Aluevaalitohinasta takaisin kotikunnan asioihin. Tämänviikkoisessa valtuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen koulukuljetusasioita. Itse jätin lokakuussa aloitteen kuljetustoiminnan palauttamisesta kunnan omaksi toiminnaksi (lisätietoa tässä blogikirjoituksessa) ja nyt puolestaan käsiteltiin toisen valtuutetun viime vuonna tekemää aloitetta kuljetusrajan laskemisesta kolmeen kilometriin 0-2 -luokkalaisilla.
Aihepiiri on minulle tuttu, koska olen selvitellyt koulukuljetusasioita ja harkinnanvaraisten kuljetusten määräytymisperusteita jo viime valtuustokaudella. Pidin kokouksessa pitkähkön puheenvuoron, jossa kävin läpi mm. selvitysteni tuloksia kolmen vuoden takaa sekä yritin antaa ratkaisuehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Puheenvuoron voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä, mutta kerron seuraavissa kappaleissa tiivistetysti sen sisällön.
Hattulassa on käytössä erään konsulttiyrityksen ylläpitämä Koululiitu-palvelu. Se luokittelee jokaisen tien vaarallisuuden tiettyjen kriteerien perusteella. Käytännössä suurin painoarvo laskennassa on liikennemäärillä ja esimerkiksi raskaan liikenteen osuudella. Kyseinen sovellus ja sen luokittelu ei missään tapauksessa sovellu käytettäväksi sellaisenaan – asia todetaan ihan suoraan myös palvelun verkkosivuilla: “Koulukuljetustarpeen arvioinnissa tarvitaan ohjelman antaman tuloksen lisäksi edelleen paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä”
Havaitsin itse tämän konkreettisesti vuonna 2018. Esimerkiksi Tyrvännöntien koko Lepaa-Tyrväntö -väli oli tuolloin luokiteltu Koululiidussa turvalliseksi kakkosluokkalaisesta alkaen (ja erittäin todennäköisesti luokitus on edelleen samanlainen). Jokainen, joka sitä tietä on ajanut, on todennäköisesti kanssani samaa mieltä, että esimerkiksi syyspimeällä se ei todellakaan ole 8-vuotiaalle turvallinen kulkea – ainakaan mitään yhtään pidempää pätkää. Miksi se sitten on Koululiidun mielestä turvallinen? No se taas johtuu puhtaasti siitä, että kyseisellä tieosuudella liikennemäärät ovat melko pieniä. Sen vuoksi se on tilastollisesti turvallinen. Mutta eihän asiaa voi – eikä saa – ajatella noin yksioikoisesti. Silloin kun tie on noin mutkikas ja hankala, ei liikennemäärillä ole paljonkaan merkitystä. Ei tarvita kuin yksi auto ja vakava onnettomuus on ihan realistisesti mahdollinen.
Edellisen laskentadataan pohjautuvan ongelman lisäksi Koululiidulla on selkeästi ollut ongelmia myös päivittyvyydessä. Kotirinteeseen johtava pyörätie puuttui aineistosta vielä vuonna 2018, vaikka kyseinen kevyen liikenteen väylä oli valmistunut 4-5 vuotta aiemin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on mielestäni erittäin kyseenalainen ohjelma käytettäväksi päätöksenteon pohjana. Koululiituun liittyvistä ongelmista on kirjoitettu myös julkisuudessa jo lähes 10 vuotta sitten (linkki Ylen uutiseen). Tästä huolimatta Hattulassa on nojattu pitkään – ja käsittääkseni nojataan edelleen – erittäin vahvasti kyseisen ohjelman arvioihin harkinnanvaraisista kuljetuksistä päätettäessä.
Oma ratkaisuehdotukseni Koululiidun korvaamiseksi on se, että luotaisiin itse tarkka ja selkeä kriteeristö kouluille johtavien pääväylien turvallisuudesta. Meillä on viisi alakoulua ja niihin lapset kulkevat muutamia harvoja reittejä pitkin. Ei todellakaan olisi mikään ylipääsemätön urakka luokitella kyseiset merkitykselliset tieosuudet. Tämän jälkeen koko Koululiitu-palvelusta voitaisiin luopua ja sitä kautta saavuttaa ainakin pieniä kustannussäästöjä.
Mitä itse aloitteeseen – ja siinä esitettyyn kolmen kilometrin kuljetusrajaan – tulee, koen sen hyväksymisen sellaisenaan melko ongelmallisena. Esimerkiksi lähes koko Pappilanniemi olisi sen jälkeen koulukuljetuksen piirissä, samoin osa Kotirinteen uudesta asuinalueesta. Varsinkin Kotirinteen kaltaisella uudisalueella olisi todella ongelmallista, mikäli osa tonteista oikeuttaisi koulukuljetukseen ja osa ei. Naapurin lapsi saa koulukyydin ja oma ei. Sen tietää jo etukäteen millainen sota siitä syntyy. Lisäksi molemmista edellämainituista paikoista on ihan turvallista kulkea kouluun ja ihmiset ovat noille alueille muuttaessaan tai rakentaessaan olleet täysin tietoisia koulumatkan pituudesta.
Kolme kilometriä olisi siis Hattulan olosuhteet huomioiden huono kuljetusraja, mutta itse olisin kyllä valmis laskemaan rajan neljään kilometriin 0-2 luokkien osalta. Se antaisi kuntalaisiin päin viestiä, että koulumatkojen ongelma on tiedostettu ja asiaan kiinnitetään huomiota. Samalla myös harkinnanvaraisten kuljetusten hakemusmäärä pienenisi ja sitä kautta byrokratia vähenisi. Useat lapset saavat jo nyt 4-5 kilometrin väliin osuvalla koulumatkalla harkinnanvaraisen kuljetustuen, joten varsinaisesti montaakaan uutta kuljetettavaa tuolla rajanmuutoksella ei nousisi kuljetusten piiriin. Näin ollen muutos olisi käytännössä lähes kustannusneutraali – ja selkeänä voittopuolena olisi se, että turha byrokratia saadaan poistumaan. On pelkästään järkevää säästää niin kuntalaisia kuin viranhaltijoita tarpeettomalta hakemusrumbalta.
Edellisten perustelujen pohjalta esitin siis valtuustossa, että:
- Kaikkien 0-2 luokkalaisten osalta kuljetusraja lasketaan 4 kilometriin
- Kunnassa luodaan selkeä ja tarkkarajainen kriteeristö sille, millä perusteilla harkinnanvaraisia kuljetuksia myönnetään
No, miten esitykseni kävi? Se sai paljon kannatusta yli puoluerajojen. Sitten kuitenkin nostettiin esiin talousvaikutukset ja se, että tämän vuoden talousarvio on jo lyöty lukkoon. Aivan. Talousvaikutukset – jotka ovat tässä tapauksessa täysin marginaalisia. Viranhaltijajohto arvioi jossain vaiheessa, että kuljetusrajan laskeminen kolmeen kilometriin maksaisi noin 30 000 euroa vuodessa. Neljään kilometriin laskemisen vaikutus olisi murto-osa kokonaissummasta ja samalla viranhaltijoiden työaikaa vapautuisi turhien hakemusten käsittelystä muuhun tuottavampaan toimintaan. Lisäksi kun vielä huomioidaan kouluvuoden jaksotus ja se, että uudistusta tuskin otettaisiin käyttöön kesken kouluvuoden, päästään täysin naurettavan pieneen taloudelliseen lopputulemaan vuoden 2022 osalta.
En oikeasti jälleen kerran tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Samassa valtuuston kokouksessa hyväksyttiin viime vuodelle 1,1 miljoonan euron talousarviomuutokset, jotka sisälsivät mm. 100 000 euron todella ”hämärän” kuluerän. Lisäksi päätettiin perustaa jonkinlainen strategiatyöryhmä, jonka kokouspalkkioihin menee takuuvarmasti tonni tai pari. Niiden pykälien kohdalla kukaan ei silti ollut pätkääkään huolissaan taloudesta.
Omia kokouspalkkioita voidaan siis kyllä lisäillä talousarvion ulkopuolelta, mutta lasten turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet voidaan talouden varjolla siirtää hamaan tulevaisuuteen. On siinä taas päättäjien prioriteetit kohdillaan. ? Mutta ei siinä mitään, äänestyspäätöksellä 14-19 tähän asiaan palataan sovitusti ensi syksynä ja käytäntöön se saadaan ehkä syksyllä 2023 – jos silloinkaan. Minä toivon todellakin sydämestäni, että ennen sitä ei tapahdu mitään peruuttamatonta tragediaa. Kenenkään ei pidä saada niskoilleen sitä jossittelua ja painolastia, joka syntyy väkisinkin siitä, että tällainen asia siirretään eteenpäin – tietoisesti ja ilman ainoatakaan järkevää syytä.