No niin, nyt on sitten niiden selittelyjen aika. 🙂 Oma ensivaikutelmani on, että olen syntyneisiin arvioihin kohtuullisen tyytyväinen. Varsinkin kun otetaan huomioon se, että idea tilastollisesta mallintamisesta syntyi hyvin nopeasti enkä ehtinyt tekemään koelaskelmia käytännössä lainkaan.
Joitakin selkeitä huteja mahtui luonnollisesti joukkoon, mutta jo näin lyhyen miettimisen jälkeen pystyn löytämään syyt useisiin niistä. Merkittävin virhetekijä näyttäisi nimittäin olevan yksinkertainen ja oikeastaan aika odotettu ilmiö eli se, että “suuri laiva kääntyy hitaasti”. Toisin sanoen vaikka ehdokkaan paikallinen kannatus heilahtaisi merkittävästi, niin vaalipiiritasolla muutos on usein huomattavasti hillitympi. Eduskuntavaaleissa ehdokkaat ovat etäisiä ja siksi sorrutaan helposti äänestämään ennestään “tuttua” ehdokasta huolimatta siitä mitä hän on (tai ei ole) saanut aikaiseksi. Turvallisen valinnan helppoutta korostaa se, että siinä tilanteessa kaikki muut – ja etenkin uudet – vaihtoehdot tuntuvat helposti vierailta ja etäisiltä. Kuntatasolla vuorovaikutus poliitikkojen ja äänestäjien välillä on vahvempaa ja myös “tuttuja” vaihtoehtoja on enemmän tarjolla. Siitä syystä teot tai tekemättä jättämiset heijastuvat selvemmin ja nopeammin vaalien äänisaaliiseen. Tiivistetysti voisi siis sanoa, että kuntapolitiikka ja -vaalit ovat selvästi reaktiivisempia kuin valtakunnanpolitiikka ja eduskuntavaalit.
Käydäänpä seuraavaksi vielä kaikki puolueet lyhyesti läpi ja mietitään onnistumisia sekä virhelähteitä vähän yksityiskohtaisemmalla tasolla.
SDP – Kärkiviisikosta kolme meni täysin oletusten mukaan: Filatov 7212 ääntä (ennuste 8000), Koskinen 5720 (6000) ja Lepola 5538 (6000). Äänimäärät ovat vähän pienempiä puhtaasti siitä syystä, että demareiden kokonaiskannatus jäi selvästi laskennan pohjana ollutta lukemaa alemmas.
Mika Karin 5676 (7500) ja Ville Skinnarin 8323 (6000) äänimäärien kääntyminen päinvastoin onkin sitten yksi näiden vaalien suurimmista mysteereistä, jota ei pelkällä matematiikalla voi selittää. Vuoden 2012 kuntavaaleista lähtien Kari on pitänyt Skinnaria selkeässä niskalenkissä ja nyt asetelma kääntyi kertaheitolla täysin päälaelleen. Lieneekö Skinnarin tehtävä puolueen varapuheenjohtana helmikuusta 2017 eteenpäin saanut merkittävän nosteen aikaiseksi?
Loppuennusteesta Hilden 4096 (4000) ja Markkanen 2471 (2500) osuivat täysin nappiin, mutta Nahkurin 2586 (4000), Lintosen 1625 (3000) ja Ranjith Kumarin 1168 (2500) tulokset jäivät alle odotusten. Puuttuvista äänistä iso osa jäi “yllättäjien” eli Kirsi Lehtimäen (2464 ääntä) ja Timo Viitasen (1366) haaviin.
Oma arvosana mallin toimivuudesta SDP:n kohdalla 8½.
Kokoomus – Pakko myöntää, että kokoomuksen kohdalla malli toimi heikosti. Kaikkien istuvien kansanedustajien äänimäärien piti kääntyä selkeään laskuun, mutta Timo Heinonen oli ainoa, jonka kohdalla oletus toimi – saaliina 5600 ääntä (ennuste 5700). Myös Sanni Grahn-Laasosen äänimäärä laski, mutta kahden tuhannen äänen sijasta pudotusta tuli ainoastaan reilulla sadalla pykälällä – tuloksena 7420 (5200). Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen 5942 (4200) rikkoi oletuksen pahiten ja hän pystyi jopa parantamaan tulostaan viime kerrasta.
Kristiina Hämäläinen lähestulkoon tuplasi kannatuksensa viime vaaleista 4648 äänellä, mutta jäi silti kauas ennustamastani tuloksesta (7000 ääntä) ja sitä kautta myös kokoomuksen ykköspaikasta. Hämäläiselle ennakoidut äänet karkasivat ilmeisesti toiselle päijäthämäläiselle naisehdokkaalle eli Milla Bruneaulle 4857 (2900). Myöskin Hämeenlinnassa asetelma kääntyi ylösalaisin omiin odotuksiini nähden. Helena Lehkonen 2054 (4200) hävisi kilpajuoksun Mika Walkamolle 3104 (2600). Tästä harha-askeleesta ei kuitenkaan voi syyttää matematiikkaa, koska Walkamo tuli täysin politiikan ulkopuolelta ja siksi hänen äänimääränsä on ravistettu puhtaasti omasta hihasta.
Oma arvosana mallin toimivuudesta 6+.
Perussuomalaiset – Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että perussuomalaisten äänestäjät eivät noudattele minkään sortin matemaattista logiikkaa. 😀
Vajaa puolet ennakkoarvioista onnistui loistavasti. Rami Lehdon 7299 ääntä (ennuste 6500), Mira Niemisen 4820 (4200) ja Maarit Tuomen 3237 (2800) tulokset ovat täysin mallin mukaiset, kun huomioidaan puolueen selkeä kannatusnousu laskelmien pohja-arvoon verrattuna.
Loput arvioista olivatkin sitten taas ihan hukassa. Lulu Ranne on ollut erittäin vahvasti esillä seudullisesti ja siksi pystyn ymmärtämään hänen kannatuksensa nousun – ääniä 7875 (ennuste 4600). Jari Ronkaisen sen sijaan piti olla hiipuva tähti, mutta niin vain mies lähes 1,5-kertaisti aiemman kannatuksensa 6137 ääneen (3300). Lisäksi jonkinlaisia poliittisia kannuksia hankkineet Heikkinen 1780 (2700) ja Salminen 1508 (2000) jäivät mm. “XL-Samin” varjoon. Jokseenkin vaikeasti ennustettavaa – sanoisin.
Oma arvosana mallin toimivuudesta 7.
Keskusta – Ennusteen mukaan Juha Rehulan äänimäärän piti selkeästi pienentyä, mutta siitä huolimatta riittää ykköspaikkaan. Pieneneminen toteutui odotettua voimakkaampana, joten myös kansanedustajan paikka meni siinä samalla – 3327 ääntä (ennuste 5000). Myöskään Hilkka Kemppi 3601 äänellä (4500) ja Martti Talja 2933 äänellä (4500) eivät täyttäneet mallin odotuksia, mutta täytyy huomioida, että se toki isolta osin johtuu koko puolueen alisuoriutumisesta. Samalla tavalla bubbling under – nimet alittivat ennusteen, mutta pysyivät suunnilleen odotuksien rajoissa: Kaunisto 2564 (3500) ja Häggman 2687 (3000).
Oma arvosana mallin toimivuudesta 8.
Vihreät – Tasaista oli aivan niin kuin pitikin. Vihreiden kokonaiskannatus jäi hieman oletetusta, joten Soinikoski 2310 ääntä (ennuste 2500) ja Tapiola 2246 (ennuste 2500) olivat oikeastaan täydellisesti ennustetuissa lukemissa. Jokinen 2281 (1800) ja Kranni 1737 (1500) olivat hieman arvioiden yläpuolella ja Ojansuu-Kaunisto 1470 (2500) keräsi jonkin verran odotettua pienemmän äänisaaliin samoin kuin kaikki lahtelaiset ehdokkaat. BTW – Päijät-Hämeessä ei todellakaan osattu keskittää ääniä millään tavalla.
Oma arvosana mallin toimivuudesta 9-.
Vasemmistoliitto – Lähtötilanne oli selkeä ja niin oli myös tuloskin. Puolueen kannatus jäi hieman laskennassa käytettyjä odotuksia alemmas, joten samoin kävi myös Aino-Kaisa Pekosen äänimäärälle – 6872 ääntä (ennuste 8500). Aivan puolia koko potista hän ei siis saanut, mutta 45% joka tapauksessa.
Elisa Lientola oli odotetusti toinen, mutta hänen äänimääränsä oli selkeä pettymys 1692 (4000). Kehnosti kävi myös kaksikolle Holopainen 943 (1700) ja Taavela 364 (1200). Pekosen takana äänet jakautuivat huomattavasti tasaisemmin kuin malli osasi ennakoida ja lopulta kolmas tuhannen äänen ylittäjä löytyikin yllättäen selkäni takaa Hattulan valtuustosalista. Paikallisen ääniharavan titteli meni lopulta Hanna Jokiselle 1124 äänellä.
Oma arvosana mallin toimivuudesta 7+.
Kristillisdemokraatit – Päivi Räsäsen kannatus on hiipumassa, mutta se ei kuitenkaan vajonnut aivan niin alas kuin matemaattisesti olisi voinut olettaa. 6616 ääntä on jonkinlainen torjuntavoitto ennustamaani 5500 ääneen verrattuna. Suurin osa “ylimääräisistä” äänistä oli selkeästi pois kakkosehdokkaalta eli Sonja Falkilta – 1891 ääntä (ennuste 2500). Kaikki loput ehdokkaat jäivät täysin odotetusti hyvin minimaalisiin äänimääriin.
Oma arvosana mallin toimivuudesta 8½.
Kaikki muut – Liike Nyt keräsi hieman odotettua enemmän ääniä (3306 – 1,6%), mutta siitä ansio ei kuulu missään tapauksessa ennakkoon esiin nostamalleni Juri Niemiselle. Hänen äänimääränsä (612) oli selkeä pettymys. Joka tapauksessa Liike kanavoitui selkeästi näiden vaalien protestipuolueeksi ihan valtakunnallisellakin tasolla (kokonaisuudessaan yli 2% kannatus). Tuollaisen kannatuksen pohjalle voisi olla mahdollista rakentaa jotain pysyvämpääkin, mutta aika ja tulevat vaalit näyttävät tapahtuuko niin – vai oliko kyse vain yksittäisestä “tähdenlennosta”?
Seitsemän tähden liike (1032 – 0,5%) ei sen sijaan ollut edes tähdenlento vaan se jäi juuri odottamaani puolen prosentin kannatukseen aivan kuten sininen tulevaisuuskin (820 – 0,4%). Loput listat jäivät ihan odotetunlaisesti muutamiin satoihin ääniin eikä Seppo Korhonenkaan lopulta pystynyt niistämään vasemmistolta kuin 193 ääntä.
Kun lasketaan puoluekohtaisten arvosanojen keskiarvo, matemaattisen mallin yhdistetyksi arvosanaksi saadaan 8-. Se kuvastaa mielestäni mallin toimivuutta yleisellä tasolla – hyvä miinus. Sitten kun vielä huomioidaan laskentatavan yksinkertaisuus, niin voidaan todeta, että ehkä yllättävänkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaikuttaisi olevan mahdollista tehdä edellisten vaalien (ja nimenomaan kuntavaalien) tulosten perusteella.
Yksittäisiä poikkeamia tulee aina ja se kuuluu asiaan, mutta keskimäärin ihmisten äänestyskäyttäytyminen vaikuttaisi olevan siis suhteellisen ennalta arvattavaa. Tämä taas asettaa kyseenalaiseksi mm. vaalimainostuksen järkevyyden ja budjeteilla kilpailun. Varmasti sillä voidaan saada jonkinlaista vaikuttavuutta (ainakin joissakin äänestäjäryhmissä), mutta huomattavasti merkityksellisempää on pitkäjänteinen toiminta ja “kannusten” hankkiminen ensin paikallisella tasolla.
Tai toki kyse voi olla ainakin osittain myös siitä, että jo pelkkä paikallinen menestyminen vaatii poliitikolta sitä “jotakin”, jolla pystytään vakuuttamaan ihmisiä myös eduskuntavaalitasolla. Toisilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän.