Lupasin kirjoittaa seuraavaksi Hattulan verotuksesta, mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että teksti painottuu vahvasti elinvoiman puolelle. Toki verotus on aina vahvasti mukana, kun kuntataloutta ja poliittisia linjauksia käsitellään. Olen jo vuosi sitten puhunut hyvin samansuuntaisista asioista tulevaisuusvisiossani, mutta asiaan on pakko palata, koska minkäänlaisia muutoksen merkkejä ei ole ilmassa. Pikemminkin päinvastoin, Hattulan suunta näyttää vuosi vuodelta entistä synkemmältä.
Aloitetaan joka tapauksessa veroasioilla. Hattula, tuo Kanta-Hämeen Kauniainen on aina ollut kuuluisa alhaisesta verotuksestaan. Tälläkin hetkellä Hattulalla on Hämeenlinnan seutukunnan alhaisin tuloveroprosentti (niin absoluuttinen kuin efektiivinen) ja myös seutukunnan alhaisimmat kiinteistöveroprosentit.
Mitä se tarkoittaa käytännössä? Otetaan havainnollistamisen avuksi Erkki Esimerkkihenkilö, jolla on 30 000 euron vuositulot ja omistuksessaan “keskimääräinen” omakotitalo. Hattulassa Erkki olisi maksanut tänä vuonna veroja 4748 euroa, Janakkalassa 4855 ja Hämeenlinnassa 4994 euroa. Laskennassa on käytetty efektiivisiä veroprosentteja ja kunnassa maksettua keskimääräistä omakotitalon kiinteistöveroa.
Hattulassa esimerkkihenkilölle tulee vuodessa maksettavaa noin 100 euroa vähemmän kuin Janakkalassa ja 250 euroa vähemmän kuin Hämeenlinnassa. Hienoa. Luulisi, että kaikki seutukunnan ihmiset haluaisivat asua Hattulassa? Vaan kun eivät halua. Hattulan väestökato on prosentuaalisesti seutukunnan suurin. Ja kaikki poismuuttajat eivät suinkaan muuta työn tai opiskelujen perässä Tampereelle tai Helsinkiin. Pelkästään vuonna 2017 Hämeenlinna-Hattula -akselilla Hämeenlinna otti muuttovoittoa 31 asukkaan verran ja väkiluvun muutosten perusteella uskon, että tahti on tänä vuonna kiihtynyt entisestään.
Vielä vuosituhannen alkupuolella trendi oli täysin toisenlainen. Esimerkiksi aikavälillä 2006-2015 HML-Hattula -muuttoliike oli 256 henkilön verran voitollinen Hattulalle. Niin, mutta sehän johtui juurikin Hattulan alhaisesta verotuksesta! Vaan kun ei johtunut. Vuosittainen tulos ei muutu merkittävästi, vaikka tarkasteltaisiin aikaväliä 2011-2015, joka sisältää kaksi sellaistakin vuotta (2011 ja 2013), jolloin Hattulassa oli korkeampi tuloveroprosentti kuin Hämeenlinnassa. Fakta on, että syystä tai toisesta ihmiset muuttivat aiemmin Hämeenlinnasta Hattulaan ja nyt liike on toiseen suuntaan. Ja yhtä lailla fakta on myös se, että verotuksella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Kyse ei ole mistään paikkakuntakohtaisesta kummallisuudesta vaan täysin samansuuntaista dataa löytyy myös muualta lähialueilta. Esimerkiksi Tampereen seudulla kasvavat kehyskunnat kilpailevat tiukasti samoista ihmisistä. Pirkkalassa tuloveroprosentti on 20, Ylöjärvellä, Nokialla ja Lempäälässä 20.5, Kangasalla 21. Arvatkaapa mikä näistä viidestä kunnasta on lisännyt väestöään (niin prosentuaalisesti kuin absoluuttisesti mitattuna) ylivoimaisesti eniten viimeisen kolmen vuoden aikana? Aivan. Kangasala.
Minun näkemykseni mukaan tämä “alhaiset verot” -kortti on nyt loppuun katsottu ja äärimmäisen huonoksi havaittu. Tilastojen perusteella on päivänselvää, että nykyajan ihmisiä ei kiinnosta millään tavalla kunnan veroprosentti. Yhtä lailla on päivänselvää, että ihmisiä ei myöskään houkuttele yksinomaan hyvällä paikalla olevat tontit. Hattulalla on uusi Kanungin alue parhaalla paikalla minuutin ajomatkan päässä moottoritiestä. Kauppa ei silti käy.
Nykyajan ihmisiä kiinnostaa ensisijaisesti se, miten hyviä ja asukkaan tarpeeseen sopivia palveluja kunta pystyy tarjoamaan. Etenkin nuoremmat ikäluokat ovat valmiita maksamaan isojakin määriä veroja, kunhan rahoilleen saa myös vastinetta. Tästä päästäänkin sitten siihen ongelman ytimeen. Hattulan talousarvioissa ei katsota lainkaan tulevaisuuteen ja palvelujen parantamiseen. Talouden tasapainotusohjelma käynnistettiin viisi vuotta sitten ja sen myötä on opittu ainaisen leikkaamisen tie. Talousarvioissa ei esitetä lainkaan kehityskohteita vaan ainoastaan mietitään mistä olisi mahdollista leikata ja sitä kautta säästää.
Ensimmäisinä tasapainotusvuosina löysää varmasti löytyi ja sitä kautta kunnassa tapahtui ihan aitoa toiminnan tehostamista, mutta viimeiset pari vuotta käytössä on ollut vain ja ainoastaan puhdas juustohöylä. Esimerkiksi perusopetuksen tarvikemäärärahoista leikkaamista ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa tehostamiseksi, kun tarvikerahat ovat jo ennestään seutukunnan alhaisimmalla tasolla. Ei elinvoimaa ja kunnan houkuttelevuutta tällä tavalla rakenneta. Kaikki lähiseudun ihmiset ovat varmasti kuulleet tarinoita pyyhekumin avulla uusiokäytetyistä koulukirjoista.
Edellä mainitut tarvikemäärärahat ovat kuitenkin vain yksi pieni hiekanjyvänen Saharan autiomaassa. Esimerkiksi nyt uuden koulun rakentamisprosessissa käsillä olisi ainutlaatuinen tilaisuus nostaa Hattulan profiilia ja vetää kokonaan uusia suuntaviivoja kunnan tulevaisuudelle. Ikävä kyllä ainoa merkityksellinen tekijä keskusteluissa on rakennuksen hinta. Elinvoimasta viis veisataan. Nykyiset kuntalaiset ehkä vielä pitkin hampain hyväksyvät esitetyt laastariratkaisut, mutta on turha kuvitella, että yläkoulu 70 vuotta vanhassa ja kyseenalaisen kuntoisessa rakennuksessa tai lukio eristettynä ja ahdettuna omiin pieniin tiloihinsa ilman minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä houkuttelee tänne ainoatakaan uutta lapsiperhettä.
Tehdäänpä tässä välissä pieni laskuharjoitus. Oletetaan, että Hattula rakentaa upean uuden, Juteinikeskusta täydentävän yläkoulu-lukio -keskuksen ja yksi lapsiperhe päättää sen seurauksena muuttaa pysyvästi Hattulaan. Perheessä on yksi kouluikäinen lapsi ja kaksi työssäkäyvää aikuista, jotka molemmat maksavat n. 5000 euroa vuodessa veroja Hattulaan. Näin ollen perhe tuottaa verotuloja 10 000 euron edestä joka vuosi ja 20 vuoden kuluttua kokonaiskertymä on 200 000 euroa. Tarvitaan siis viisi perhettä, jotta kunnan verotulot lisääntyvät 20 vuoden aikajänteellä miljoona euroa – 10 perhettä tietäisi jo kahta miljoonaa. Puhumattakaan siitä tulovirrasta joka syntyy siinä tapauksessa, että perheiden vanhemmat päättävät jäädä loppuiäkseen Hattulan asukkaiksi.
Tämä on se ero laastariratkaisun ja tulevaisuuteen investoimisen välillä. Jos uusi koulukeskus maksaa 2 miljoonaa euroa enemmän kuin vanhan remontointi, tarvitaan ainoastaan kymmenkunta positiivista muuttopäätöstä (tai 10 muuttamattajättämispäätöstä) ja kalliimpi investointi maksaa pitkässä juoksussa itsensä takaisin. Tämä oli toki erittäin vahvasti yksinkertaistettu esimerkki, mutta antaa se joka tapauksessa suuntaviivoja siitä, miksi Hattulan tapaisessa kunnassa pitäisi aivan ehdottomasti investoida tulevaisuus edellä. Potentiaalia väestönkasvulle ja nimenomaan positiiviselle muuttoliikkeelle on olemassa, mutta nykyisellä menolla me käännämme selkämme kiinnostuneille ja toteamme “tulkaa, jos haluatte – mitään me emme teidän hyväksenne tule tekemään”.
Ikävä tosiasia on se, että jos itse olisin tällä hetkellä aloittamassa omakotitaloprojektia, miettisin Hattulan sijasta erittäin vahvasti Janakkala-nimistä vaihtoehtoa. Toisessa katsotaan tulevaisuuteen – pakko myöntää, että ehkä turhankin ylioptimistisesti – mutta sekin on silti parempi kuin paikoilleen jääminen. Päättäjiä syyllistetään usein siitä, että he eivät halua puhua omasta kunnasta positiiviseen sävyyn. Ei kyse ole halusta. Minä en ainakaan aio valehdella tai luvata olemattomia. On väärin houkutella ketään Hattulaan pelkillä puheilla – tekoja täällä tarvitaan.
Minun mielestäni ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa olisi tehdä investoinnit todella harkitusti – ei eurot edellä vaan tulevaisuus ja elinvoima mielessä. Oikein toimittuna eurot kyllä seuraavat perässä aikanaan. Lisäksi kannatan verojen nostamista seutukunnan yleiselle tasolle ja lisääntyvän pääoman sijoittamista parempiin palveluihin sekä kunnan kehittämiseen. Olen aiemminkin esittänyt jo saman idean – jokainen voi miettiä mitä ylimääräisellä miljoonalla voitaisiin vuositasolla tehdä. Vuodesta toiseen puhutaan mm. liikenneympyröistä ja Lepaan kevyen liikenteen väylästä. On selvää, että jos mitään radikaalia suunnanmuutosta ei tehdä, ne jäävät ikuisesti haaveeksi. Väestönkadosta syntyy itseään ruokkiva negatiivinen kierre. Se taas johtaa vääjäämättä paikkakunnan näivettymiseen ja lopulta kuntaliitokseen. Viimeinen sammuttakoon valot.