Mitä yhteistä on vasemmistoliitolla ja perussuomalaisilla? Noin yleisesti ottaen varmaan aika vähän. Kanta-Hämeessä nuo kaksi ovat kuitenkin hyvinvointialueen hallitukseen osallistuvista puolueista ainoat, joiden riveistä löytyy edes jonkinlaista selkärankaa.
Ennen vaaleja puhuttiin paljon monella pallilla istuvista päättäjistä ja vaalien jälkeen mm. Hämeen Sanomat kirjoitti pitkän jutun esteellisyydestä (löytyy täältä). Varsinkin hallitustyöskentely kahdella tasolla koettiin ongelmalliseksi. No, nyt aluehallitus on valittu ja kuinka lopulta kävi? Kunnioitettiinko estellisyyttä vai keskittyikö valta entisestään?
Ihan ensimmäiseksi jaetaan kunniaa niille joille se kuuluu. Vasemmistoliiton hämeenlinnalaiselle Juhani Lehdolle on annettava erittäin iso hatunnosto siitä, että hän aikoo pitää “vaalilupauksensa” ja luopuu kokonaan kuntatason luottamustehtävistä voidakseen keskittyä hyvinvointialueen hallitustyöskentelyyn. Kaupunginvaltuustopaikasta luopuminen on omasta mielestäni jokseenkin liioiteltua, mutta valtuuston varapuheenjohtajan roolissa hän on ollut myös kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Tässä suhteessa Lehdon päätös on ainoa oikea ratkaisu – olla yhdellä tasolla hallituksen pöydän ääressä kerrallaan.
Toinen suoraselkäinen puolue tässä asiassa on perussuomalaiset. Aluehallitukseen valittiin Vesa Mäkinen, joka on Hämeenlinnassa ainoastaan valtuutettu (ja tarkastuslautakunnan jäsen). Hänen ohellaan samasta puolueesta aluehallituksen pöydän ääreen pääsee myös Mika Lartama, aluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja ja kuntatasolla puhdas rivivaltuutettu.
Minkälaisia hallitusvalintoja muut puolueet sitten tekivät?
Kokoomus:
- Eija Aittola – Riihimäen kaupunginhallituksen jäsen
- Helena Lehkonen – Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja (=hallituksen pöydän ääressä), sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja
- Juha Isosuo – ei kuntatason luottamustehtäviä
Keskusta:
- Johanna Häggman – Forssan kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja (+lisäksi hyvinvointialueen palvelukseen siirtyvä työntekijä eli esteellisyysongelmia myös ammatin kautta)
- Seppo Kuparinen – ei kuntatason luottamustehtäviä
SDP:
- Kaisa Lepola – Forssan valtuuston puheenjohtaja (+ainakin alun perin tarkoituksena oli siirtyä kuntatasolla vuoden kuluttua jopa kaupunginhallituksen vetäjäksi?)
- Lauri Jormanainen – Riihimäen kaupunginhallituksen jäsen
- Tarja Filatov – kaupunginvaltuutettu (+kansanedustaja)
- Tapani Hellsten – ei kuntatason luottamustehtäviä
- Pirjo Alijärvi (aluevaltuuston varapuheenjohtaja) – Janakkalan kunnanhallituksen puheenjohtaja
Vihreät:
- Mirka Soinikoski – kaupunginvaltuutettu (+kansanedustaja)
Edellisten lisäksi KD:n edustaja tulee mukaan aluehallitukseen puolessa välissä vaalikautta ja tutuksi tulleen kaavan mukaan myös hän (Hannele Saari) on Riihimäen kaupunginhallituksen jäsen.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitten kokoomuksen Timo Heinonen ja Sanni Grahn-Laasonen (aluevaltuuston puheenjohtaja). He ovat paitsi kolmen tason “rivipäättäjiä” (kansanedustaja, aluevaltuutettu, kuntavaltuutettu), niin myös sekä kunta- että aluetasolla hallituksen pöydän ääressä. Heinonen on jopa Lopen kunnanhallituksen puheenjohtaja. Sellainen tehtävä yhdistettynä kansanedustajuuteen on jo järjetön kombinaatio, puhumattakaan aluehallituksesta siihen päälle. Henkilökohtaisten hillotolppien haku ajaa näemmä joillakin niin esteellisysasioiden kuin ajankäyttöongelmien ohi. ?
Summa summarum, tiivistetysti kokonaisuus näyttää siis seuraavalta: Aluehallituksen pöydän ääressä istuu yhteensä 16 henkilöä. Näistä puolet eli kahdeksan henkilöä on mukana hallitustyöskentelyssä myös kuntatasolla, kaksi jopa kunnanhallitusten puheenjohtajia. Lisäksi löytyy pienempiä “rikkureita” eli kombinaatioita kansanedustaja-aluehallitus.
Kuten aluksi totesin, ainoastaan vasemmistoliitto (1 edustaja) ja perussuomalaiset (2 edustajaa) saavat tässä asiassa täysin puhtaat paperit. Kokoomuksella aluehallitukseen pystyy täysipainoisesti keskittymään 1/5, SDP:llä 1/5, keskustalla 1/2 ja vihreillä 0/1.
Säälittävää. Todella säälittävää. Valta keskittyy entistä pienemmälle piirille ja seurauksena on niin esteellisyyskysymyksiä kuin ajankäytöllisiä haasteita. Uskooko joku todella, että tietyn kunnan kunnanhallituksen puheenjohtaja ajaa aluehallituksessa objektiivisesti koko hyvinvointialueen etua. Ja voiko häneltä ylipäätään edes odottaa sitä? Niinpä. Toisinkin olisi voinut valintoja puolueiden sisällä tehdä. Tai vaihtoehtoisesti kuntatason luottamustehtävistä olisi voinut luopua Lehdon tapaan. Mutta ei. Vallan määrä on saatava maksimoitua. 🙁
Miksi olen asiasta näreissäni? Esimerkiksi Timo Heinoselle maksetaan karkeasti arvioiden vähintään 130 000 – 140 000 euroa vuodessa veronmaksajien rahoja erilaisten palkkioiden ja kulukorvausten muodossa. Summa sinällään on toki merkittävä, mutta en ole millään muotoa katkera tai kateellinen tuosta hänen palkkiotasostaan. Mm. valtion monopolifirmojen yritysjohtajat saavat moninkertaisia summia ja pidän sitä huomattavasti paljon isompana epäkohtana. Luottamushenkilön kohdalla minua kuitenkin häiritsee tieto siitä, että tällaista määrää tehtäviä ei yksi ihminen pysty mitenkään hoitamaan kunnolla. Veronmaksajat maksavat ison summan ja saavat vastineeksi “ammattipoliitikon”, joka kiirehtii kokouksesta toiseen eikä ehdi valmistautua hyvin yhteenkään niistä. Vaihtoehtona kun olisi se, että kokoukset ja palkkiot jakaantuisivat esimerkiksi kolmelle eri henkilölle, jolloin jokainen pystyisi aidosti keskittymään yhteen sektoriin ja hoitamaan annetun tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen pettynyt. Mutta yhteiskunta saa sitä mitä tilaa. Oma etu ja vallan tavoittelu on monille yksilöille itseisarvo. Tämä ongelma on ja pysyy juuri niin kauan kun äänestäjät äänestävät samat nimet vallan joka tasolle eikä mitään yhteisiä pelisääntöjä kaksois- tai kolmoisedustuksen estämiseksi luoda.