Otsikon sanahirviö tarkoittaa sitä, että olen mukana siinä 24 henkilön joukossa, josta jäsenäänestyksen kautta poimitaan Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokkaat Hämeen alueella. Tai siis ainakin osa niistä. Pakko myöntää, että valintakuvioihin liittyvä prosessikaavio on itselleni edelleen osittain hämärän peitossa. Perusidea on joka tapauksessa se, että jäsenäänestyksen perusteella valitaan 7 varmaa ehdokasta ja sen jälkeen piirin puolelta huolehditaan, että listasta tulee monipuolinen ja kattava eri taustatekijöiden suhteen. Esimerkiksi sitä en kuitenkaan tiedä, voiko tuohon jälkimmäiseen seitsikkoon tehdä valintoja kokonaan tämän alkuperäisen joukon ulkopuolelta? No – kaikki selviää aikanaan.
Moni varmaan ihmettelee miksi olen lähtenyt tällaiseen leikkiin mukaan. Tärkein perustelu on hyvin yksinkertainen. Viimeisen parin vuoden aikana olen pannut merkille, että valtakunnan politiikkaa koskevat täysin samat ongelmat kuin kuntatasollakin. Asiantuntijoita ei kuunnella, päätöksenteon pohjaksi ei tehdä riittäviä selvityksiä ja pahimmillaan jopa kiistattomat faktat sivuutetaan. Ylemmällä tasolla karkeita esimerkkejä heikosta valmistelusta ovat mm. aktiivimalli(t) ja sote-uudistus. Puhumattakaan siitä, että ilmastonmuutosta ja muita ympäristöasioita ei oteta edelleenkään huomioon lainkaan sillä vakavuudella kuin pitäisi. Haitalliset yritystuet tuntuvat olevan kiveen hakattuja ja verotuksen painopisteen muuttaminen entistä selkeämmin päästö- ja kulutusperusteiseksi on muuten vain mahdoton tehtävä.
Lyhyen poliittisen urani aikana olen myös kokenut, että perinteinen päätöksentekotapa ja kaikenlaiset valtarakenteet todellakin tarvitsevat ravistelua. Kaikkea ei kannata tehdä “samalla tavalla kuin aina ennenkin”. Onneksi asioiden kyseenalaistaminen onnistuu ihan luonnostaan tällaiselta politiikan ulkopuolelta tulevalta ja matemaattis-loogiseen ajatteluun nojaavalta ihmiseltä. 🙂
Edellä mainituista syistä johtuen olisin kiinnostunut kokeilemaan kantavatko faktapohjaisen ja vastuullisen päätöksenteon teemat myös isommassa mittakaavassa. Minulla ei ole minkäänlaista “tarvetta” pyrkiä täysipäiväiseksi poliitikoksi, koska pidän erittäin paljon nykyisestä työstäni opettajana ja Hattulan kuntapolitiikassa on riittävästi työsarkaa oman työn ohessa tehtäväksi. Koen kuitenkin, että minulla voisi olla annettavaa politiikkaan myös valtakunnallisella tasolla ja siksi haluan tarjota itseni ihmisille yhdeksi vaihtoehdoksi.
Mikäli ehdokasvalinta osuu minun kohdalleni, tulen olemaan vihreiden listalla sitoutumattomana ehdokkaana. En ole puolueen jäsen ja tarkoituksenani on pitää siitä kiinni myös jatkossa. Tämä ei johdu millään muotoa siitä, että henkilökohtaiset näkemykseni olisivat ristiriidassa vihreiden ajaman politiikan kanssa. Voisin hyvinkin nähdä itseni esimerkiksi Vihreän liiton alaisen “tiedejärjestön” eli Viitteen jäsenenä. Sitoutumattomuudessani on kyse puhtaasti ideologisesta valinnasta. Haluan korostaa sitä, että kaikki mielipiteet ovat omiani ja seison itse jokaisen tekemäni päätöksen takana. On selvää, että politiikassa vaaditaan myös yhteistyötä ja kompromisseja, mutta tällöinkin lopullisen päätöksen teen vain ja ainoastaan minä itse.
Olen äärimmäisen tyytyväinen, että vihreät ei syrji sitoutumattomia ehdokkaita ja puoluekirjan sijasta tärkeämpää on yhteinen näkemys asioista. Tiukkaan puoluejohtoiseen politiikkaan liittyy kiinteästi monia ongelmia ja lieveilmiöitä (mm. puoluekuri ja erilaiset puolueiden väliset “lehmänkaupat”). Nämä epäkohdat tuntuvat Suomessakin koko ajan vain lisääntyvän, vaikka niistä pitäisi pikemminkin pyrkiä eroon. Omassa ideaalimaailmassani kansanedustajat olisivat nimensä mukaisesti kansan edustajia eli itsenäisiä päätöksentekijöitä joilla on ihmisten tuki takanaan. Puolueiden tehtäväksi jäisi ainoastaan muodostaa löyhiä liittoumia samalla tavalla asioista ajattelevien ihmisten kesken. Tämä taas johtaisi siihen, että asioista olisi täysin mahdotonta sopia pienen piirin kesken ja päätökset olisi pakko valmistella todella huolella, jotta niillä olisi enemmistön tuki takanaan. Olen täysin vakuuttunut, että esimerkiksi sote-uudistus olisi mahdollista suunnitella ja toteuttaa niin, että merkittävä enemmistö kansanedustajista saataisiin ihan “vapaaehtoisesti” sen taakse.
No niin – palataanpa sitten ideaalimaailmasta takaisin reaalimaailmaan. 😀 Puolueeseen kuulumattomuus tarkoittaa samalla sitä, että en itse pysty osallistumaan tähän jäsenäänestykseen vaan kohtaloni on sataprosenttisesti muiden käsissä. Ja itse asiassa en tiedä onko koko Hattulassa yhtään äänioikeutettua, koska ainakin valtuustoryhmämme muodostuu kokonaan sitoutumattomista. No, minkäänlaista kotiinpäin vetoa ei minun osallani tapahdu ja mielestäni se on oikeastaan ihan reilua. Lähes vastaava tilanne olisi edessä joka tapauksessa myös varsinaisena vaalipäivänä. Jos siis tähän jäsenäänestykseen osallistuvat henkilöt ovat sitä mieltä, että minä en ole sovelias edes ehdokkaaksi, niin on täysin utopistista kuvitella, että myöskään riittävän suuri ihmisjoukko haluaisi minut edustajakseen valtiolliseen päätöksentekoon.
Jään siis mielenkiinnolla odottamaan minkälaisia valintoja Hämeen vihreät tekevät. Urheilutermejä lainatakseni – Koituuko karsinta tämän miehen kohtaloksi? Vai selvittääkö hän tiensä finaaliin, jolloin kaikki on edelleen mahdollista? Stay tuned. Palaan asiaan viimeistään siinä vaiheessa, kun jäsenäänestyksen tulos on selvillä eli 3.11. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun äänestys suoritetaan ihan perinteisesti postin kuljettamilla äänestyslipuilla. 😀