät kaiken ja tarkoitus pyhittää keinot. Sääntöjä ei ole tehty noudatettaviksi vaan venytettäviksi ja jopa rikottaviksi. Luotetaan siihen, että kukaan ei huomaa tai ymmärrä valittaa ja viimeistään vuosia kestävä valituskierre eri oikeusasteissa on sellainen, jonka hyvin harva on valmis katsomaan loppuun asti.
Olen pahoillani kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat kärsimään kaikkien näiden epäoikeudenmukaisten päätösten seurauksista ja vaikutuksista. Ikävä kyllä mitään muuta reittiä toimintakulttuurin ja väärin tehtyjen päätösten korjaamiseksi ei kuitenkaan ole kuin asioiden julkistaminen ja pitkien valitusprosessien läpikäyminen. Olen itse lähtenyt sille tielle pari vuotta sitten ja rohkaisen kaikkia muita tekemään samoin. Vääryydet eivät korjaannu vaikenemalla.