Mainitsin jo edellisessä kirjoituksessani, että Hattulan asukaskohtaiset nettokäyttökustannukset ovat todella pienet. Jatkan nyt kyseisen aiheen käsittelyä ja yritän samalla etsiä mahdollisia vaihtoehtoja talouden tasapainottamiseksi. Teksti on erittäin pitkä, mutta nyt ollaan sellaisen asian äärellä, joka ansaitsee perusteellisen läpikäymisen.
Hattulan nykyinen kustannusrakenne:
Kuntaliiton tekemä laskelma nettokäyttökustannuksista perustuu vuoteen 2016 ja sen mukaan Hattulassa kustannukset olivat 5039 euroa / asukas. Tämän laskentatavan perusteita en ihan täysin ymmärrä, mutta oletettavasti kaikkia kuntia on kohdeltu samalla tavalla ja siksi uskallan käyttää sitä laskelmissani. Toinen, selkeämpi vertailuluku saadaan terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Siellä laskelmassa ei ole mitään epäselvää ja vuoden 2017 arvo Hattulassa on 4833 euroa / asukas.
Lukemat sinällään eivät kovin paljoa kerro. Siksi niitä pitääkin käyttää vertailutarkoituksessa. Aloitetaan tuoreemmasta eli THL:n vuoden 2017 taulukosta. Kiistaton tosiasia on, että Hattulassa käytettiin vuonna 2017 asukasta kohden vähemmän rahaa kuin 299 muussa Suomen kunnassa. Hattulaa halvempia palveluntuottajia oli siis koko maassa ainoastaan 11 kappaletta ja niistäkin manner-Suomessa sijaitsee ainoastaan kuusi. Seuraavaksi tehokkaimmat Kanta-Hämeen kunnat käyttivät n. 300-400 euroa enemmän per asukas. Mikäli Hattula olisi noiden kuntien tasolla, budjettia pitäisi kasvattaa noin kolmella miljoonalla!
Totta kai asiassa pitää huomioida myös taustamuuttujat. Hattulassa esimerkiksi sairastavuusindeksi on jo vuosikymmeniä ollut erittäin matala ja sitä kautta perusterveydenhuollon asukaskohtaiset kustannukset ovat hyvin edulliset. Sosiaali- ja terveyspuoli kattaa noin puolet kuntabudjetista, joten on selvää, että Hattulan kuuluukin pyöriä hyvillä sijoilla. Siksi nykyistä tilannetta pitääkin verrata ensisijaisesti kunnan omaan “menneisyyteen”.
2000-luvun alkupuolella Hattulan sijoitus valtakunnallisella listalla pyöri noin 30 tietämillä, kunnes vuonna 2009 syntyi pohjanoteeraus, kun kuntamme valahti koko maan tilastossa sijalle 49. Sen jälkeen suunta muuttui ja rahan polttaminen väheni vuosi vuodelta. Parhaimmillaan kuntamme löytyi edellisen tasapainotusohjelman myötä sijoilta 8-9-7 (2013-2015). Rahallisesti nousu sijan 50 korvilta kymppisakkiin tarkoitti yhteensä yli kolmen miljoonan euron suhteellisia leikkauksia kunnan budjetissa. Mutta kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, silloin löysää vielä oli ja tehostaminen oli mahdollista. Nyt tuohon top-10:iin on matkaa ainoastaan muutama kymmenen euroa per asukas mikä tarkoittaa kokonaisuudessaan 400 000 – 500 000 euroa. Ainakin itse sanoisin, että Hattula on tällä hetkellä niillä sijoilla missä sen “pitäisikin” olla ja sitä kautta talouskuri on edelleen ihan kohtuullisen hyvin hanskassa.
Talouden tasapainottamisen haasteet:
Talouden tasapainottamisohjelma on ehdottomasti hyvä asia silloin kun rakenteissa on löysää ja organisaatiosta pystytään osoittamaan selviä tehostamisen kohteita. Edellä mainitsin jo Hattulan aiemman projektin vaikutukset ja täysin vastaavalla tavalla esimerkiksi Akaa nousi tasapainotusohjelman vaikutuksesta kolmessa vuodessa sijalta 111 (2014) sijalle 48 (2017). Nyt Hattulassa edessä olevassa projektissa on kuitenkin yksi iso ongelma. Mitään merkittäviä säästökohteita ei ole olemassa. Tai siis toki niitä aina on, mutta rahoituksen leikkaukset tarkoittavat automaattisesti merkittäviä heikennyksiä palveluverkkoon ja / tai palvelun tasoon.
Kuntaliitto on pilkkonut omassa tilastoinnissaan kuntien käyttökustannukset erittäin pieniin osiin, joten vertailua kuntien kesken voidaan tehdä hyvinkin yksityiskohtaisella tasolla. Alapuolella olevassa taulukossa olen listannut Hattulan kustannustiedot ja verrannut niitä koko maan tilastoon, Kanta-Hämeen keskiarvoon sekä tämän kokoluokan (5000 – 10000 asukasta) kuntiin. Ylivoimaisesti tärkeimpänä vertailukohtana pidän samaa kokoluokkaa olevia kuntia ja siksi olen tehnyt vertailua yleisten tilastojen lisäksi myös muutamiin yksittäisiin ”hattulamaisiin” kuntiin (mm. Masku, Muurame, Hausjärvi, Kontiolahti).
Seuraavaksi käyn Hattulan kustannusrakenteen kohta kohdalta läpi. Tarkoituksenani on tutkia eri osa-alueiden tehokkuutta ja löytää potentiaaliset säästökohteet. Kaikki kunnat eivät esitä asioita täysin samalla tavalla, joten suorista luvuista huolimatta tulkintaa tarvitaan edelleen. Yksittäisiin taulukkoarvoihin ei pidä kiinnittää liian suurta huomiota ja tiettyjä taulukkokohtia on pakko niputtaa isommiksi kokonaisuuksiksi ennen vertailua. Lisäksi perustelen näkemyksiäni myös yksittäisten esimerkkien avulla, koska esimerkkikunnat olen valinnut nimenomaan Hattulaa vastaaviksi useilla eri kriteereillä.
Yleishallinto:
Yleishallinnon kustannukset Hattulassa ovat hyvin maltilliset, käytetäänpä vertailukohtana melkein mitä tahansa. Lisäksi vuoden 2016 jälkeen on jo jätetty täyttämättä hallintojohtajan virka, joten nykyinen suuntaus on erittäin hyvä. Jatketaan samalla linjalla, mutta mitään isompia kertasäästöjä ei kannata toivoa.
Elinkeinoelämän edistäminen:
11 euroa per asukas eli noin 100 000 euroa on naurettavan pieni luku, kun sitä verrataan muihin kuntiin. Kyseisen kohdan alle (ymmärtääkseni) menevät mm. markkinointi sekä yritysyhteistyö. Tällä luodaan siis sitä paljon puhuttua ELINVOIMAA: Missään tapauksessa yhtään säästettävää ei ole – päinvastoin. Talouden tasapainottamisen nimissä ei siis missään tapauksessa saa koskea tähän tilikohtaan. Siinä mennään ojasta alikkoon.
Tukipalvelut:
Tukipalveluiden kohdalla koko maan vertailuarvo on suurempi kuin Hattulassa. Sitten kun vertailua tehdään pienempään osajoukkoon tai yksittäisiin kuntiin, väistämättä syntyy sellainen vaikutelma, että tämä ruuvi ei Hattulassa ole ihan loppuun asti kiristetty. Tukipalvelut ovat toki tärkeitä, mutta jos kerran muissa kunnissa toiminta on selvästi kustannustehokkaampaa, niin tämä asia kannattaisi ainakin ottaa tarkastelun alle ja selvittää, mitä muualla tehdään eri lailla kuin meillä. Puhtaasti lukujen perusteella vaikuttaisi siltä, että potentiaalisten säästöjen suuruusluokka Hattulassa voisi olla n. 200 000 euroa.
Yhdyskuntasuunnittelu:
Kustannukset vaikuttaisivat olevan järkevällä tasolla (271 e/as). Esimerkiksi Hausjärvi käytti 270 e/as, Masku 250 e/as ja Muurame 313 e/as. Tällä sektorilla on toki jonkinlaisia korotuspaineita, koska ymmärtääkseni vuonna 2016 Hattulassa ei käytetty rahaa käytännössä lainkaan kaavoitukseen – kuten ei myöskään vuonna 2018. Joskus niitä kaavoja on kuitenkin pakko tehdä.
Liikenneväylät:
Hattulassa käytetään erittäin vähän rahaa liikenneväylien rakentamiseen ja ylläpitoon. Siitä voidaan sitten käydä erillistä keskustelua onko se hyvä vai huono asia. Tutkimistani esimerkkikunnista ainoastaan Kontiolahti käytti tähän tilikohtaan Hattulan tavoin alle 100 e/as. Ainakaan pitkässä juoksussa säästöjä ei ole otettavissa – sen minkä tässä asiassa taakseen jättää, sen myös takuuvarmasti edestään löytää.
Puistot ja yleiset alueet:
Pelkkien lukujen perusteella vaikuttaisi siltä, että kunnassamme käytetään ”liikaa” rahaa puistoihin ja muihin yleisiin alueisiin. Ylimääräisen osuuden suuruus on kuitenkin pieni, vain joitakin euroja per asukas, joten kokonaisuudessan kiristettävää voisi olla ehkä noin 50 000 euroa. Lisäksi tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että tilikohta ”liikunta ja ulkoilu” on Hattulassa todella pieni. Itse pidän mahdollisena, että liikuntapaikkojen hoito kuten luistelukenttien jäädyttäminen on Hattulan osalta lipsahtanut eri momenttiin kuin muilla. Jos näin on, säästettävää ei ole sitäkään vähää.
Joukkoliikenne:
Joukkoliikenteen kustannukset vaihtelevat todella paljon kuntien välillä. Esimerkiksi Hausjärvi käytti vuonna 2016 vain 8 e/as, kun taas Liedossa lukema oli yli kuusinkertainen, 59 e/as. Hattulan 25 e/as (joka on siis nyt jo yli 30e…) on iso summa sekä maakunnallisesti että omassa kuntakokoluokassaan. Varsinkin kun jokainen meistä tietää mitä sillä saa – tai siis mitä sillä ei saa. Ainakin itselläni herää kysymys onko Hattulan maksuosuus liian suuri tarjottaviin linjoihin nähden? En tiedä käynnissä olevan sopimuskauden pituutta, mutta seuraavissa neuvotteluissa pitää kyllä joka tapauksessa olla hereillä ja puolustaa nykyistä tiukemmin hattulalaisten etuja.
Palo- ja pelastustoiminta:
Tässä tapauksessa yhteistoiminta-alue toimii kustannustehokkaasti. Well done.
Rakennusvalvonta:
Rakennusvalvonnan osalta en päässyt itse lainkaan kiinni siihen, mistä esimerkiksi Hattulan 10 e/as eli noin 100 000 euron kokonaiskustannukset on irroitettu. Rakennuslautakunnan toimintakate vuonna 2016 kun oli -180 000 euroa. Jos kuitenkin luotetaan Kuntaliiton laskelmiin ja tuijotetaan pelkkiä lukuja, niin tässä kohdassa voisi olla mahdollisuuksia pieneen tehostamiseen. Suuruusluokka ei silti missään tapauksessa ole iso, puhutaan joistakin kymppitonneista.
Ympäristön huolto:
Tämä kohta muodostuu ymmärtääkseni hyvin pienistä puroista eikä kokonaisuuskaan ole kuin noin satatuhatta euroa. Saman kokoluokan verrokkikuntiin nähden Hattula on käyttänyt (ainakin vuonna 2016) keskimääräistä enemmän rahaa (mm. Masku 4 e/as, Muurame 5 e/as, Hausjärvi 3 e/as). Puhutaan joka tapauksessa lillukanvarsista, joten syvällisemmälle analyysille ei liene tarvetta.
Varhaiskasvatus ja esiopetus:
Varhaiskasvatuksen kustannukset ovat Hattulassa (570 e/as) keskimääräistä korkeammat kaikkien vertailuryhmien osalta. Yksittäisiin ”hattulamaisiin” kuntiin verrattaessa johtopäätös ei ole kuitenkaan yhtä selkeä. Hausjärvellä kustannukset (543 e/as) olivat vuonna 2016 pienemmät kuin Hattulassa, mutta toisaalta taas mm. Muuramessa (589 e/as) ja Maskussa (617 e/as) varhaiskasvatukseen käytettiin vielä enemmän rahaa kuin meillä. Osittain kyse on puhtaasta arvovalinnasta ja laadukkaan toiminnan takaamisesta, mutta yhtä lailla myös organisaation rakenteessa ja toimintatavoissa saattaa olla tehostettavaa. Mitään miljoonasäästöjä ei varmasti löydy, mutta ainakin itse tutkisin tarkemmin varhaiskasvatuksen kustannusrakennetta ja tekisin vertailua tehokkaampiin kuntiin mm. hallintorakenteiden osalta.
Perusopetus:
Vertailut Kanta-Hämeeseen ja koko maan keskiarvoon antavat Hattulalle vahvoja viitteitä tehottomuudesta. Tässä asiassa erikokoiset kunnat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Omassa kokoluokassaan Hattula oli vuonna 2016 halpa palveluntuottaja – referenssikunnista ainoastaan Hausjärvi tuotti perusopetuksen yhtä pienillä kustannuksilla. Niin Muuramessa, Liedossa kuin Maskussa sijoitettiin perusopetukseen pelimerkkejä 60 – 150 e/as enemmän kuin meillä. Lisäksi Hattulassa tehtiin tälle vuodelle 270 000 euron leikkaukset perusopetukseen, mikä siis tarkoittaa, että nykyisellään kustannukset ovat n. 30 e/as pienemmät kuin taulukossa ja siten myös Hausjärvi lienee jäänyt jo taakse. Kuten varhaiskasvatuksessa, tässäkään kyse ei ole pelkästään tehokkuudesta vaan yhtä lailla myös arvovalinnoista. Mielestäni paineita pitäisi olla enemmänkin rahoituksen nostamiseen kuin laskemiseen.
Juustohöylällä otettavaa säästöä on siis aivan turha enää etsiä, mutta luonnollisesti kouluverkkoa ja sitä kautta rakenteita muuttamalla säästöjä on mahdollista etsiä. Samalla täytyy kuitenkin huomioida, että lasten määrä tulee joka tapauksessa putoamaan roimasti tulevina vuosina ja sitä kautta myös lasten ja nuorten palveluiden kustannusrakenne muuttuu nykyisestä. Itse siis lähestyisin sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa asioita kokonaisvaltaisemmin ja miettisin jo nyt palveluverkkoa sekä rakenteita 2020-luvulla ja siitä eteenpäin. Unohdetaan näissä kahdessa tilikohdassa pikavoitot ja katsotaan, että asiat saadaan toteutettua tehokkaasti pitkällä tähtäimellä.
Lukiokoulutus:
Tässä asiassa vertailua tehdään perinteisesti Hämeenlinnaan, mutta niin tekemällä ummistetaan silmät totuudelta. Hattulan 41 e/as on kaikissa verrokkiryhmissä erittäin alhainen lukema. Totta kai aina voidaan kyseenalaistaa koko lukiokoulutuksen olemassaolo (esim. Maskussa sellaista ei ole tarjolla), mutta höylättävää ei joka tapauksessa ole. Piste.
Nuorisotoiminta:
Hattulassa panostetaan selvästi keskimääräistä enemmän nuorisotoimeen. Se on jälleen arvovalinta. Jos kuitenkin säästökohteita on pakko etsiä, niin omasta mielestäni olisi oikeutetumpaa karsia nuorisotoimesta kuin esimerkiksi lakisääteisestä varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta. Nuorisotoimen palvelut ovat äärimmäisen hieno ja arvokas ”lisäpalvelu”, mutta tämä on nyt sellainen tilikohta, joka on pakko ottaa tarkastelun alle – mikäli säästöjä aiotaan ylipäätään sivistyspuolelta löytää. Mistään jättimäisistä summista ei tässäkään ole kyse, mutta vertailun perusteella kustannuksia pitäisi jotenkin pystyä karsimaan 100 000 – 150 000 euroa. Omasta mielestäni tämä on kyllä yksi niitä Hattulan hyviä asioita, joiden vuoksi olisin paljon mieluummin nostanut veroprosenttia kuin suorittanut tällaista karsintaa.
Kirjastot:
Kirjastopalvelut toimivat mielestäni hyvin Hattulassa ja taulukkoarvot kertoisivat toiminnan olevan myös tehokkuudeltaan ihan vertailukelpoisella tasolla. Kuitenkin vertailu referenssikuntiin osoitti, että käytännössä kaikki muut tutkitut ”hattulamaiset” kunnat käyttivät kirjastopalveluihin rahaa 5-10 e/as vähemmän. Jälleen ollaan sen äärellä, että mielelläni jättäisin leikkaamatta, mutta kyse ei ole lakisääteisestä palvelusta ja siksi pieni höylääminen pitäisi olla mahdollista. Esimerkiksi omalla asuinalueellani käy kirjastoauto nykyään joka viikko (aiemmin kahden viikon välein). Koska matkaa pääkirjastolle on vain kolmisen kilometriä, niin jotenkin se tuntuu ylimitoitetulta. Jos ja kun kerran ollaan sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että esimerkiksi omaishoitajille ei voida tarjota uimahallilippuja (kustannus pari tuhatta euroa vuodessa), niin yhtä kireän talouskurin pitäisi yltää ihan jokaiseen sopukkaan.
Liikunta ja ulkoilu:
Hattulan 25 e/as on aivan naurettavan pieni summa kaikkiin vertialuarvoihin nähden. Toivon todellakin, että tuolla yleisten alueiden hoidossa on jotain sellaisia tilikohtia, jotka todellisuudessa kuuluisivat tämän otsikon alle. Referenssikunnista Hausjärvellä oli 37 e/as, mutta muuten lukemat olivat 60-80 e/as tietämillä ja esimerkiksi Kontiolahdella jopa 112 e/as. Pienestä rahankäytöstä huolimatta Hattulassa liikuntapaikat ja -mahdollisuudet ovat hyvällä tasolla, mutta se ei todellakaan ole pelkästään kunnan ansiota. Lisäsäästöistä tällä sektorilla nyt ei vissiin kannata edes puhua.
Musiikki ja muu kulttuuri:
Pieni menokohta, mutta toiminta silti omasta mielestäni ihan siedettävällä tasolla. Ei säästettävää.
Vapaa sivistystyö:
Katso edellinen. Ei säästettävää.
Perusterveydenhuolto:
Tässä kohdassa kannattaa niputtaa yhteen avohoito ja vuodeosastotoiminta, koska kustannusten kohdentamisessa tuntuu olevan kuntakohtaisia eroja. Hattulassa nämä kaksi kohtaa tekivät vuonna 2016 yhteensä 411 e/as, Kanta-Hämeen keskiarvo oli 468 e/as ja koko maan 526 e/as. Referenssikunnista Masku (404 e/as) ja Kontiolahti (406 e/as) pääsivät Hattulaa pienempiin kustannuksiin, vaikka molempien sairastavuusindeksi on Hattulaa suurempi. Tehostettavaa siis voisi periaatteessa olla, mutta ulkoistuksen vuoksi tämä kortti voidaan joka tapauksessa haudata. Lisäksi Pihlajalinnan uusi sopimus, joka astuu toivottavasti voimaan hyvin pian, pitäisi olla entistä sopimusta kustannustehokkaampi.
Erikoissairaanhoito:
Ei isommin vaikutusmahdollisuuksia, mutta Hattulassa toki valmiiksi hyvällä tasolla alhaisen sairastavuuden johdosta.
Suun terveydenhuolto:
Toiminta oli kustannustehokasta ainakin vuonna 2016. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon ja vuodet 2017 sekä 2018 eivät luultavasti ole menneet yhtä matalilla kustannuksilla. Tämäkin siirtyy kuitenkin Pihlajalinnalle, joten asialla ei kannata vaivata päätään.
Ikääntyneiden palvelut:
Käsittelen yhtenä kohtana ikääntyneiden ympärivuorokautiset asumispalvelut, muut ikääntyneiden palvelut ja kotihoidon. Osittain yhdistäminen tapahtuu jälleen kustannusten kohdistamisvaikeuksien takia, mutta lisäksi on myös selvää, että jos vasemmasta kädestä leikataan niin oikea pyytää välittömästi lisää rahaa. Eli jos esimerkiksi laitospalveluja vähennetään, kotihoidon kustannukset lisääntyvät. Hattulassa koko köntin kustannukset vuonna 2016 olivat 486 e/as. Kanta-Häme 519 e/as, koko maa 529 e/as ja saman kokoluokan kunnat 706 e/as kertovat hyvin missä mennään. Vanhusväestön osuus huomioiden toiminta on Hattulassa erittäin kustannustehokasta. Ne kunnat, jotka selviävät halvemmalla ovat myös ikärakenteeltaan toisenlaisia. Ei siis korjata sitä mikä ei ole rikki.
Vammaisten palvelut:
Vammaisten ympärivuorokautiseen hoitoon ja muihin vammaispalveluihin Hattulassa kului vuonna 2016 yhteensä 295 e/as. Kanta-Hämeessä vastaava luku oli 288 e/as, koko maassa 292 e/as ja Hattulan kokoluokassa 328 e/as. Minun käsitykseni mukaan Hattulan vammaispalvelut ovat laadukkaita. Koska kustannuksetkin ovat ihan vertailukelpoisella tasolla, niin ainakaan omasta mielestäni leikkauskohteita ei kannata edes yrittää etsiä.
Lastensuojelu:
Tämä on sitä kategoriaa, johon pitäisi jo suoralta kädeltä vastata – ei leikkauksia. Vilkaistaan nyt joka tapauksessa myös niitä kustannuksia. Niputan selkeyden vuoksi yhteen numeroon laitos- ja perhehoidon, avopalvelut ja muut perheiden palvelut. Lopputuloksena Hattula on 154 e/as, Kanta-Häme 250 e/as, koko maa 217 e/as ja sama kokoluokka 179 e/as. Toki jotkut ”hyvämaineiset” kunnat selvisivät vielä Hattulaakin pienemmillä kustannuksilla, mm. Masku 91 e/as ja Muurame 112 e/as, mutta kokonaisuutena Hattulan kustannukset vaikuttavat järkeviltä. Jokainen ymmärtää, että tämän sektorin leikkaukset tietävät aina ongelmia tulevaisuudessa.
Työllistymistä tukevat palvelut:
Hattulassa käytettiin vuonna 2016 54 e/as erilaisiin työllistymispalveluihin. Se on enemmän kuin Kanta-Hämeen keskiarvo (42 e/as) ja samankokoisten kuntien keskiarvo (49 e/as). Esimerkiksi Liedossa vastaava kustannus oli Kuntaliiton mukaan 42 e/as, Hausjärvellä 11 e/as (?) ja Maskussa 3 e/as (?). Hausjärven ja Maskun lukuihin suhtaudun kyllä pienellä varauksella, koska kustannukset vaikuttavat suorastaan naurettavan pieniltä. Olen kuitenkin siinä ymmärryksessä, että vuoden 2016 jälkeen Hattulan kustannukset eivät ole ainakaan pienentyneet vaan pikemminkin päinvastoin.
Hattulan kunniaksi pitää toki todeta, että meillä on erittäin alhainen työttömyysprosentti, mutta jos asiaa ajatellaan ihan raadollisesti numeroiden valossa, niin saadaanko siltikään tasokkaille palveluille riittävästi rahallista vastinetta? Suurin osa työttömistä työllistyy ilman palveluita tai hyvin kevyellä tukemisella ja sitten on se osa ihmisiä, jotka eivät työllisty ikinä mistään toimenpiteistä huolimatta. Onko ”väliinputoajia” niin paljon, että normaalia suurempi panostus työttömyydenhoitoon on perusteltua? Itse en ole ihan varma asiasta. Jälleen kerran – työllisyyspalvelut ovat toki erittäin tärkeä palvelu muutamille yksittäisille ihmisille, mutta jos ja kun koko kunnan palveluntarjontaa ajatellaan, niin onko ekstrarahan käyttäminen oikeudenmukaista kaikkia kuntalaisia kohtaan?
Päihdehuollon palvelut:
Hattulan 10 e/as eli noin 100 000 euron kokonaispanostus kertoo jo itsessään, että leikattavaa ei löydy. Vertailu muihin ainoastaan vahvistaa asian, esimerkiksi samassa kokoluokassa keskimääräinen panostus oli lähes kaksinkertainen (19 e/as).
Ympäristöterveydenhuolto:
Hattula ostaa nämä palvelut Hämeenlinnalta ja Kanta-Hämeen sekä koko maan vertailujen perusteella toiminta ei välttämättä ole kovin kustannustehokasta. Lisäksi myös ”hattulamaisista” referenssikunnista kaikki toteuttivat palvelut Hattulaa pienemmällä rahalla. Noin 50 000 euron säästöt voisivat olla mahdollisia, jos palvelun järjestäminen organisoitaisiin paremmalla tavalla – selvittämisen arvoinen asia.
Muu sosiaali- ja terveystoiminta:
Kyseessä on todellinen kaatopykälä, jossa voi olla ihan mitä tahansa. Kuten taulukon lukemat osoittavat, joillakin kunnilla tässä täytyy olla huomattavan suuria kustannuksia. Hattulan määrä (85 e/as) on joka tapauksessa kohtuullinen ja koko lailla linjassa kaikkiin tutkimiini referenssikuntiin (52 – 75 e/as) nähden.
Loppupäätelmät:
Huhhuh. Siinäpä oli melkoinen paketti Hattulan kustannusrakenteesta. 😀 En kuitenkaan pidä tätä hukkaan heitettynä aikana, koska analyysi vahvisti ainakin omat näkemykseni siitä, että suhteellisen vähän on loppujen lopuksi tehtävissä. Suurin mahdollinen tehostus ja sitä kautta säästö voisi mahdollisesti löytyä tukipalveluiden puolelta. Lisäksi ympäristöpalvelut ovat ehkä turhan kallis ostopalvelu. Noiden lisäksi Hattulassa tarjotaan ”ekstraa” muihin nähden ainakin nuorisopalveluissa, kirjastopalveluissa ja työllisyyspalveluissa. Edellä mainituista leikkaaminen on toki suoraa palveluiden heikentämistä, mutta joskus saavutetuista eduista on pakko luopua yhteisen hyvän nimissä.
Tämän analyysin perusteella Hattulassa säästöä voidaan tehdä maksimissaankin vain joitakin satoja tuhansia euroja – aivan kuten jo kokonaiskäyttökustannusten perusteella arvelin. Lisäksi sivistyssektori joutuu lähivuosina joka tapauksessa rakenteellisten muutosten eteen laskevan lapsimäärän vuoksi. Se ei kuitenkaan liity suoranaisesti talouden tasapainottamiseen vaan on ihan oma keskustelunsa. Nyt mietitään keinoja, joilla talous pysyy tasapainossa lähivuosina ja itse olen edelleenkin sitä mieltä, että ainoa oikea tapa tasapainottaa Hattulan taloutta on tulopohjan vahvistaminen.